Miltä näyttää antoisa ja rikas elämä, jos et ole "A-tyyppinen" tarmokas menestyjä?
Kerroin toisessa ketjussa, etten ole energinen saavuttajatyyppi. Olen herkkä sisäisille ja ulkoisille ärsykkeile, mukavuusalueeni on hyvin kapea ja minulla on vähemmän tarmoa kuin monilla ihailemillani ihmisillä, jotka menestyvät ja ovat monessa mukana.
Minulla on taiteellista lahjakkuutta, älykkyyttä ja hyvä itsetuntemus, mutta olen myös taipuvainen ahdistukseen ja välttelykäyttäytymisiin, ja tuntuu, että monet muille helpot asiat ovat minulle välillä tavattoman vaikeita. Pidän työstäni ja suoriudun siitä riittävän hyvin, mutta en millään jaksaisi esimerkiksi perhettä tähän päälle, enkä ole myöskään panostanut taiteeseeni tai harrastuksiini niin paljon kuin monet ystäväni, mikä harmittaa.
Onko täällä muita samanlaisia? Millä tavalla olette onnistuneet (tai epäonnistuneet tekemään elämästänne hyvää ja itsenne näköistä?
Kommentit (5)
Suhtaudun itseeni ja elämään rennosti. Minulla on hyvä huumorintaju. Olen itselleni armollinen, en vaadi liikaa. Ennen vaadin enemmän mutta nyt, kun olen jo 50+ osaan ottaa lunkimmin. Tiedän, että jos en ehdi tehdä jotain tänään, teen sen toisena päivänä, eikä maailma siihen kaadu.
Aikuisena, jo kahden lapsen äitinä, löysin myös uudenlaisen maailman opiskelusta ja itseni kehittämisestä. Minulla oli tutkinto mutta aloin laajentaa osaamistani. Opiskelen asioita, jotka ovat oikeasti kiinnostavia, siksi opiskelu sujuu, eikä tunnu rankalta vaan antaa energiaa.
Olen ns. itsensätyöllistäjä. Se on opettanut osaltaan rentoutta. Jos koko ajan miettisin, mistä saan uusia tilauksia ja milloin ja tuleeko niitä sisään riittävästi,jotta pärjään taloudellisesti, elämä olisi sietämätöntä. Niinpä opettelin ihan tietoisesti ja ponnistelen luottamaan elämään.
En vertaile itseäni kovin paljon muihin. Väkisinhän sitä jonkin verran vertailee, mutta jos huomaan vertailevani, pistän ajatuksilleni stopin. Kiinitän huomioni siihen, mikä sujuu ja on hyvin. Ruokin tietoisesti iloa ja tyytyväisyyttä
Kun on rikas päänsisäinen elämä niin se korvaa jonkinverran muuta.
Itse hyväksyn itseni, mutta joillekkin muille se on vaikeaa.
Kyllä se muihin vertaaminen on vain se, joka tuottaa ihan turhaa kärsimystä. Jokaisella on oma elämänsä, ja se mitä muut tekevät, ei yleensä ole millään lailla oleellista. Jos joskus oppii olemaan vertailmatta, muu onnistuu helposti.
Minuakin kiinnostaisi.