(Ex-)yrittäjä: kerro rehellisesti, kuinka huonosti/hyvin yritykselläsi on pahimmillaan/parhaimmillaan mennyt

Up

En mielelläni muistele asiaa. - ex-yrittäjä, syystä

Ekat 7 v ei rahaa, järkyttävä työmäärä ja stressi mut nyt mennyt vuoden pari tosi kivasti ja toivottavasti jatkuu. Stressi siitäkin et milloin tää hyvä vaihe loppuu. Koskaan ei voi olla stressaamatta mut ekat 5 v tuli yötkin valvottua kun mietti miten sais toimimaan. Vatsakin aina ripulilla stressistä, ei tää siis herkkua ole edes kun menee hyvin. Toisaalta työntekijäksi en pystyisi toiselle menemään ellei ihan pakko. On tässä oma vapaus mut se tietty riippuu alasta. En osaa suositella ellei sitten ole yrittäjäluonne.

Minulla on heti ensimmäisestä päivästä alkaen sujunut todella hyvin. Markkinointiin olen upottanut muutaman satasen kolmessa vuodessa. Tulot riittää perheellemme mukavaan elämiseen, ja vähän jää säästöönkin. En vaihtais päivääkään palkkatyöhön :) 

Mä vastaan puolison puolesta. Hän on "pitkänlinjan" yrittäjä. Alussa meni tosi hienosti, hyppäsi nousevalle alalle. Oli urheiluautoa, lomia, remonttia asuntoon jne. Ja oikeasti tätä ei rakennettu velalle vaan rahaa tuli ovista ja ikkunoista, nuorena sitä käytti runsaasti. Sitten iski lama. Sen yli olisi päässyt hypealana, mutta kun vanhan 80-luvun tavan mukaan myi velaksi tavaraa ja yksi iso asiakas ajatui konkurssiin 3 päivää toimituksen jälkeen. Tämä tarkoitti, että juuri viedyt tavarat jäi sinne ja käteen yli 800 000 markan lasku tavaratoimittajalle. Se oli pienelle yritykselle liikaa ja hups, konkurssi tuli. Mies ahdistui tosi pahasti, joutui päivytystykseenkin kerran paniikkikohtauksesta. Lopetti laskujen avaamisen jne. Aivan maassa. Pahin oli hetki, kun  ulosottomies tuli hakemaan tavaratkin firmasta 1991 loppuvuodesta.

Oli hetken työtön, teki vieraalla töitä ja hakeutui velkasaneeraukseen velkasaneerauksen tultua lakiin. Oli tosi tiukkaa ja ne muutaman hyvänä vuonna kerätyt kaikki piti myydä ja päälle meni vielä isovanhempien perinnötkin. Nollilla, vuokrakämpässä, autona romu. Siitä uusi nousu 2000-luvulle, yritys, joka elätti niin ja näin. Ei velkaa, ei konkurssia, mutta toimeentulo kamppailua. Laski, että yritys on surkea, mutta riskitön. Stressiä oli silti ihan niistä pakollisista menoistakin ja joskus rahaa tuli ja joskus ei. Me olisimme olleet tiukilla ilman mun tasaista työtuloa. Pikkuhiljaa kerättiin asunto ja autokin oli kohtuullinen.

Sitten päätti vielä tehdä jotain elämässään, vaikka ikää oli jo 50+. Vieraalle ei päässyt töihin ja yritys oli niin huono, että oli pakko keksiä jotain. Keksi alan, joka on erikoistunut ja löysi vielä kaluston työhön toiselta puolen Suomea sairastuneelta yrittäjältä. Mua kyllä huimasi, velkaa taas otettiin (tosin maltillinen summa, joitain kymmeniä tuhansia) ja uusi yritys. Ala oli napakymppi. Rahaa tulee tosi hyvin. Mies on stressaantunut, kun isot rahat pyörii ja aina joku voi mennä huonosti. Nytkin suunnitellaan auton vaihtoa ja rahat otetaan firmasta, jossa on vain mies + yksi työntekijä töissä. Katteet on tosiaan paikallaan tällä alalla. Ja se auto ei ole urheiluauto vaan tavallinen Toyota, että varovaisemmaksi on tultu...

Ylä- ja alamäkeä on tosiaan ollut. Nyt on hyvä vaihe. Mutta varovaisemmaksi mies on tullut ja varmistelee selustaansa, vaikka lähti tähän riskiin vielä kerran elämässään.

t. keski-ikäinen wifey

Vierailija kirjoitti:

Minulla on heti ensimmäisestä päivästä alkaen sujunut todella hyvin. Markkinointiin olen upottanut muutaman satasen kolmessa vuodessa. Tulot riittää perheellemme mukavaan elämiseen, ja vähän jää säästöönkin. En vaihtais päivääkään palkkatyöhön :) 

Mikä ala?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on heti ensimmäisestä päivästä alkaen sujunut todella hyvin. Markkinointiin olen upottanut muutaman satasen kolmessa vuodessa. Tulot riittää perheellemme mukavaan elämiseen, ja vähän jää säästöönkin. En vaihtais päivääkään palkkatyöhön :) 

Mikä ala?

