Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko teidän mielestä sukulaisten tai ystävien auttaa lastenhoidossa?
Kommentit (71)
Ei kuuluu, mutta mielelläni sekä autan että tarvittaessa otan avun vastaan. Arvostan yhteisöllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on kaikille luontevaa ja vastavuoroista, niin sitten. Omassa suvussani ei sellaista perinnettä ole ollut, enkä kuopuksena ollut yhtään sinut pikkulasten kanssa.
Omat lapset olen hoitanut puolison kanssa kaksin, mutta mielelläni hoivaisin tulevaisuudessa suvun pieniä, nyt kun taito on.
Ei ole pakko, mutta jos toinen todella tarvitsee apua niin ilman muuta auttaisin sukulaista/ystävää. Jos ei halua ystävää koskaan auttaa, niin mitä ystävyyttä se semmoinen on?
Mulla on lapsi ja lapsettomat siskoni eivät halua häntä hoitaa. Eivät varmaan myöskään oleta, että mä hoitaisin, jos vielä lisääntyivät. Vauvanhoito ei kiinnostaisikaan,mutta isomman lapsen voisin ottaa kylään.
Ystävien, joilla myös on lapsia, kanssa ollaan hoidettu joskus toistemme lapsia vuorotellen.
Eihän kenenkään ole pakko, mutta hyvin yksin äidit täällä Suomessa lastensa kanssa on. Tai siis vanhemmat ovat.
Samalla voisi kysyä, että minkä ihmeen takia minun tai kenenkään pitäisi auttaa ketään missään? Miksi auttaisin omia vanhempia kun ovat ikääntyneitä? Miksi auttaisin naapuria mitenkään? Tai vierasta lasta joka kaatuu pyörällä edessäni?
Ajattelen itse, että kenenkään ei ole pakko pärjätä yksin. Mutta valitettavasti monen täytyy. Enkä tarkoita että mummien ja kummien pitäisi hoitaa viikko tolkulla toisten lapsia, vaan sellaista normaalia yhdessäoloa ja vaikka sitä, että auttaa kevällä pesemään ikkunat tai vie lapset leikkipuistoon että vanhempi saa pienen hengähdystauon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on mukavaa kun on tukiverkostoja, saan apua lastenhoitoon lasten isovanhemmilta, voin käydä esimerkiksi kaupassa sillä välin, kun mummo hoitaa lapsiani. Miksi en ottaisi apua vastaan, kun sitä on tarjolla? En tietenkään pidä lastenhoitoapua minään itsestäänselvyytenä, vaan silloin kun isovanhemmille sopii heidän omaan aikatauluunsa, niin sillä mennään. Minusta on huolestuttavaa, että todella rankkojenkin elämänvaiheiden yli yritetään kärvistellään yksin vain sen takia, koska kuuluuhan se nyt itse hoitaa yksin lapsensa, jotka on tähän maailmaan synnyttänyt. Sitäpaitsi, isovanhemmista on paljon hyötyä lasten kasvun tukemisessa, minusta on ilo seurata miten pienillä lapsillani on hyvät ja lämpimät välit isovanhempiinsa ja kuinka heillä on aivan omat juttunsa. :-) sama sitten toisinpäin, me lapset käymme tekemässä raskaimpia pihatöitä, kuskaamme tarvittaessa kaupoille, autetaan nettiasioissa jne.
Ei. Liian montaa väsynyttä mummoa ja pappaa nähnyt, jotka eivät viitsi sanoa, että ovat jaksamisen äärirajoilla, aikana jolloin heidän kuuluisi levätä, nauttia elämästä ja saa LAPSILTAAN huomionosoituksia ja apua!
Edes kummilapsia ei tarvitse hoitaa. Velvollisuus on siittäjällä ja synnyttäjällä, ja jos ei pärjää niin rahalla saa hoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatin yksin ainoan lapseni vauvasta asti, ei ollut koskaan hoidossa alle 7-vuotiaana.
Kahdesti äitini piti häntä 3 tuntia kun kävin ostoksilla, kerran kävin leffassa.
Mies sekoili, valitti, joi, sotki asuntoa, huusi ja varasteli rahojani, kunnes sain hänet ulos.
Sen jälkeen hankin lapselle kivoja harrastuksia, joissa oli leirejä. Sain itsekin hengähdysaikaa pari päivää kerrallaan, kun muksu oli leirillä.
Nyt hän on jo teini.
Kukaan ystävistäni ei koskaan suostunut hoitamaan häntä hetkeäkään. Ovat itse melkein kaikki lapsettomia.
