Lapsen syyllisyydentunto äidin kuoleman jälkeen, normaalia?

Minulle läheisen lapsen äiti, joi itsensä hengiltä , jätti suremaan 13 vuotiaan tytön joka nyt itkee ja suree kun häpesi alkoholisoitunutta pahan näköiseksi mennyttä rollaattorilla liikkuvaa äitiään ( joka siis oli vain viiskymppinen kuollessan) . Mutta jälkikäteen selvisi kuolintodistusta lukiessa että äiti oli tiennyt sairaudestaan jo 3 vuotta, silloin hänelle oli sanottu että korkki tulisi panna kiinni, ei pannut, ei mennyt mihinkään hoitoon, ei edes kertonut äidilleen , siskolleen, aikuisille lapsilleen mihin on sairastunut. Ihan kuin olisi pelännyt että joku käskee lopetta juomisen. Mikä saa ihmisen tietoisesti juomaan itsensä hengiltä ja jättämään lapsensa tänne suremaan. Onko kännissä oleminen niin paljon mukavampaa että sen takia jäi kokematta rippijuhlat, aikuistumiset, yojuhlat. Tytär suree äitiään jonka on menettänyt kaksi kertaa ... ensin viinalle ja sitten kuolemalle. Kokee huonoa omaatuntoa että ajoi äidin pois bussipysäkiltä kun tämä otti huikkaa, ja muut ihmiset katseli kauhuissaan ja lasta hävetti. Mieli tekisi sanoa lapselle että älä sure tollasta ihmistä, mutta niin ei voi sanoa, mutta voiko sen sanoa että äitisi tiesi mitä teki ja täältä lähteminen oli hänen päätöksensä, hänellä olisi ollut vaihtoehto mutta se ei kiinnostanut.?? Lapsen surua ja huonoa omatuntoa ja itsensä syyttämistä on riipaisevaa katsoa.