Viiden vuoden kotiäitiyden jälkeen palaan töihin - ai että miten NAUTIN!!!

Kaksi lasta ja viisi vuotta. Välillä hienoa, toisinaan upeaa, silloin tällöin aivan helvetin kamalaa ja joskus jopa sietämätöntä! "Perkele, en jaksa tätä enää!" on ollut ajatuksissa viimeisinä kuukausina ja nyt sitten (!!!) siintää paluu töihin, ihan pian. Sain lapsille kivan hoitopaikan ja työkin johon palaan on ihan ok - ei mikään unelmieni työpaikka (koskaan ollutkaan), mutta ihan ok toimistoduuni.

Mutta ennen kaikkea olen niin onnellinen siitä tosiseikasta, että nyt on jonkun toisen vuoro taistella noiden lasten ulkoilut (lähinnä pukemiset ja siirtymiset on aivan perseestä), ruokailut (täyttä jankuttamista/rukoilua/anelua "syökää nyt, syö nyt, olkaa nyt nätisti, ei leluja ruokapöytään, älä sotke, älä älä älä, syö syö syö PLIIIIIIDE kun sitten jos et syö niin 10 minuutin kuluttua vitiset ja vingut ja olet nälissäsi prrrrrrrkeleeeeeeeh". AAAAH, nyt on jonkun toisen vuoro hoitaa nämä ihanat hetket :) Minä menen töihin, ruokailen lounastauolla kaiiiiikessa rauhassa, rupattelen kahvitauolla kollegojen kanssa ja nojaan hetkeksi taaksepäin.

Minä pääsen töihin.

Peace.