Kelpaako nuori yh-äiti kenellekään miehelle?
Omanikäisille miehille se on liian iso haitta että minulla on lapsi. Vanhemmat miehet taas pitävät minua liian nuorena.
Kommentit (12)
40v kelpaa, heille perhe on jo normi juttu.
Minkä ikäinen lapsi on, ja missä on hänen isänsä?
Varmaan sellaiselle, joka ei muuta saa. Tai miehelle jolla on jo omia lapsia.
Itse en alkaisi yh:n kanssa, koska en halua elättää toisen miehen lapsia. En osaisi kohdella niitä kuten kuuluisi.
Samat kokemukset.Vanhemmat miehet kun eivät enää lisää lapsia halua ja itse vielä olen siinä iässä,että toivoisin lisää.Ja nuoremmat miehet haluavat sellaisen naisen kellä ei ole lapsia,jotta voivat aloittaa puhtaalta pöydältä.
Nyt voi olla vaikeaa. Mutta sitten kun lapsesi on 15v niin olet huomattavasti paremmassa asemassa kuin muut silloin kanssasi samanikäiset sinkkuäidit joilla on pieniä lapsia kotona.
Juu kyllä kelpaa. +25-vuotiaat.
t. M31
Kyllä ainaki kassien tyhjennykseen, voisin kai mie joskus vauvaas vahtia jos ollaan fwb suhteessa.
Riippuu vähän yh:ksi joutumisen syystä - jos olet panettanut ittes jalkapallojoukkueella - etkä edes itse tiedä minkä maan - paksuksi, voi olla se pariutuminenkin heikompaa, kuin jostain luonnollisemmasta syystä...
Jos oisin vapaa niin ei sillä lapsella olisi väliä jos muuten synkkais.
Nuori? - Nuoruus on siinä mielessä hyvä "haitta" että kaikki me vanhenemme vääjäämättä. Mutta, mutta, että kelpaako kenellekään nuori yksinjuoltaja? - No minulle saattaisi sopia ja käydä oikein hyvin. En kuitenkaan kuvittelen olevani virheetön ja 100% täydellinen, joten on samaan hengen vetoon sanottava, että koen tai kokisin kumppaniehdokkaan, jolla on "jo" lapsi tai lapsia enempi vähempi isompana haasteena.
Ei riittäsi, että minä kenties parhaimmillaan onnistusin hurmaamaan ja vakuuttamaan sinkkuäidille, että minusta voisi olla hänelle kumppaniksi, vaan minun täytyisi tämän lisäksi voittaa, tai olsiko parempi sanoa sanoa myös saavuttaa hänen laps(i)ensa luottamus. En minä heidän isäm paikkaa kuvittele tai luule ottavani, mutta lasten luottamuksen ja jollain tasolla kunnioituksensa arvoinen haluaisin olla.
En kuvittele, että se kävisi itsestään ja automaattisesti. Lisäski minun olisi hyväksyttävä se, että kun on lapsia, niin yleisemmin erinäinen ponttaanius ja erilaisten ylltysten järjestäminen vaatisi minulta(kin) isompaa harkintaa; tai vähintään sen ymmärtämistä, että ihan hyvä idea joo, mutta mihin nuo lapset tai lapsen voisi laittaa siksi aikaa.
Kun ainakin itse toivosin kumppaniehdokkaalta, että meillä olisi myös vain kahdenkesksitä aikaa ilman, että täytyisi huomioda siinä samalla, ketään kolmatta; oli se sitten ex-temporee reissu tai yhteinen kävelyllä käynt ulkona tahi vaikka hetki sohvalla vierekkäin arjenkeskellä; vvbain muutaman esimekin antaakseni.
Sellaista sinkkuäitia' en haluaisi kumppanikseni, tai ainakin suhtautuisin häneen aluksi huomattvasti varautuneemmin, jos hän kertosi, että hänellä on lapsi(a) mutta ei ole eikä haluakaan olla heidän kanssaan missään tekemisessä nyt, eikä koskaan muullonkaan.
Mä kelpasin 5v nuoremmalle.