miksi hoidossa olleet lapset ovat yleisemmin koulukiusaajia??

Totta kai se hoito on otollisempi paikka kiusaamiselle. Paljon lapsia ryhmässä nokkimajärjestystä luomassa, usein liian vähän tai välinpitämättömiä aikuisia pitämässä ryhmää silmällä.

kiusaamista. Koulukiusatuissa taas on keskimääräistä enemmän ristiriitaisessa (turvaton kiintymyssuhde) kiintymyssuhteessa eläviä.

Miten kiintymyssuhdemalli sitten vaikuttaa hoitomuotoon?

Turvattomassa mallissa vanhempi usein jättää lapsen tunnetarpeet huomioimatta ja tekee ratkaisunsa järkiperustein, mikä ei sitten tue lapsen emotionaalista kehitystä? Tosin ei aikainen hoitoonvienti tai päivähoito tee lapsesta turvatonta, jos aikuinen on muuten läsnäoleva ja huomioi lapsen tunteet ja osaa vastata niihin lasta tyydyttävällä tavalla.

vähintään eskarissa käyvät.

Maalla on paljon lapsia jotka eivät hoidossa ennen eskaria. Kiintymyssuhde voi olla takana, mutta ei se kaikilla kotona hoidetuilla lapsillakaan kunnossa ole. Onko hoitilasten elämä nykyään niin kovaa hoidossa? ylipaikat, väsyneet hoitajat...

Jos se onkin niin päin että kotihoidetuista lapsista kasvaa ujoja arkoja raukkoja joista tulee koulukiusattuja.



kuten minä.

Hoitajat vaihtuu, on ylistressattuja ja tympiintyneitä, ryhmät liian isoja.



Yhden tutun näin ja sanoi, että hänen lapsensa oli vaihdettu syksyksi eri ryhmiin sisarusryhmästä, kaikki hoitajat olivat vaihtuneet koko päiväkodista ja koko kesä pyörii sijaisilla. Että se siitä pysyvyydestä sitten.

Lapsia hyppyytetään ryhmästä ryhmään, hoitajat vaihtuu, aina liikaa lapsia. Arempia lapsia ei kukaan huomaa=(

Lapsissa on hyvä säästää, koska vanhempien on kuitenkin vietävä lapsensa hoitoon ja käytävä työssä

kotihoidossa olleet lapset ovat useimmiten niitä kiusattuja?? Eivät osaa pitää puoliaan...

Vierailija:

kotihoidossa olleet lapset ovat useimmiten niitä kiusattuja?? Eivät osaa pitää puoliaan...

jos joku on heikompi? Justiinsa.

niin lapsi hyppää jos ei osaa sanoa että hyppää ite... Kyllä se vaan on ihan hyvä oppia pitämään puoliaan ettei suostu kaikkea sontaa ottamaan niskaansa... ja päiväkodissa oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten, sekä lasten että aikuisten kanssa... onhan kuolussakin sijaisia!

on peräisin.

Koen, että päiväkoti olisi opettanut enemmän toiminmista ryhmässä ja sosiaalisiasuhteita kenties. Ehkä olisin välttynyt kiusaamiselta..

Ei ole peruste kiusaamiselle, mutta kyllä alle kouluikäisen olisi hyvä oppia sosiaalista kanssakäymistä useammankin lapsen kanssa.

enkä ikinä ollut koulukiusattu, vaan aika suosittu. Hanakasti kyllä menin kiusatun puolelle eli en ehkä ollut niin sokea tilanteille.



Omat lapseni hoidan kotona, eivätkä kyllä hekään jalkoihin jää. Mutta eivät myöskään ryysi, ryyhellä, eivätkä kiusaa.

kouluun asti. Kerhoissa ja harrastuksissa ja kavereiden kanssa oppii säännöt ihan yhtä hyvin - tai paremminkin - kuin päivähoidossa.

Nuorempi ei ollut koskaan hoidossa ennen eskaria(7v ikäeroa)

Ei ole kiusattu koulussa ikinä. Luonteeltaan mielestäni samanlaisia. Ulkonäöltään tavallisia vaaleita suomalaisia. Koulu on sama

mutta eiköhän se näin kuitenkin ole... eihän nyt kukaan isompiaan ja vahvempiaan kiusaa... opettakaa nyt vielä lapsellenne että kääntää toisenkin posken jos joku lyö... tulee tosi tasapainoisia aikuisia jos koko kouluaikansa saa turpaansa...

heistä SAATTAA tulla kiustattuja, kun taas pitkään kotihoidossa olleet saavat enemmän sellaisia vaikutteita joiden johdosta heistä SAATTAA tulla kiusattuja.



Minusta kiusaajaksi tuleminen on kuitenkin enemmän vanhempien ja kasvatuksen vika. Kiusaaminen on tuomittavaa, kiusatuksi joutuminen ei.



Kultainen keskitie tuossa päivähoitoasiassa olisi ehkä paras. Eli päivähoitoon siinä 1,5v-3v hujakoilla. Ei missään nimessä isoon päiväkotiryhmään heti äitiysloman jälkeen. Ja jos lapsi on kotihoidossa, mikä sekin on ihan ok, niin olisi hyvä vaikka kerhossa käydä pari kertaa viikossa tai muuten sosiaalistumassa.



Meillä tosin ei kukaan lapsista ole mennyt päivähoitoon tuolla 1,5v-3v välillä. Esikoinen meni vasta eskariin, kakkonenkin " liian myöhään" , kuopus taas liian pienenä ja liian pitkiä päiviä jo alkuun. Mikään tässä maailmassa ei ole täydellistä.