Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka kaipaavat takaisin maalle?
10.05.2017 |
En jaksa sitä enää, että joka paikka on täynnä ihmisiä, missään ei saa koskaan olla yksin. Edes lenkkipolulla tai metsässä lähellä kaupunkia. Aina on joku koirankävelyttäjä jossain.
Kaipaan luonnonrauhaa, omaa pihaa.
Toisaalta olen huomannut kyllä senkin, että lähiössä stressaantuu paljon enemmän kuin kaupungin keskustan alueella tunnelman takia. Kaupungissa annetaan tilaa toisille, siellä saa olla enemmän rauhassa. Lähiössä on kyräilevä tunnelma. Eli joko maalle taikka kaupunkiin, ei koskaan enää lähiöön.
Kommentit (6)
En voi sanoa kaipaavani takaisin maaseudulle, koska en ole siellä koskaan asunut. Mutta kaipaan maaseudulle asumaan ja se onkin suunnitelmissa tulevaisuudessa. Lapsiperhe-elämä omassa kodissa, oman pihan rauhassa vetää vastustamattomasti puoleensa tämän kerrostalossa elämisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mielessä myös tällainen idylli. Ei kyllä naista sitä jakamassa, joten yksin siellä olisi kallista ja työlästä.
Muista kuitenkin, että jos muutat aitoon maalaismaisemaan olet ehkä loppuikäsi kyläyhteisössä se ulkopuolinen kaupunkilaisnainen.
Muutoin kyllä samaa mieltä kanssasi noista asumismuotojen yhteisöllisyydestä ja oman rauhan tarpeesta. Pieni rivitalo on kai pahin. Pitää koko ajan 'osallistua'.
Mikähän asumismuoto olisi tosiaan paras. Minulla on turhan iso pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöasunto. Liian iso ja kallis yhdelle ja silti ei tyydytä mitään asumistarpeita.
Ehkä muutaman kymmenen kilsan päähän, missä olisi tilaa, piha, sauna ja takka.
Ihmetyttää nämä omakoti-ja rivitalojen myyntikuvat. Kylpyhuonetta kuvattu joka suunnasta ja kaappeja. Toisarvoisia juttuja. Pihaan ei panosteta ollenkaan. Sisustusta voi muuttaa aina, mutta ympäristöä ei voi.
Olen itse maalta ja kehotan olemaan tarkkana haaveissanne. Se ei aina ole ihan niin hohdokasta tuo maalla asuminen. Itse asiassa aika kaukana siitä.
Minulle ideaali olisi vähän vaatimattomampi, pieni talo kohtuu lähellä keskikokoista tai isompaa kaupunkia, siis sellainen että halutessaan pääsee alle tunnissa kaupunkiin. En ole hirveän sosiaalinen, joten ei haittaisi vaikka alkuperäisasukkaat aina pitäisivät jotenkin ulkopuolisena. Ei vaan valitettavasti vaikuta hirveän todennäköiseltä että tällaiseen pääsisin asumaan, mutta pitää myös sanoa että nykyinen asunto (parvekkeellinen kerrostalokolmio keskikokoisen kaupungin laitamilla) on ihan jees sekin. Mieluummin vain eläisin astetta omavaraisemmin (en täysin omavaraisesti, siihen en pystyisi), vaikka vaatimattomamminkin.
Kasvoin 3000 asukkaan kunnasta, josta tieni vei 170 000 asukkaan kaupunkiin ja sieltä edelleen kahteen monen miljoonan asukkaan kaupunkiin. Nyt asun 8000 asukkaan kunnassa ja voin sanoa, että minun kohdallani viihtyminen ei ole väkimäärästä kiinni. Muut tekijät ratkaisevat, onko helppo hengittää vai ei.