Äitienpäivästä vielä

Luin noita keskusteluja joissa äitiä ei muistettu Äitienpäivänä mitenkään ja kyllä harmittaa heidän puolestaan. Meillä on kyllä aikoinaan kun lapset oli pienempiä tuotu kahvit sänkyyn ja muistettu valkovuokoilla ja itsr tehdyillä lahjoilla. Se tuntui niin ihanalta, pieni kiitos siitä vuoden työstä lun pitää kaikki langat käsissään ja huolehtii että arki toimii. Tänä vuonna ei huomioitu millään tavalla... ja kyllä se joka vuosi tuntuu vaan arkisemmalta. Käytiin kyllä syömässä ja vietiin anoppikin - minä maksoin. Se kun moni tuolla kommentoi ettei miehesi ole äitisi niin eikö äitienpäivän tarkoitus ole kiittää Äitiä työstä jota perheensä eteen tekee, myös miehensä. Ja muistan minä isääkin joka Isänpäivä. Lahjat ei ole meillä se tärkein vaan huomioiminen. Nyt kun on pitkä liitto takana ja mietin menneitä vuosia niin huomioiminen on ollut tosi vähäistä, joululahjan ole saanut mutta siitäkin aina huomautetaan kuinka turhaa se on. Kerran mieheni yllätti syntymäpäivänäni ja oli varannut hotelliyön toisesta kaupungista. En halua että lahjaa ostetaan tai annetaan velvollisuudesta vaan sydämestä. Olen itse aina tykännyt antaa lahjoja ja miettiä se tarkkaan saajan mukaan. Mutta vuosien varrella kun ei huomioida olen laittanut vahingon kiertämään. Surullista mutta niin se vain on. Välillä mies huomauttaa että voisit järjestää meille taas jonkun kivan viikonlopun kaksin jossain toisessa kaupungissa tai maassa. Miksi vaivautuisin jos meidän yhteinen kiva on aina siitä kiinni kun minä järjestän ja maksan (vaikka rahat periaatteessa on yhteiset), hänhän voisi ihan yhtälaisesti sen tehdä, eikö? Vaikka kannatankin tasa-arvoa niin silti minussa asuu pieni romantikko joka joskus toivoisi pientä yllätystä tai huomioimista <3 ( kyllä mies silloin huomio kun tarpeet täytyy tyydyttää.)