Juu, vähän kyllä kiinnostaa että mistä lähtökohdista hommat on oikein lähteneet sujumaan hyvin ensimmäisestä päivästä saakka.

Läheltä yrittäjän elämää seuranneena, voin sanoa että tämä yrittäjä sai melkein burn outin ja maksaa vieläkin ulosottovelkoja. Lopetti kuusi vuotta sitten. Uudelle yrittäjälle neuvoisin, että älä ota liikaa lainaa ja tee mahdollisimman paljon itse. Palkkakulut on Suomessa älyttömän suuret, kulut kannattaa muutenkin pitää kurissa.

Yksinyrittäjänä monta vuotta lähes ilman lomia ja takki alkaa olla tyhjä. Tunnen olevani täysin yksin ja lähes syrjäytynyt. Ei ole aikaa hoitaa omaa terveyttä eikä juuri enää firmaakaan, mikä on maksanut tuhansia euroja.

Yksinyrittäjä. Vuosia mennyt päin persettä. Eikä vuosikymmenen alamäki taloudessa ainakaan auttanut asiaa. Jatkuvaa stressiä ja rahat vähissä. Nyt menee vähän paremmin. Oikeasti tässä vain odotellaan, että hallitus vetää taas jollain päätöksellään taas maton pois alta.

Vierailija kirjoitti:

Yksinyrittäjä. Vuosia mennyt päin persettä. Eikä vuosikymmenen alamäki taloudessa ainakaan auttanut asiaa. Jatkuvaa stressiä ja rahat vähissä. Nyt menee vähän paremmin. Oikeasti tässä vain odotellaan, että hallitus vetää taas jollain päätöksellään taas maton pois alta.

Yksinyrittäjille ja itsensä työllistäjille pitäisi taata joku perustulo, esim. edes 500 euroa kuukaudessa.

No onhan tämä hallitus "tukenut yrittäjiä" yrittäjävähennyksellä, joka keventää pienyrittäjän verotusta huikeat 100 euroa vuodessa. Jee, kiitos. Oikeistolla ei tunnu olevan mitään hajua siitä, millaista oikeasti pienten yrittäjien elämä Suomessa on.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on heti ensimmäisestä päivästä alkaen sujunut todella hyvin. Markkinointiin olen upottanut muutaman satasen kolmessa vuodessa. Tulot riittää perheellemme mukavaan elämiseen, ja vähän jää säästöönkin. En vaihtais päivääkään palkkatyöhön :) 

Kerro toki, millä alalla on näin hyvä tilanne. T. Työtön ja köyhä

Seurannut puolison yrittämistä kolme vuotta, jatkuvaa kituuttamista. Lainaa ei onneksi ole mutta sesonkia lukuunottamatta rahat menee plus miinus nolla. Sesonkiaikanakaan ei mitenkään erityisen hyvin mene. Syksyllä lopettaa toimitilan pitämisen, ja ryhtyy sivutoimiseksi. Jatkuva stressi ja pelko tulevasta alkaa käymään raskaaksi.

Ja minut laitettiin työkkäristä yrityskurssille koska onhan perheessä yrittäjiä niin eiköhän minustakin tule. Ei takuuvarmasti tule. Ihan mitä tahansa muuta, mutta ei niitä töitäkään löydy. Kurssilla tosin maalailevat yrityksen perustamisen ja pitämisen todella kauniiksi ajatukseksi. 

Kahdeksan vuotta yksin yrittämistä riitti kiitos. Töitä oli hyvin, mutta yhdestä päästä ja kahdesta kädestä ei saanut niin paljoa irti että toiminta olisi ollut kannattavaa. Siitä piti verottaja huolen. Jatkuvaa kituuttamista ja maksuja sekä huoli tulevaisuudesta, ilman lomia terveyden kustannuksella. Ei ollut aikaa eikä voimia hoitaa itseään mitenkään. Stressiä tekemättömistä ja seuraavaksi tehdyistä töistä. En suosittele pienimuotoista "itsensä työllistämistä" kenellekään jos oikeasti sitä rahaa ei tule ikkunoista ja ovista ja paljon! Kaikesta tästä rahasta jää vain pieni siivu yrittäjälle itselleen. Omasta yrittelijäisyydestäni seurasi loppuun palaminen, josta toipuminen vei pari vuotta. Hyviä hetkiä ei siis ollut ollenkaan. Jos rahaa tuli välillä enemmän, niin täytyi säästellä sitten niitä sinne pahan päivän varalle.. Aivan järkyttävää aikaa oli se!

Mä oon ollut vuoden päivät yrittäjä, tuloa on tullut kuukaudessa 1500-2300e, huom tästä 24% alv, ennakkoverot ja yel-maksut yms. Eli aika vähän oon stressiin ja työmäärään nähden tienannut, mutta ei oo velkaa sentään. Ja suunta on vain ylöspäin x) eli mitään ahdinkoa ei ole, uskon että ruohonjuuritasolla tehty duuni auttaa, ja realistisena tavoitteena on esim 6kk päästä vakiinnuttaa kk-tulot 2000-2700e (tästä alvit ja muut pois) ja pikkuhiljaa ylemmäs ja ylemmäs.

