Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään.

Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään.
Ilm. 2:10

Kukaan ei toivo itselleen kärsimystä. Meillä on luontainen tahto elää ja vastustaa vaikeuksia. Meihin puhallettu elämänjano pitää yllä toivoa vaikeidenkin elämäntilanteiden keskellä. Eikä kärsimyksessä sinänsä ole mitään hyvää. Sehän tarkoittaa kipua, ahdistusta ja pettymyksiä – pahimmillaan kuolemaa. On kuitenkin olemassa kärsimystä, johon kristittyjä saatetaan kutsua. Se kutsu on kunnia-asia. Jeesuksen nimen tähden kärsiminen on joillekin annettu etuoikeus. Paavali joutui toistuvasti kokemaan sen saarnamatkoillaan viedessään evankeliumin ilosanomaa pakanamaailman keskelle. Hän oppi pitämään kärsimystä toisarvoisena. Elämä ja kuolema kuuluivat Kristukselle. Paavali oli saanut nähnyt taivaan avoinna, eikä hän enää pelännyt kuolemaa. Hän tiesi, että se, mikä uskovaa odottaa, on niin paljon suurempaa ja parempaa kuin ajallinen elämä. Kärsimys on katoava luonnonvara.

http://www.sro.fi/paivan-sana