Mies ei halua
Miehen halut loppuivat kun tulin raskaaksi. Nyt vauva puolivuotias ja olen kerran saanut pitkän itkun jälkeen.
Miehen haluttomuuden myötä oma kuva kehostani muuttunut täysin ja itsetunto mennyt.. :( Raskaana ollessani haluni olivat korkeammat kuin koskaan ennen ja aina mies työnsi pois jos tein aloitteen. Enää en jaksa aloitettakaan tehdä sillä tiedän vain pahoittavan mieleni.
Synnytyssairaalasta lähtiessäni olin kevyempi kuin ennen raskautta, vatsaan tosin jäi rakausarvet. Ylipainoa on, ja oli sitä ennen raskauttakin, mutta ei se ainakaan ennen raskautta ollut miehelle este.
En enää pitkään jaksa olla epähaluttava... Kuinka pitkään voin vielä ymmärrää ja odottaa? Sillä enhän halua painostaakaan.
Miehen mukaan kyse ei ole minun ulkonäöstäni vaan ajan puutteesta. Aikaakin olen järjestänyt, mutta ei siltikään.... Aina jotain muuta tekemistä tai väsyttää tai päänsärky... Tykkää kyllä muuten viettää aikaa yhdessä ja nauretaan jne. Mikä siis vialla?
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Miten olette saaneet parisuhteenne intiimin puolen pelastettua? Vai päädyittekö eroon?
Kommentit (14)
pitää ymmärtää, että lapsi tulee aina ensin. Pikkulapsiaikana ei jaksa toimia pelkkänä panokoneena. Jos vaikka siivoaisit ja hoitasit asioita enemmän niin saattaa tulla joskus seksiäkin.
Talo on suurimman osan aikaa tip top ja minä olen itse se joka lapsen hoitaa. Enkä mieheltäni mitään panokoneena olemista pyydä. Jos saisi vaikka kerran kahteen kuukauteen niin voisi helpottaa oloa. Mielestäni terveeseen parisuhteeseen kuuluu seksi, enkä nyt tarkoita että kahdesti päivässä pitäisi saada...Toki sekin kelpaisi ;).. Mielestäni en pyydä kohtuuttomia. En tosin mitään sääliseksiäkään halua. Haluaisin vain olla haluttava omalle miehelleni.. Vastaavissa tilanteissa olleiden kommentteja kaipaan. Arvostaisin varsinkin ko. tilanteissa olleiden miesten vastauksia. Mikä ollut se juurisyy halujen menemiseen?
Yritän tehdä kaikkeni sen eteen että saataisin suhde kuntoon niin että molemmilla hyvä olla.
T. Ap
Ehkä sinun äitiytesi on Turn off miehellesi?
No siltä se kovasti vaikuttaa :'(
T. Ap
Synnytänyt pimppa ei oo seksikäs. Äitikään ei ole kiihottava titteli.
Niinpä. Ehkä se vika on mun alapäässä..
Mutta miten on pariskuntia joissa raskaus- ja pikkulapsiaikana on seksiä?
Täytyy myöntää että erittäin kateellinen olo :(
T. Ap
Nyt lopetat sen nyyhkytyksen, rupeat liikkumaan monipuolisesti,tsekaat vähän ruokavaliota. Pikkuhiljaa kiinteydyt ja paino putoaa ,kunto ja fiilis paranee myös ,samoin itseluottamus. Jos ei ukkosi viisari sen jälkeenkään värähdä, voit alkaa miettimään seuraavaa siirtoa.Äkkiä huomaat olevasi haluttu markkinoilla ja sitten on vain enää itsestä kiinni, miten jatkat;haet sen sinulle kuuluvan muualta aina silloin tällöin tai sitten kokonaan miestä vaihtaen.
Mutta muista että se miehen haluttomuus voi johtua muustakin kuin sinusta.Pahimpia halun tappajia on stressi ja ikuinen työkiire.Myös testosteronin tason lasku voi aiheuttaa mielenkiinnon hyytymisen mutta yleensä se koskee viisikymppisiä miehiä, ei nuorempia.