Ei ole ikävä niitä aikoja. Yrityksen perustaminen ei vaatinut kummoisia pääomia, mutta kyllä se tulopuoli aika heikkoa oli. Yksinyrittäjä on tosiaan yksin ja päivät venyvät. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut käyttää edes tilitoimiston palveluja enkä väkertää niitä exceleitäni yötä myöten. Markkinoimisessa oli huono.

Pääsin sitten palkkatyöhön ja yrittäjyys jatkui sivutoimisena. Nykyään heitän keikkaa satunnaisesti. Ikä painaa ja terveys reeistaa.

It-ala. Rahaa tulee huomattavia määriä ja suurin osa laitetaan säästöön (siis sijoitetaan) pahaa päivää varten, jos sellainen joskus tuleekin. Silti riittää kivaan peruselämiseen, kolmeen lapseen joilla kalliit harrastukset, matkoihin, peleihin ja vehkeisiin, omakotitaloon ja mitä nyt milloinkin halutaan. Ei kuitenkaan mitään pröystäilyä, ei sopisi meidän tyyliin. Taidetaan olla onnekkaita.

Vierailija kirjoitti:

Mä vastaan puolison puolesta. Hän on "pitkänlinjan" yrittäjä. Alussa meni tosi hienosti, hyppäsi nousevalle alalle. Oli urheiluautoa, lomia, remonttia asuntoon jne. Ja oikeasti tätä ei rakennettu velalle vaan rahaa tuli ovista ja ikkunoista, nuorena sitä käytti runsaasti. Sitten iski lama. Sen yli olisi päässyt hypealana, mutta kun vanhan 80-luvun tavan mukaan myi velaksi tavaraa ja yksi iso asiakas ajatui konkurssiin 3 päivää toimituksen jälkeen. Tämä tarkoitti, että juuri viedyt tavarat jäi sinne ja käteen yli 800 000 markan lasku tavaratoimittajalle. Se oli pienelle yritykselle liikaa ja hups, konkurssi tuli. Mies ahdistui tosi pahasti, joutui päivytystykseenkin kerran paniikkikohtauksesta. Lopetti laskujen avaamisen jne. Aivan maassa. Pahin oli hetki, kun  ulosottomies tuli hakemaan tavaratkin firmasta 1991 loppuvuodesta.

Oli hetken työtön, teki vieraalla töitä ja hakeutui velkasaneeraukseen velkasaneerauksen tultua lakiin. Oli tosi tiukkaa ja ne muutaman hyvänä vuonna kerätyt kaikki piti myydä ja päälle meni vielä isovanhempien perinnötkin. Nollilla, vuokrakämpässä, autona romu. Siitä uusi nousu 2000-luvulle, yritys, joka elätti niin ja näin. Ei velkaa, ei konkurssia, mutta toimeentulo kamppailua. Laski, että yritys on surkea, mutta riskitön. Stressiä oli silti ihan niistä pakollisista menoistakin ja joskus rahaa tuli ja joskus ei. Me olisimme olleet tiukilla ilman mun tasaista työtuloa. Pikkuhiljaa kerättiin asunto ja autokin oli kohtuullinen.

Sitten päätti vielä tehdä jotain elämässään, vaikka ikää oli jo 50+. Vieraalle ei päässyt töihin ja yritys oli niin huono, että oli pakko keksiä jotain. Keksi alan, joka on erikoistunut ja löysi vielä kaluston työhön toiselta puolen Suomea sairastuneelta yrittäjältä. Mua kyllä huimasi, velkaa taas otettiin (tosin maltillinen summa, joitain kymmeniä tuhansia) ja uusi yritys. Ala oli napakymppi. Rahaa tulee tosi hyvin. Mies on stressaantunut, kun isot rahat pyörii ja aina joku voi mennä huonosti. Nytkin suunnitellaan auton vaihtoa ja rahat otetaan firmasta, jossa on vain mies + yksi työntekijä töissä. Katteet on tosiaan paikallaan tällä alalla. Ja se auto ei ole urheiluauto vaan tavallinen Toyota, että varovaisemmaksi on tultu...

Ylä- ja alamäkeä on tosiaan ollut. Nyt on hyvä vaihe. Mutta varovaisemmaksi mies on tullut ja varmistelee selustaansa, vaikka lähti tähän riskiin vielä kerran elämässään.

t. keski-ikäinen wifey

Hmh, ei ole asiat kohillaan, jos joku auton vaihto on mittari sille, että firmalla pyyhkii hyvin. Tuollaisia tähdenlentoja näkee kirjanpitäjänä yllättävän paljon. Pikkasen paremmin kun yritys tekee tulosta, niin johan on kiire hassata kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on heti ensimmäisestä päivästä alkaen sujunut todella hyvin. Markkinointiin olen upottanut muutaman satasen kolmessa vuodessa. Tulot riittää perheellemme mukavaan elämiseen, ja vähän jää säästöönkin. En vaihtais päivääkään palkkatyöhön :) 

Mikä ala?

Valmistan lastentuotteita, mm julisteita ja vaatteita.