Miksi mä en koskaan löydä mitään kultakimpaletta
Ärsyttää! Mulla menee aina kaikki pieleen tai ainakin oon aina huonompi muita. Tuntuu että kaikki muut onnistuu elämässä paljon paremmin. En koskaan voita missään arpajaisissa edes mitään. En ole kateellinen luonne mutta itekseni aina mietin että olisin ansainnu parempaa. Harmittaa kun muut kertoo onnestaan. Esimerkkinä. Olin menossa naimisiin, mies päätti ettei haluakaan ja tuli ero. Työkaverit 2kpl eros samaan aikaan suunnilleen. Nyt tilanne on se, että toinen heistä on onnellinen sinkku, menee ja tulee miten haluaa. Itse inhosin olla yksinään. Toinen työkaveteista tapas miehen jolla on vaikka mitä. Suon hänelle kyllä kaiken onnen mutta silti harmittaa kuunnella matkoista ja romanttisista viikonlopuista. Itselläni on myös mies. Ollaan onnellisia mutta pakko myöntää että "huonomman " sain kun työkaveri. Miehellä on koulut kesken eikä mitään omaisuutta. Muutti luokseni mukanaan pelkkä urheilukassi. En välitä rahasta mitta silti harmittaa.
Jään aina kaikessa huonommaksi kun muut :(
Kommentit (26)
Etsit sitä ihan väärästä paikasta. Huono itsetunto sokaisee ja kateus on myrkkyä. Lakkaa vertaamasta omaa, ainutkertaista elämääsi muiden elämään, käännä katse sisäänpäin.
Inhosit olla yksin, et arvosta miestäsi joka sinulla nyt on, vaan kadehdit kun eronnut kaveri on onnellinen sinkkuna. En ymmärrä. :/
Harmittaa myös muut asiat eikä vaan tämä. Olen aina ollu pyöreä, ihan lapsesta saakka. Nämä työkaverit on tietenkin mallin mitoissa vaikka syövät ihan samaa ruokaa. Toinen ei edes meikkaa töihin ja saa silti kaiken huomion. Jään aina seinäruusuksi, on kyse töistä tai koulusta, kun käydään työporukamma ulkona. Itsellä ei ole juuri kavereita ja ollaan vaan miehen kanssa kaksin, kaikki muut reissaa ja just nämä kaksi töistä tekevät yhdessä vapaa-ajalla vaikka mitä, minua ei koskaan kutsuttu mukaan.ap
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa myös muut asiat eikä vaan tämä. Olen aina ollu pyöreä, ihan lapsesta saakka. Nämä työkaverit on tietenkin mallin mitoissa vaikka syövät ihan samaa ruokaa. Toinen ei edes meikkaa töihin ja saa silti kaiken huomion. Jään aina seinäruusuksi, on kyse töistä tai koulusta, kun käydään työporukamma ulkona. Itsellä ei ole juuri kavereita ja ollaan vaan miehen kanssa kaksin, kaikki muut reissaa ja just nämä kaksi töistä tekevät yhdessä vapaa-ajalla vaikka mitä, minua ei koskaan kutsuttu mukaan.ap
En minäkään kutsuisi tuollaista kateellista inisijää pilaamaan tunnelmaa. Mitäpä jos tänä kesänä oikein työskentelisit hankkiaksesi jotain oikeaa sisältöä elämääsi?
Juuri näin. Nainen ei osaa rakastaa miestä, vaan mies on hänelle vain hyödyke.
En minä inise vaan yritän minkä pystyn olla samanlainen,että joskus sais kokoa jotain kivaa muutenkin kun miehen kanssa.en vaan koskaan oo saanut kavereita,ees lapsena.ap
Vierailija kirjoitti:
En minä inise vaan yritän minkä pystyn olla samanlainen,että joskus sais kokoa jotain kivaa muutenkin kun miehen kanssa.en vaan koskaan oo saanut kavereita,ees lapsena.ap
Miksi sun pitäisi olla samanlainen? Elä omaa elämääsi.
told you so kirjoitti:
Juuri näin. Nainen ei osaa rakastaa miestä, vaan mies on hänelle vain hyödyke.
