Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi sanoa ystäväperheelle, että..?
Huolestunut..
09.05.2017 |
Ystäväperheellämme on 4 lasta ja olemma vakavasti huolissamme yhdestä. Olemme mieheni kanssa useasti huomanneet, kuinka kun lukioikäiset lapsemme ovat vierekkäin, kuinka heidän lapsi on niin erilainen. Olemme useasti kiinnittäneet huomion kuinka hän riitelee vanhempiensa kanssa salilla käymisestä ja olemme huomanneet hänen liikkuvan normaalia enemmän. Olemme myös huomanneet, että hänellä on pakkomielle laskea montako kaloria ruoka sisältää.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä olette huolissanne?
Nuohan juuri ovat ortoreksian (syömishäiriön) oireita ja hänellä on pakkomielle liikuntaan.
Huolestunut.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olette huolissanne?
Nuohan juuri ovat ortoreksian (syömishäiriön) oireita ja hänellä on pakkomielle liikuntaan.
Erilaisuus, kalorien laskeminen ja liikunta?
Ottaisin asian ehkä puheeksi siten että noi on nuorella syömishäiriöön altistavia tekijöitä. Syömishäiriöön yrittäisin puuttua siinä vaiheessa kun se selvästi uhkaa nuoren terveyttä, hän on selvästi alipainoinen, sairastaa paljon, hänellä on pakkoajtuksia, masennusta, unettomuutta jne.
No mitä se teidän penikka asiaan sanoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa vanhemmille vihjata. Varsinkin jos tyttö näyttää laihtuneen. Nykyään on niin paljon syömishäiriöihin sairastuneita ja niitä ihailevia. Netistä löytyy helposti suomalaisiakin foorumeita aiheesta josta kysymällä pääsee whatsapp ryhmiin joissa se kannustus laihtumiseen ja paastoamiseen on kova ja koko päiväistä. Ja kaikki ihailevat aina sitä joka on saanut sen 500g pois muutamissa päivissä..
Vierailija kirjoitti:
Huolestunut.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olette huolissanne?
Nuohan juuri ovat ortoreksian (syömishäiriön) oireita ja hänellä on pakkomielle liikuntaan.
Erilaisuus, kalorien laskeminen ja liikunta?
Ottaisin asian ehkä puheeksi siten että noi on nuorella syömishäiriöön altistavia tekijöitä. Syömishäiriöön yrittäisin puuttua siinä vaiheessa kun se selvästi uhkaa nuoren terveyttä, hän on selvästi alipainoinen, sairastaa paljon, hänellä on pakkoajtuksia, masennusta, unettomuutta jne.
Ei hyvää päivä, kun omalla nuorella on tuollaisia oireita joita hän ei ole edes huomaavinaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä se teidän penikka asiaan sanoo?
Oma lapsi ei ole huomannutkaan koko asiaa tai niin hän meille ainakin kovasti väittää..
Teidän kannattaa odottaa sopivaa hetkeä kertoa. Keskustelua sillä ei kannata aloittaa ja nuoren olisi hyvä olla mukana keskustelemassa. Jos muu ei auta soita sitten 112 ja kerro sinne huolesi.