Kun parin ystäväni lapset olivat pieniä, je kerjäsivät ja kiristivät aina minua lapsenvahdiksi surkealla palkalla, jota ei koskaan maksettu. Itse he eivät sitten hoitaneet pätkääkään minun lastani.
Sisko piti lastani yhden kerran peräti 3 tuntia. Kun hänen lapsensa oli pieni, minua kerjättiin lapsenvahdiksi joka viikonloppu,
aina 12 tuntia kerrallaan, tosin ihan hyvällä korvauksella.
Äitini piti sisarusten lapsia joskus kokonaisen kuukauden kerrallaan,
kun he olivat pieniä. Kun minä 10v myöhemmin hankin omani, äiti oli jo oppinut sanomaan ei.
Isäni vihaa lapsia, miehiä ei ole muutenkaan luontevaa pyytää lapsenvahdiksi. Miehet tekevät lastenhoitamisesta kauhean ison numeron, omiensakin, tai sitten ovat avoimesti lastenvihaajia.
Kertokaa jos olen väärässä.
Kaiken kaikkiaan kaduttaa, että autoin aikanaan yhtään ketään lastenhoidossa, kun itse sain olla 7 vuotta kodin vanki, kun sain lapsen.
Älkää suostuko kenenkään lastenvahdiksi, ellei teillä ole itsellänne lapsia, eikä ole varmaa että teitäkin autetaan yhtä reilusti!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko, mutta jos toinen todella tarvitsee apua niin ilman muuta auttaisin sukulaista/ystävää. Jos ei halua ystävää koskaan auttaa, niin mitä ystävyyttä se semmoinen on?
Minusta voi olla hyvä ystävä ilman että hoitaa toisen lapsia. Apua kun voi antaa monessa muussa muodossa. Itse en muiden lapsia hoida koskaan. Saa vaan haukut niskaan jos hoidat niitä kuten omia lapsiasi. "Ei saa meidän iiris-yrjöä komentaa!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan. 99% sukulaisistamme on sellaisia, joille en antaisi lasta edes viideksi minuutiksi vaikka maksettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kenenkään ole pakko, mutta hyvin yksin äidit täällä Suomessa lastensa kanssa on. Tai siis vanhemmat ovat.
Samalla voisi kysyä, että minkä ihmeen takia minun tai kenenkään pitäisi auttaa ketään missään? Miksi auttaisin omia vanhempia kun ovat ikääntyneitä? Miksi auttaisin naapuria mitenkään? Tai vierasta lasta joka kaatuu pyörällä edessäni?
Ajattelen itse, että kenenkään ei ole pakko pärjätä yksin. Mutta valitettavasti monen täytyy. Enkä tarkoita että mummien ja kummien pitäisi hoitaa viikko tolkulla toisten lapsia, vaan sellaista normaalia yhdessäoloa ja vaikka sitä, että auttaa kevällä pesemään ikkunat tai vie lapset leikkipuistoon että vanhempi saa pienen hengähdystauon.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin sille perustalle, että jos apua tarvitsee, yhteiskunta tarjoaa avun. Tai jos ei ole oikeutettu yhteiskunnan apuun, ostetaan tarvittava apu yksityiseltä. Joitakin vuosia sitten oli tehty peruskoulun ysiluokkalaisille kysely, jossa mm kysyttiin, kuka heitä ensisijaisesti auttaa, jos joutuvat taloudellisiin tai muihin vaikeuksiin. Yli puolet oli vastannut, että yhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olen alkanut miettiä välittävätkö minun vanhempani minusta lainkaan, tai siskoni. Vaikea erityislapsi, minä väsynyt ja masentunut. Puhun puhelimessa jaksamisestani ja ahdistuksestani. Kukaan ei ikinä tarjoa apua. Yhteiskunnan apu (lue perhetyö) on typerää ja ei muuta mitään, paitsi pahentaa ahdistusta. Eksästä sentään tiedän ettei hän välitä minusta, mutta vanhempani luulisi pitävän minusta. Odotan lapsen aikuisuutta, kuin kuuta nousevaa.
Ei kuulu tai pidä, mutta siinä tapauksessa isovanhempien on myös turha odottaa apua vanhuuden päivillään. Olemme itse hoitaneet lapset ilman isovanhempia, hyväkuntoisia eläkeläisiä silloin, nyt tulee viestiä että sairaalaan pitäisi tulla katsomaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Terveisiä Kyprokselta lähetimme koko perheen kera. Jokainen hoitaa oman tonttinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen alkanut miettiä välittävätkö minun vanhempani minusta lainkaan, tai siskoni. Vaikea erityislapsi, minä väsynyt ja masentunut. Puhun puhelimessa jaksamisestani ja ahdistuksestani. Kukaan ei ikinä tarjoa apua. Yhteiskunnan apu (lue perhetyö) on typerää ja ei muuta mitään, paitsi pahentaa ahdistusta. Eksästä sentään tiedän ettei hän välitä minusta, mutta vanhempani luulisi pitävän minusta. Odotan lapsen aikuisuutta, kuin kuuta nousevaa.