Sitä minäkin olen miettinyt että mahtaako olla todellista tämän työkaverin salama rakkaus.ap
Kulta viehättyy kullasta, sinä olet kitinästäsi päätellen kissankultaa.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää! Mulla menee aina kaikki pieleen tai ainakin oon aina huonompi muita. Tuntuu että kaikki muut onnistuu elämässä paljon paremmin. En koskaan voita missään arpajaisissa edes mitään. En ole kateellinen luonne mutta itekseni aina mietin että olisin ansainnu parempaa. Harmittaa kun muut kertoo onnestaan. Esimerkkinä. Olin menossa naimisiin, mies päätti ettei haluakaan ja tuli ero. Työkaverit 2kpl eros samaan aikaan suunnilleen. Nyt tilanne on se, että toinen heistä on onnellinen sinkku, menee ja tulee miten haluaa. Itse inhosin olla yksinään. Toinen työkaveteista tapas miehen jolla on vaikka mitä. Suon hänelle kyllä kaiken onnen mutta silti harmittaa kuunnella matkoista ja romanttisista viikonlopuista. Itselläni on myös mies. Ollaan onnellisia mutta pakko myöntää että "huonomman " sain kun työkaveri. Miehellä on koulut kesken eikä mitään omaisuutta. Muutti luokseni mukanaan pelkkä urheilukassi. En välitä rahasta mitta silti harmittaa.
Jään aina kaikessa huonommaksi kun muut :(
Olisit mielestäsi ansainnut parempaa? Hanki itse sitä parempaa, ei se meille muillekaan taivaasta putoa.
Miksi menit yhteen "huonon" miehen kanssa? Tai ylipäätään, kun ihailet sinkkua tuttavaasi?
Yritän minkä pystyn ja silti jään aina huonommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit yhteen "huonon" miehen kanssa? Tai ylipäätään, kun ihailet sinkkua tuttavaasi?
Mies on ainoa mikä mulla on. Ja ihan hyvä mies, harmi vaan sanoa että työkqverilla on Oikeasti parempi. Me vaan ollaan ja he tekee aina jotain.viimeksi mies vei työkaverin "treffeille " Kreikkaan.ap
Surullinen ketju. Naiset puhuvat miehistä kuin esineistä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, näin me miehet ainakin ajattelemme.
Kun varallisuus ja ilmeisesti muukin status on sinulle niin tärkeää, miksi otit miehen, jolta nuo puuttuvat?
"Moni kakku päältä kaunis" menee vanha sanonta. Keskity omaan elämääsi. Älä odota että se onni kannetaan sulle tarjottimella, itse joudut kantamaan vastuun elämästäsi.
Eipä olisi mukavaa olla miehesi housuissa jos arvostus on tuota luokkaa. Selvästi heijastat omaa epävarmuuttasi ja kuvittelet että joku tulee ja muuttaa oman elämäsi. Todellisuudessa vain itse voit elämääsi vaikuttaa ja jos onni elämässä on joku Kreikan matka niin heikosti menee.
Mulla on varaa tuohon kaikkeen, mutta eniten arvostan niitä pieniä hetkiä ja sitä toista ihmistä. Ei oikeasti tarvitse mennä Kreikkaan toteamaan sitä onneaan, sen voi tehdä hyvin vaikka lähipuistossa. Mitä jos alkaisit elämään omaa elämääsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit yhteen "huonon" miehen kanssa? Tai ylipäätään, kun ihailet sinkkua tuttavaasi?
Mies on ainoa mikä mulla on. Ja ihan hyvä mies, harmi vaan sanoa että työkqverilla on Oikeasti parempi. Me vaan ollaan ja he tekee aina jotain.viimeksi mies vei työkaverin "treffeille " Kreikkaan.ap
Puhut puolisoistanne ihan kuin he olisivat jotain kodinkoneita, joiden ominaisuuksia voi vertailla keskenään. Kuulostaa, etteivät sinun ihmissuhdetaitosi ole kovinkaan kehittyneet, ap.
Alaskassa on kuulemma, sinne siis!
Vierailija kirjoitti:
Yritän minkä pystyn ja silti jään aina huonommaksi.
Millä kriteereillä? Eikö elämässä tärkeintä ole se, että on onnellinen, ei se onko "parempi" vai "huonompi". Jos ei kykene arvostamaan asioita ja löytämään sisäistä tyytyväisyyttä ja elää vertaillen, suorittaen ja tavoitellen, ei ole koskaan onnellinen, vaikka omistaisi mitä. Vaikuttaako esim Trump sinusta onnelliselta ihmiseltä?
Elämä ei ole kilpailu. Lopeta vertailu. Opettele arvostamaan saamiasi asioita, koska nekään eivät ole itsestäänselvyys. Siinä paras ja ainoa lääke.