Vaikka olen äiti, en silti pidä lapsista
Rakastan omaa lastani yli kaiken ja hän on tärkeintä minulle elämässä. Mutta vaikka olen äiti, ei se tarkoita että pidän yleisesti lapsista. En halua ottaa lastasi syliin tai antaa hänelle kiikussa vauhtia. En edes yritä esittää kiinnostunutta koska minua ei kiinnosta kuinka hienosti lapsesi osaa kiivetä.
Olin leikkipuistossa lapseni kanssa ja viereeni penkille istui toinen äiti. Katselin rauhassa oman lapseni leikkejä mutten enää kun tämä äiti alkoi puhua omasta lapsestaan ja kyseli minun lapsesta. Vaihdoin paikkaa.
Muita, joita ei oikeastaan kiinnosta lapset vaikka äiti olisikin?
Kommentit (5)
Jep. Omani on 16. Rakastan häntä, mutten mitenkään erityisemmin pidä lapsista, enkä jaksa niitä kuin pieninä annoksina, nyt kun ei ole enää pakko. Aikansa kutakin.
Mulla sama homma. En voi sietää vieraita pentuja.
Juu omaani jaksan sietää, mutta vieraiden pentujen kanssa on niin ja näin. Ja vauvat, en vaan jaksa sitä käninää ja itkua. En osaa enää samaistua siihen aikaan yhtään!
Ah ihanaa että muilla on samoja fiiliksiä! Pahinta on sukulaisten kanssa kun pitäisi olla kiinnostunut lapseni serkuista ja pikkuserkuista. En ole kiinnostunut enkä aio enää hetkeäkään esittää kiinnostunutta. Enkä oleta että kukaan muu kuin minä ja mieheni eli lapseni isä olisi kiinnostuneita meidän lapsesta.
Ap
Lisään vielä että tykkään toki jutella mutten etenkään tuntemattomien kanssa heidän lapsistaan. Halusin kuunnella linnun laulua.
Ap