Millaisella asenteella pärjää pitkässä parisuhteessa? Millaiseksi suhde normaalisti muuttuu vuosikausien kuluessa?

Vierailija:

Yhteiset unelmat ja samanlaiset toiveet tulevalta auttaa jatkamaan silloinkin kun on vaikeaa. Omista periaatteista pitää olla valmis joustamaan ja antamaan anteeksi toisen pikkuviat, koska muuten sitä hakkaa päätä seinään ja ero on edessä. Pitää muistaa ne asiat, mihin siinä toisessa rakastui.



Ja liikaa ei pidä yrittää toista muuttaa, muuttaa voi vain itseään, omia tapojaan ja asenteitaan.



Näillä eväillä pian 12 vuotta yhdessä ja edelleen onnellisia.

En tiedä, lasketaanko se pitkäksi, mutta kumminkin.

Meillä menee monet asiat eri tavalla kuin parisuhdeoppaissa, mutta sanoisin tätä onnelliseksi liitoksi. Yksi vaikuttava tekijä on se, että olemme aika pitkälle samaa mieltä sellaisista tärkeistä asioista kuten rahan käyttö, lasten kasvatus, työhön suhtautuminen jne. (pikkuasioista olemme usein täysin eri mieltä ;-)).

Sitten, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen on tosi tärkeää.

Ja se, että ollaan alunperinkin oltu sitä mieltä, että tästä ei luovuta. Kun ei ota huomioon edes vaihtoehtona eroa, niin pystyy omaa asennettaan säätämään paremmin. (Tietysti väkivaltatapauksessa tätä periaatetta pitäisi muuttaa).

Jos suosii oman mielihyvän tavoittelua yhteisen (tai vaikka lapsen) edun sijasta, niin helpostihan siitä ero seuraa, kun jokaisella ihmisellä on ne omat mielihyvänsä eikä kukaan vain toista palvele. Paljon pitää suvaita ja hyväksyä, mutta niin se on toisinkin päin. Ja paljon sitten saa myös rakkautta ja muuta hyvää, kun jaksaa niiden heikompien hetkien yli.

Paras neuvo on: Ole oma itsesi. Älä missään tapauksessa yritä esittää yhtään mitään vain siksi, että voisit pitää toisen. Teet niin kuin itse haluat, mutta kunnioitat toista.