Sulla on vastaus jo omassa tekstissä. "Vaikea erityislapsi" tai ihan jo "erityislapsi" karkoittaa kaikki hoitajat. Moni ei uskalla ottaa niitä huomaansa tai ei osaa houtaa eityislapsia. Ja minusta vaikka kuinka olisi kyse perheestä niin sen kuka on päättänyt lisääntyä pitää itse ne jälkeläisensä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. 99% sukulaisistamme on sellaisia, joille en antaisi lasta edes viideksi minuutiksi vaikka maksettaisiin.
Kuulostaa hurjalta.
Kerro lisää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu tai pidä, mutta siinä tapauksessa isovanhempien on myös turha odottaa apua vanhuuden päivillään. Olemme itse hoitaneet lapset ilman isovanhempia, hyväkuntoisia eläkeläisiä silloin, nyt tulee viestiä että sairaalaan pitäisi tulla katsomaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Terveisiä Kyprokselta lähetimme koko perheen kera. Jokainen hoitaa oman tonttinsa.
Sun vanhemmat ovat jo hoitaneet sut. Ruokkineet, vaatettaneet, vaihtaneet vaipat ja antaneet katon pään päälle jne ja siitä hyvästä et voi auttaa heitä vanhana paitsi jos piikovat vielä lapsenlapset? Aika kauheaa
"Miksi lisääntyä jos ei jaksa itse hoitaa" On kyllä niin lapsettoman mielipide kun olla ja voi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu tai pidä, mutta siinä tapauksessa isovanhempien on myös turha odottaa apua vanhuuden päivillään. Olemme itse hoitaneet lapset ilman isovanhempia, hyväkuntoisia eläkeläisiä silloin, nyt tulee viestiä että sairaalaan pitäisi tulla katsomaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Terveisiä Kyprokselta lähetimme koko perheen kera. Jokainen hoitaa oman tonttinsa.
Sun vanhemmat ovat jo hoitaneet sut. Ruokkineet, vaatettaneet, vaihtaneet vaipat ja antaneet katon pään päälle jne ja siitä hyvästä et voi auttaa heitä vanhana paitsi jos piikovat vielä lapsenlapset? Aika kauheaa
Auttaminen auttamisesta. En ole pyytänyt tänne syntyä, heidän oma valintansa. Silloin kun päättää synnyttää lapsen, se aiheuttaa huoltosuhteen seuraavansi 18 vuodeksi. Se on velvollisuus. Mutta vittuilut otetaan vittuiluina ja niitä osataan jakaa myös takaisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu tai pidä, mutta siinä tapauksessa isovanhempien on myös turha odottaa apua vanhuuden päivillään. Olemme itse hoitaneet lapset ilman isovanhempia, hyväkuntoisia eläkeläisiä silloin, nyt tulee viestiä että sairaalaan pitäisi tulla katsomaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Terveisiä Kyprokselta lähetimme koko perheen kera. Jokainen hoitaa oman tonttinsa.
Näinhän se on.
Täällä sama tilanne.
Minun lastani ei voitu hoitaa sekuntiakaan, sisarusten lapsia kyllä.
Nyt kun on oltu lonkka- ja ohitusleikkauksissa, kelpaisi kyllä apu sinnepäin. Sori, ei ole aikaa.
Oma lastenhoito vanhemmillani oli 1970-80-luvulla sellaista lusmuilua ja lintsaamista, että ei paremmasta väliä.
Meidät jätettiin alle kouluikäisinä päiväkausiksi yksin, ravintolat olivat tärkeämpiä,
ruokaa oli jos oli, kotona juopoteltiin, lapset kulkivat rääsyissä vaikka vanhemmilla oli kauniit ja ehjät muotivaatteet.
Minä pidin niin hyvin kuin osasin omia lapsiani, isovanhemmilta ei hoitoapua tippunut, oli väsymystä ja "kiire".
Nyt tarvittaisiin lasten apua, kun ollaan itse huonossa kunnossa.
Ha. Turha toivo.
Huonot vanhemmat eivät ansaitse hyviä lapsia ympärilleen.
Minulla on kiire.
Ei todellakaan, joka synnyttää se myös hoitaa. Ihme touhua tämä, että aina jonkun muun pitäisi tulla ja hoitaa. Ei kannata lisääntyä jos ei pysty/jaksa hoitaa.