Arvostus ja kunnioitus puuttuvat parisuhteesta. Mitään tehtävissä?

 

Huonolta vaikuttaa ja huonommaksi menee jatkossa :(

Ei menneisyyttä voi pyykiä pois sen takia minusta ei voi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä vaan on löydettävä keino muuttaa toimintatapoja ja jatkaa eteenpäin aikaisemmasta huolimatta. Keinoja arvostaa ja kunnioittaa löytyy jos siihen on molemmin puolista tahtoa ja motivaatiota.

Jonkinlaisen asumuseron ja aikalisän kautta voi löytyä perspektiiviä tilanteeseen. Samassa tilassa/kodissa tilanne ei parane.

Vierailija kirjoitti:

Ei menneisyyttä voi pyykiä pois sen takia minusta ei voi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä vaan on löydettävä keino muuttaa toimintatapoja ja jatkaa eteenpäin aikaisemmasta huolimatta. Keinoja arvostaa ja kunnioittaa löytyy jos siihen on molemmin puolista tahtoa ja motivaatiota.

Voisitko vinkata muutaman keinon?

Muuttakaa erillenne.

Juttelette ja mietitte oletteko tyytyväisiä nykytilanteeseen. