Miten pääsit yli masennuksesta?

Ajattele itsesi Kanarian rannalla. Ja sitte lähde sinne.

Essitalopraamilla.

Lääkitystä henkisenä tukena käyttäen alkuraittiudessa. Ulkoilua, säännöllisiä elämäntapoja.

Tärkeimpänä pidän savuttomuutta ja raittiutta.

Mielialalääkitys, hyvä keskustelukontakti. Niillä selätettiin masennus!

Luin av:lta ettei masennusta ole. Nyt olen samanlainen kuin masentuneena, mutta se on kai suomalaisen normaali olotila. Kiitos av.

Musta on erittäin tärkeää löytää masennuksen syy. Yleensä masennuksen laukasee joku tapahtuma tai trauma. Mulla itselläni se oli ulkonäkö, siitä johtuva huono itsetunto ja myrkylliset ihmiset. Itselläni auttoi, MUTTA ei parantunut kokonaan. (Välillä iskee kun lumivyöry niskaan, mutta onneksi nykyään harvemmin):

- Säännöllinen elämä. Koulu/työ, ruokailuajat (terveellinen safka!!!) saliharrastus ja uinti.

-Välit poikki kaikkiin ihmisiin, jotka on aiheuttanut sulle pahaa oloa. Mun tapauksessa se on perhe. Se on jännä juttu, koska silti rakastan heitä kaiken jälkeen mitä ovat tehneet mulle henkisesti... huh, mutta asia piti tehdä ja se on helpottanu mun elämää valtavasti

- Plastiikkakirurgia. Tämä on vähän kakspuolinen ohje. Jos sinä itse olet tajunnut, että et esimerksi tykkää nenästäsi SINÄ MUUTAT SEN OMASTA HALUSTA. Ei sen takia, että joku on sanonu sulle siitä ja sitten haluat muuttaa sen. Mä ite olen käynyt parissa "operaatiossa" ja ne on kohottanu mun itsetuntoa iha järkyttävän paljon.

Mun mielestä mun keissi on ollu vielä "helppo", eli oon saanut itseni takasin elävin kirjoihin itse. Monella ystävällä ei mitkään tekotissit tai välien poikki vetäminen auta yhtään... tsemppiä kaikille tiedän kuinka kauheeta masennus ja muut mt ongelmat voi olla, mutta aina tulee huominen.

Terapialla.

Mun tapauksessa masennus on lieventynyt kun olen laihduttanut ja liikkunut. Mun masennus johtuu monesta asiasta joista yks on huono itsetunto, olen alkanut ajatella että olen muita parempi ja muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää koska ne on mua huonompia. Noin itsetunto on hiukan parantunut ja tunnen oloni paremmaksi

Vierailija kirjoitti:

Musta on erittäin tärkeää löytää masennuksen syy. Yleensä masennuksen laukasee joku tapahtuma tai trauma. Mulla itselläni se oli ulkonäkö, siitä johtuva huono itsetunto ja myrkylliset ihmiset. Itselläni auttoi, MUTTA ei parantunut kokonaan. (Välillä iskee kun lumivyöry niskaan, mutta onneksi nykyään harvemmin):

- Säännöllinen elämä. Koulu/työ, ruokailuajat (terveellinen safka!!!) saliharrastus ja uinti.

-Välit poikki kaikkiin ihmisiin, jotka on aiheuttanut sulle pahaa oloa. Mun tapauksessa se on perhe. Se on jännä juttu, koska silti rakastan heitä kaiken jälkeen mitä ovat tehneet mulle henkisesti... huh, mutta asia piti tehdä ja se on helpottanu mun elämää valtavasti

- Plastiikkakirurgia. Tämä on vähän kakspuolinen ohje. Jos sinä itse olet tajunnut, että et esimerksi tykkää nenästäsi SINÄ MUUTAT SEN OMASTA HALUSTA. Ei sen takia, että joku on sanonu sulle siitä ja sitten haluat muuttaa sen. Mä ite olen käynyt parissa "operaatiossa" ja ne on kohottanu mun itsetuntoa iha järkyttävän paljon.

Mun mielestä mun keissi on ollu vielä "helppo", eli oon saanut itseni takasin elävin kirjoihin itse. Monella ystävällä ei mitkään tekotissit tai välien poikki vetäminen auta yhtään... tsemppiä kaikille tiedän kuinka kauheeta masennus ja muut mt ongelmat voi olla, mutta aina tulee huominen.

Hienoa kuulla että olet noinkin pitkälle päässyt oman asian kanssa. Itselläni on ollut taakkana jo muutaman vuoden moni tekijä, kuten koulukiusaaminen ja koulussa eteenpäinpääsy, yksinhuoltajaäidin kanssa kahdestaan selviäminen, suorittaminen, turvaton lapsuus.. Nykyään kamppailen opintojen kanssa, jatkuvaa takkuilua, heitetään puoleksi vuodeksi sairaslomalle ja sitten taas oletetaan että nyt pääsen eteenpäin omillani. En enää keksi vaihtoehtojakaan kun olo on että olen täysin hylkiö ja kyvytön suoriutumaan mistään.

Tarpeeksi unta. Terveellistä ruokaa. Paljon urheilua. Kaikki muu on hevonpaskaa.

