Voiko enää saada oman alan töitä, jos on ollut muissa töissä valmistumisen jälkeen monta vuotta?

Mulla on vähän sama juttu. Valmistumisesta mulla on tosin vasta vuosi, mutta se johtuu vain gradun viivästymisestä. Varsinaiset opinnot sain päätökseen jo viisi vuotta sitten ja siitä lähtien olen työskennellyt täysipäiväisesti kolmivuorotyössä surkealla palkalla (tästä työstä johtuen se gradukin viivästyi). Oman alan työkokemusta ei ole, enkä ole onnistunut löytämään edes mitään muuta järkevämpää työpaikaa oman alani ulkopuolelta. Niitä oman alan töitä on muutenkin tosi nihkeästi tarjolla, jollei halua ryhtyä pakkoyrittäjäksi, ja vakipaikat menevät tietenkin niille, joilla on jo alan työkokemusta.

Sama homma täälläkin. Toivotonta.

Usein menee niin, vaikka julkisuudessa muuta väitetäänkin, että kuka lapioon tarttuu on aina lapiomies (tai lapionainen). Työelämä nyt on mitä se on, mutta silti alan ulkopuolisia töitä karsastetaan, vaikka niitä joutuisi hetkellisesti henkensä pitimiksi tekemäänkin.

Kyllä voi, mutta se vaatii sinnikkyyttä ja onnea - ja mahdollisesti sitä, että suostuu muuttamaan työn perässä jopa hevonkuuseen. Itse olin työttömänä ja tein "paskaduuneja" valmistumisen jälkeen melkein neljä vuotta, kunnes tärppäsi. Ammatiltani olen vähän erikoisempi ihminen (sanotaan vaikka, että "poikkitieteellinen") ja saamani työpaikka on oikeasti melko kaukana kasvukeskuksista ja isoista kaupungeista.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että saan tehdä oman alani töitä - alkoi tuntua nimittäin aika epätoivoiselta... 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi, mutta se vaatii sinnikkyyttä ja onnea - ja mahdollisesti sitä, että suostuu muuttamaan työn perässä jopa hevonkuuseen. Itse olin työttömänä ja tein "paskaduuneja" valmistumisen jälkeen melkein neljä vuotta, kunnes tärppäsi. Ammatiltani olen vähän erikoisempi ihminen (sanotaan vaikka, että "poikkitieteellinen") ja saamani työpaikka on oikeasti melko kaukana kasvukeskuksista ja isoista kaupungeista.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että saan tehdä oman alani töitä - alkoi tuntua nimittäin aika epätoivoiselta... 

Siellä hevonkuusessakin on yhä vähemmän mitään akateemisia töitä... Ja jos olisi jotain niin ei puolisolle olisi sitten kumminkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi, mutta se vaatii sinnikkyyttä ja onnea - ja mahdollisesti sitä, että suostuu muuttamaan työn perässä jopa hevonkuuseen. Itse olin työttömänä ja tein "paskaduuneja" valmistumisen jälkeen melkein neljä vuotta, kunnes tärppäsi. Ammatiltani olen vähän erikoisempi ihminen (sanotaan vaikka, että "poikkitieteellinen") ja saamani työpaikka on oikeasti melko kaukana kasvukeskuksista ja isoista kaupungeista.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että saan tehdä oman alani töitä - alkoi tuntua nimittäin aika epätoivoiselta... 

Siellä hevonkuusessakin on yhä vähemmän mitään akateemisia töitä... Ja jos olisi jotain niin ei puolisolle olisi sitten kumminkaan. 

Kannattaa kuitenkin katsastaa täältä "hevonkuusestakin". Yliopistoja kun on Suomessa aika harvassa, ja linjoja lopetetaan "kannattamattomina". Monesti ihmiset jäävät opiskelupaikkakunnilleen asumaan.

Täällä Pohjois- ja Itä-Suomessa väki vanhenee ja eläköityy, joten akateemisiakin paikkoja aukeaa - omaa paikkaani haki itseni lisäksi tasan yksi ihminen, joka ei sitten lopulta ollut tarpeeksi pätevä. Älkää hyljeksikö Pohjois-Savoa, Pohjois-Karjalaa tai Kainuuta! :) Toistaiseksi näillä seuduilla kuitenkin on edelleen sairaaloita, kauppoja ja muita palveluja. (Ja niihinkin tarvitaan ihmisiä töihin.) Bonuksena hyvin halpa asuminen.

Myös Uusikaupunki kannattaa katsoa - Mersun tehtaalle muuttaa paljon porukkaa töihin, joten kaupungin infraa hoitamaan tarvitaan luultavasti lisää ihmisiä. 

/4

Pystytkö päivittämään osaamistasi jollain oman alan kurssilla tms.? Niistä on aina apua.

Paljon riippuu alan työllisyystilanteesta ja siitä, millaisia töitä olet aiemmin tehnyt. Pääsin itse oman alani töihin vasta 4 vuotta valmistumisen jälkeen. Työnantaja arvosti laajoja kokemuksiani asiakaspalvelusta ja esimiehenä toimimisesta niin paljon, ettei oman alan kokemuksen puute muodostunut esteeksi. Oli kuulemma hyväkin saada firmaan joku joka tarjosi selvästi erilaista perspektiiviä asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Paljon riippuu alan työllisyystilanteesta ja siitä, millaisia töitä olet aiemmin tehnyt. Pääsin itse oman alani töihin vasta 4 vuotta valmistumisen jälkeen. Työnantaja arvosti laajoja kokemuksiani asiakaspalvelusta ja esimiehenä toimimisesta niin paljon, ettei oman alan kokemuksen puute muodostunut esteeksi. Oli kuulemma hyväkin saada firmaan joku joka tarjosi selvästi erilaista perspektiiviä asioihin.

Itsellä sama juttu. Plus opiskeluajan tein keikkaa ravintolassa, olin aina pe ja la töissä . Ja pääsiäisenä , jouluna jne.

Työharjoittelu kesti 6 kk , lisäksi tein 3 kesää, 10 vkoa per kesä ilmaiseksi työharjoittelua alalla. Alunperin ajatus oli nämä käyvät pakollisesta työharjoittelusta, mutta koska en saanut töitä, suoritin uuden 6 kk työharjoittelun palkattomana.

4 vuoteen ei näihin firmoihin tarvittu yhtään uutta työntekijää. Onneksi pääsin toimistotöihin ja tein siellä siivouksesta alkaen kaikkea ja kun lopulta äitiysloman sijaisuus aukesi, pääsin yhteen harjoittelupaikaan töihin 1,5 vuodeksi. Sen jälkeen olin vähän aikaa kesälomalla ja yhdestä paikasta lähti toinen eläkkeelle . Nykyisessä työpaikassa on menetetty asiakkaita , voi olla että yt.t tulevat mutta 5 v työkokemuksella on vähän jo arvoakin.

Ymmärrän ettei perheet halua asua eri paikoissa. Opiskelukaverini on kotoisin Ivalosta.

Hänen miehensä on töissä Helsingissä, kerran kuussa lentää kotiin.

Nyt asuu siis lasten kanssa Ivalossa, on keikkatyössä. Miehellä vakipaikka Helsingissä .

Skypellä isä soittaa joka ilta kotiin ja juttelee jokaisen lapsen kanssa.

Tämä on heillä normaalia , ei ole ainoa heillä, joka tekee näin.