Puhukaa. Ja kuten Frank Pappa sen sanoi:"Kosketelkaa toisianne"
Aika ihme, itse ainakin nautin suuresti kun vaimo oli raskaana eikä tarvinnut olla aloitteellinen vaan seksiä oli. Luonnolliset muutokset on luonnollisia ja eipä itseä ole koskaan vaimon kropan muutokset haitanneet menoa. Voi olla että mies näkee nyt sinut äitinä eikä seksi innosta. Uskon että ohimenevä vaihe.
Kostat miehelle. Eli Jätä se Sika. Et anna tavata lasta. Muuta jopa toiselle paikkakunnalle.
Mä tekisin niin että ottaisin miehen mukaan neuvolaan ja juteltaisiin asiasta siellä. Se on terkan työtä tuo lapsen vanhempien seksuaalielämän jatkuminen lapsen syntymän jälkeen. Hän sitten ohjaa teitä varmaan eteenpäin, miten tuossa nyt edetäänkin.
Miestä ei kannata syyllistää. Käsittääkseni mies saattaa reagoida raskausaikana jo niin ettei seksi enää maita, koska lapsi on vatsassa.
Onko teillä miten koskettalua? Pussailua? Hellyyttä ilman että se päätyy yhdyntään..
Miehelle voisi olla hyvä jos antaa vihjailuja miten haluat häntä?
Onko teillä ollut kahdenkeskeisiä hetkiä? Siis treffiä miehen kanssa, joku vahtii lasta sen ajan ja voisitte mennä syömään.
Pahimmillaan on aina se mahdollisuus että mies on pettynyt teidän suhteeseen. Kuvitelmat lapsen saamisesta ovat olleet eri mitä todellisuus on. Onko mies tyytyväinen teidän arkeen? Vai riittääkö tuo hänelle? Älkää tehkö tulkintoja mitä toinen ajattelee, vaan puhukaa.
Kokemuksen syvä rintaääni:
Joo kovasti olen yrittänyt olla vaipumatta itsesääliin. Nyt todella heikkoa aikaa sillä saralla..
Jumpannut olen 6krt viikko ja painoakin pudottanut. Kunto tosiaan laski raskausaikana. Mies vertasi raskausajan minua invalidiin joten joo, kyllä satutti. Miehen mielestä minun olisin voinut tehdä raskaana käsillä seisontaa yms. koska on muitakin naisia jotka siihen pystyvät. Itse taas halusin olla raskausaikana varovaisempi...
No nyt taas sitä lihaskuntoa kohotan jos se miehen halukkuus on siitä kiinni. Minun kroppani on aina ollut kuitenkin kurvikas (ylipainoa) mutta vahva. Edelleenkin olen nyt kevyempi kuin ennen raskautta. Hiilarit yms mössöt olen jättänyt pois.
T. Ap
11/12:
Olen nostanut kissan pöydälle muutamaan otteeseen ja yrittänyt olla painostamatta. Mies tosiaan maininnut että lapsen läsnäolo mahassa raskausaikana häiritsi. Syntymän jälkeen hankin itkuhälyttimen jotta voi laittaa lapsen nukkumaan toiseen päähän taloa, jotta ei olisi "läsnä".
Ja kyllä rakastan miestäni kaikkine vikoineenkin ja olen valmis odottamaan.
Vertaistukea tulin lähinnä hakemaan.
Miehelle en viitsi liikaa omaa pahaa oloa asian suhteen purkaa jotta se ei lisäisi paineita hänen päässään. Mies ei neuvolaan halua lähteä asiasta juttelemaan.
Edelliseen kommenttiini vielä jatkeena että läheisyyttä on. Halaillaan ja pussaillaan. On aina kohtelias, avaa ovet yms. Pitää myös lapsestamme. Kaikki muu siis suhteessamme mielestäni ok ja siksi seksin puute ihmetyttää vieläkin enemmän..
T. Ap
Kyllä se siitä