Lue keskustelun säännöt.
Mikä tekee sinun mielestä tuntemattomasta ihmisestä kiinnostavan
Kommentit (14)
Miksi tuntemattomiin pitäisi tutustua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuntemattomiin pitäisi tutustua?
Miksi ei?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuntemattomiin pitäisi tutustua?
No ei sinun toki tarvitsekaan. Voit jurottaa tapahtumissa ja kutsuilla omassa nurkassasi ihan omissa oloissasikin. Pälyilet vaan murhanhimoisesti ja käännät mielenosoituksellisesti selkäsi aina kun joku lähestyy. Huokaiset ja murahtelet äänekkäästi, kun meneekin ohi.
Olikin, kiinnostavan...
Edelleen ne hyvät käytöstavat. Jotakin persoonallista joka ei ole ylimenevää.
Jotakin sellaista hyvää olemuksessa joka poikkeaa tavallisesta, hassua huumoria.
Siisti, puhdas. Ripaus salaperäisyyttä ja villeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä tuntemattomia ihmisiä kiinnostavina. Kiinnostus syntyy tai jää syntymättä vasta sitten, kun ihmiseen on jo tutustunut. Tutustumishalukkuuteeni taas vaikuttaa aina se, miksi minun pitäisi tutustua ko henkilöön. Jos työpaikalle tulee uusi työntekijä, jonka kanssa minun on tarkoitus tehdä töitä, tottakai silloin on tarve tutustua tähän ainakin sen verran, että työt sujuvat. Jossain kutsuilla tms voin jutella muiden kanssa ilman sen merkittävämpää tutustumista, smalltalk on keksitty tätä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuntemattomiin pitäisi tutustua?
Miten ihmiset löytää kumppanin,ystäviä,kavereita ym jos ei alkuun tutustu? Tuntemattomia hekin on alkuun.
Itse pidän maanläheisyydestä ja tunteesta, että toinen tietää, kuka on elämässä, on itsevarma itsestään ja kiinnostuksenkohteistaan rennosti. Sitten kyvystä keskustella asioista, huumorintajusta. Kaipa sitten vielä jos löytyy yhteistä puhuttavaa, se sytyttää kiinnostuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuntemattomiin pitäisi tutustua?
Miten ihmiset löytää kumppanin,ystäviä,kavereita ym jos ei alkuun tutustu? Tuntemattomia hekin on alkuun.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta aika harva ihminen pystyy elämään koko elämänsä olemalla tekemisissä vain itseään kiinnostavien ihmisten kanssa. Päiväkodissa, koulussa, opiskelupaikassa, työpaikalla, suvun keskuudessa ja naapureidenkin kanssa joutuu olemaan tekemisissä, vaikka suurin osa heistä ei olekaan millään tavalla kiinnostavia. Heihinkin joutuu tutustumaan vähintään sen verran, että asiat, joita heidän kanssaan joutuu tekemään, sujuvat. Tutustumiseen on siis jokin muu syy kuin että pitäisi ko henkilöä kiinnostavana. Jotkut ihmiset muuttuvat tutustumisen myötä kiinnostaviksi (heistä tulee ystäviä, kavereita tai kumppani), suurin osa ei.
Ihmiset pelkäävät vain vieraita ihmisiä ja esittävät mitä vain tekosyitä ettei kiinnosta jne tämä on tietoinen valinta, itsekusetusta. Ihan hyvin voi, jos se ei ole liian vaikeaa, puhua ja kiinnostua tuntemattomista ihmisistä. Ongelma on että ihmiset häpeävät itseään ja omaavat erittäin heikon itsetunnon Suomessa. Kauhistutaan jos joku sanoo hississä tai bussipysäkillä jonkin huomion ääneen. No kyllä suomalaisetkin hitaasti tässä asiassa kehittyvät ja oppivat kommunikoimaan vapautuneesti ilman pelkoa että nyt joutuu tilanteeseen(vaikka on ihan normaalia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pelkäävät vain vieraita ihmisiä ja esittävät mitä vain tekosyitä ettei kiinnosta jne tämä on tietoinen valinta, itsekusetusta. Ihan hyvin voi, jos se ei ole liian vaikeaa, puhua ja kiinnostua tuntemattomista ihmisistä. Ongelma on että ihmiset häpeävät itseään ja omaavat erittäin heikon itsetunnon Suomessa. Kauhistutaan jos joku sanoo hississä tai bussipysäkillä jonkin huomion ääneen. No kyllä suomalaisetkin hitaasti tässä asiassa kehittyvät ja oppivat kommunikoimaan vapautuneesti ilman pelkoa että nyt joutuu tilanteeseen(vaikka on ihan normaalia).
Onhan sen oltava noin, kun sinä kerran sanot.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pelkäävät vain vieraita ihmisiä ja esittävät mitä vain tekosyitä ettei kiinnosta jne tämä on tietoinen valinta, itsekusetusta. Ihan hyvin voi, jos se ei ole liian vaikeaa, puhua ja kiinnostua tuntemattomista ihmisistä. Ongelma on että ihmiset häpeävät itseään ja omaavat erittäin heikon itsetunnon Suomessa. Kauhistutaan jos joku sanoo hississä tai bussipysäkillä jonkin huomion ääneen. No kyllä suomalaisetkin hitaasti tässä asiassa kehittyvät ja oppivat kommunikoimaan vapautuneesti ilman pelkoa että nyt joutuu tilanteeseen(vaikka on ihan normaalia).
Hyvät käytöstavat on kuitenkin aivan eri asia kuin kiinnostuminen toisesta ihmisestä tai tutustuminen tähän. Jos bussipysäkillä joku sanoo esim, että onpa taas bussi myöhässä, niin siihen voi hyvin vastata, että niin tuntuu olevan. Vaikka sanojaa ei pitäisikään millään tavalla kiinnostavana eikä tähän haluaisi tutustua. Ei smalltalk muuallakaan maailmassa tarkoita, että olisi toisesta kiinnostunut tai haluaisi tutustua tähän, kyse on puhtaasti kohteliaisuudesta ja käytöstavoista.
Sopiva itsevarmuus ja hymyilevä avoin katse. Minulla on ollut aina hyvin helppo tutustua ihmisiin ja alkaa juttelemaan ihan kenen kanssa vaan, mutta tottakai silloinkin katson kenelle alan juttelemaan. Joidenkin kanssa ei tee edes mieli jutella ja tutustua, heidän ulkoinen olemus ja asento on jo sellainen, että se karkottaa. Enempää kriteereitä ei juuri ole, ei iässä, sukupuolessa tai ulkonäössä. Jokaisesta löytyy varmasti asioita joista löytyy yhteinen sävel edes hetkeksi.
Viime viikolla aloin juttelemaan erään äitini ikäisen seniorin kanssa kaupassa ja juttelimme sen kauppareissun aikana varmasti 15 minuuttia vaikka emme olleet ikinä edes nähneet toisiamme. Hänestä tuli heti sellainen olo, että olisi kiva tutustua paremmin.