2-vuotiaan oppiminen.. lausuu runoja ym:)

Kuopukseni 1v7kk osaa mm. esittää kolme laulua niin, että muutkin kuin äiti tunnistavat ne. Esikoiseni luki aikanaan kaksi vuotiaana nukelle iltaisin iltasadun eli ulkomuistista kirjoja joita olin hänelle lukenut. Osasi myös laskea kahteenkymmeneen ja tunsi kaikki värit. Mutta minulla ei ole koskaan ollut tarvetta elää lasteni kautta ja päteä heidän erinomaisuudellaan.

kehuu melkein joka päivä kuinka nokkela, osaava, sosiaalinen ym ym ym lapseni on. En jaksa tarkemmin eritellä.

T. eräs jonka lapsi on vielä HIEMAN kehittyneempi kuin ap:n

Oma 2½-vuotiaani osaa kymmeniä loruja&lauluja (ihan 100 % oikein ei nyt kaikki aina mene, mutta improvisoi esim. " muura-muurahainen kortta kuljettaa, ahkerasti aina työtä tehdä saa" ...). Ei mitenkään ihmeellistä mielestäni.

ihan tismalleen ja monta kertosäkeistöä. Joka päivä jaksaa yllättää uusilla taidoillaan. Osaa kirjoittaa ja lukea sanoja (yksinkertaisia). Osaa ajaa pyörällä, osaa alkeisuintia, osaa runoja, osaa laskea 15:een. Osaa myös uhmakkaasti kiukutella ja koetella rajojaan ;-D

Toiset ehkä helpommin kuin toiset. Oma 2v rallatteli miltein kerta kuulemalta laulujen sanotuksia, mikä ihmetytti kovasti. On edelleen kova laulamaan ja oppii nopeasti kuulemansa laulujen sanat.

Oma kaksivuotiaani tunnistaa soittimien ääniä. Muutenkin musiikki tuntuis olevan tytölle kiinnostavaa. (No geenit taitaa auttaa siinä jutussa...)

Hän myös hahmottaa kelloa. Katsoo kelloon päin ja sanoo mitä siihen aikaan tehdään. En mä sitä itse ihmeellisenä pitänyt, joku taisi asiasta huomauttaa.



Toisaalta mun tyttö on monet asiat oppinut keskivertomuksua myöhemmin. Käveli vasta 1,5-vuotiaana ja puhumaankin alkoi kunnolla vasta pari kuukautta ennen 2-vuotispäivää.



En myöskään tiennyt, ettei 2-vuotiaan vielä pitäisi osata hyppiä noin ja osata laukka-askelia... No neuvolassakin sitä ihmeteltiin, kun tyttö hyppi ja pomppi.



No onneksi kaikki kehitytään eri tahtia, kuka missäkin asiassa edellä ja kuka jäljessä.

Mun lapseni ei rallattele mitään runoja, mutta mä luen sille monipuolisesti eri kirjoja ja lauletaan eri lauluja... Voisiko tuossa olla ero lapsien välillä jos joku oppii yhden parin laulun tai runon ulkoa niin ei sitten juuri muuta osaakaan?

Osaa siis ulkoa useita lastenkirjoja. Myös " lukee" niitä niin että avaa kirjan ja alkaa ulkomuistista suoltaa tekstiä...

Lauluja myös jonkin verran, numerot yhdestä kuuteen yms pikku juttuja. Tosi liikuttavaa kyllä =)

Osa puhuu ja osa ei. Ne ketkä ei suolla tekstiä koko aikaa miettii noita samoja asioita (ehkä vielä syvällisemmin ;-) ) päässään. Täysin normaalia, ei teidän lapset mitään erikoisia ole.

Se ei ole vielä 2-vuotias, mutta joka tapauksessa lähellä (vuosi ja 9kk). Normipuhetta, jossa sen siis itse pitäisi keksiä ne sanat, se puhuu hyvin lyhytsanaisesti (tyyliin 2-4 järkevää sanaa peräkkäin), mutta sävelen kanssa virkkeet pitenevät helposti tuplaksi.



Se on kuitenkin mun nähdäkseni tässä vaiheessa vielä enemmänkin apinointia kuin oikeaa puhetta. Lapsi voi sanoa että " hämä-hämä-häkki kiipes langalle, tuli sade rankka, hämähäkin vei" , mutta ei se oikeasti (puhun siis vain meidän lapsesta, en muiden - mitään erityisosaamista alalta mulla ei ole) tajua mistä siinä laulussa on kyse. Jos se itse tarkkailee oikeaa hämähäkkiä ja joutuu itse miettimään mitä hämähäkistä on sanottavaa, se sanoo ehkä että " hämä-hämähäkki, menee juoksee likaa" mutta ei mitään sen koherentimpaa.

lorujakaan. Musiikki ja laulut muutenkaan ei oikein kiinnosta. Ei laske. Piirtäminen on kivaa, mutta lähinnä käsittämättömiä viivoja, ilmapallo onnistuu niin, että sen tunnistaa.

Kolmipyöränen seisoo pihalla koristeena, kun ei sillä ajo kiinnosta, plaston mopolla pääsee lujempaa.

Muuten tyttö on reipas ja omatoiminen, syö itse, menee nukkumaan itsekseen, ei käytä vaippoja. Leikkii roolileikkejä ja viihtyy ulkohommissa. Ei kitise eikä marise juuri koskaan, eikä vaadi aikuista tekemisiinsä kunhan ollaan näköetäisyydellä.

Hurmaa ilmekkyydellään ja tavalla ottaa kontakteja muihin.

Vierailija:

.

miten teidän samanikäiset, osaavatko samoja juttuja? enemmän? vähemmän?

Eli keksi omia muunneltuja sanoituksia loruihin. Ihan tavallisen fiksu poika on, aikaisin oppi puhumaan. Mutta muuten tuntuu normaalisti kehittyneeltä.

Se on rauhallinen ja tuntuu enimmäkseen miettivän asioita. Kun jotain sanoo niin se on jotain merkityksellistä. Ei lauleskele huvikseen eikä lueskele itsekseen kirjoja. Minä luen ja laulelen paljokin hänelle. Pohdinkin että pitäisikö antaa lapsen enemmän itse yrittää, tyrkytänkö liikaa puhetta niin että lapseni oma kehitys jää jälkeen vai karttuuko lapseni sanavarasto siitä että itse olen koko ajan äänessä?