Elämä on kamalan nopeatempoista

Aamulla hirveä härdelli että ehtii töihin, yleensä ei ehdi edes syödä kun pitää juosta bussille, töissä hirveellä kiireellä asioita eteenpäin, viestiä tulee kun edellisiä saa pois, sitten taas juostaa kiireellä syömään kun ruoka h puoli h, ja illalla juostaan bussiin ja ajetaan raivokkaana harrastuksiin autoletkassa.

Tuntuu välillä et pää ei ole enää mukana kaikessa mitä teen.

Mistään ei voi jäädä pois, koska enhän halua olla luuseri joka ei jaksa töihin tai harrastuksiin ja töissäkin on voitava tehdä kailkensa pelastaakseen maailma.