Psykoterapia, koska pääsin sen avulla käsittelemään ne masennuksen syyt, ja kaltoinkohteluista ym. tulleet patoutuneet tunteet pääsi purkautumaan eivätkä ole enää taakkana harteilla. Psykiatrisen sairaanhoitajan keskusteluapu ei auttanut, kävin sielläkin ensin monta vuotta, mutta vasta psykoterapeutin vastaanotolla pääsin kiinni siihen miksi mulla on masennus ja mitä sille voi tehdä.

Lääkkeetkin oli, mutta ne ei tietenkään poistaneet sitä käsittelemättömistä asioista kertynyttä taakkaa jonka alle olin uupunut, joten en näe lääkkeitä niin tärkeänä tekijänä toipumisessani.

Taistelemalla pitkään yksikseen, kunnes oivalsin, että taisteleminen on itsessään turhaan. Tarvitaan aktiivista elämää, joka itsessään on se kaikki, se on se elämä kaikkinensa. Elämää voi tarkastelle niin monesta lähtökohdasta, mutta parasta on nähdä elämä sen kaikessa valossa.

En ehkä ihan sanan varsinaisessa mielessä ollut masentunut, mutta kuukausia olin ollut todella alamaissa ja välillä itkin aamuin illoin. Kävin töissä, mutta muuten aika kului kotona murehtien kaikkea mahdollista. Aina väsytti ja olin ihan pohjattoman surullinen koko ajan.

Sitten aloin katsoa netflixistä How i met your motheria. Ihan oikeasti, katsoin sitä käytännössä aina, kun en ollut töissä, ruokakaupassa, lenkillä tai nukkumassa. Ihanan kevyttä hömppää, ei aikaa ajatella ikäviä asioita. Yhdeksän tuotantokautta, katsottavaa riitti pitkäksi aikaa. Typerää, mutta se ihan oikeasti auttoi.

Muuttamalla elintapoja ja ajattelutapoja.

Eli liikuntaa, parempaa ruokaa, vähemmän herkkuja, olemista eläinten kanssa jne. Tekemällä mukavia asioita.

Osa-aikainen työ, jossa hyvä porukka.

Ajattelua muutin skippaamalla pitkäksi aikaa kaiken negatiivisen. Aina kun meinaa alkaa miettiä, mitä tapahtui joskus 10v sitten tai jotain asioita, joissa on tyrinyt, niin vain lopetti sen miettimisen seinään. Sen sijaan alkoi kelata kaikkea positiivisen kautta. Vaikka se tuntuukin päälleliimatulta aluksi. Siitä lähtee positiivinen kierre, samaan tapaan kuin negatiivisista ajatuksista se negatiivinen kierre, joka vie pohjalle ajan myötä.

Lopetin iltapäivälehtien lukemisen, lopetin dokumenttien katsomisen, siirryin katsomaan stand-up komiikkaa ja muuta piristävää.

Meditointi ja googlettelin videoita ja tekstejä netistä, miten voi muuttaa sitä ajattelutapaa positiivisemmaksi.

Ei niihin tapahtuneisiin asioihin kannata palata eikä vatvoa, kun niitä ei voi muuttaakaan, tapahtunut mikä tapahtunut. Tärkeämpää on se, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. En ajatellut viettää sitä miettimällä ikäviä juttuja.

En oo mikään Marco Bjurström, mutta pyrin saamaan itseni kiinni liiasta valittamisesta ja asioiden negatiivisesta läpikäymisestä.

Tänäänkin olin töissä väsynyt ja kaikki vitutti, mutta sitten se alkoi lähinnä naurattaa itseä, koska se oli jotenkin niin koomista yksin puhista siellä, ja oikeastaan ilman syytäkin. :D

Netissä joskus kiersi kampanja, jossa haastettiin ihmisiä olemaan valittamatta 21 päivää. Monet kommentoivat, että kun tuo aika oli kulunut, he olivat alkaneet katsoa asioita eri vinkkelistä, elämä olikin paljon mukavampaa, kun ei tarvinnut keskittyä siihen, mikä on taas huonosti jotenkin.

Rukoilemalla.

Vierailija kirjoitti:

Netissä joskus kiersi kampanja, jossa haastettiin ihmisiä olemaan valittamatta 21 päivää. Monet kommentoivat, että kun tuo aika oli kulunut, he olivat alkaneet katsoa asioita eri vinkkelistä, elämä olikin paljon mukavampaa, kun ei tarvinnut keskittyä siihen, mikä on taas huonosti jotenkin.

Tätä voisi kyllä kokeilla. Paitsi jos aloittaisi vaikka 7 päivästä. Tai edes yhdestä. :D

Essitalopraamilla. Jo alkoi masennus kaikota.

Onko kellään hyviä kirjavinkkejä aiheeseen liittyen? Jotain, jonka avulla pääsisi ylös sieltä syvimmästä suosta ilman ammattiapua?

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään hyviä kirjavinkkejä aiheeseen liittyen? Jotain, jonka avulla pääsisi ylös sieltä syvimmästä suosta ilman ammattiapua?

Googleta tunnelukko kirja

Aika, terapia ja oikea lääkitys.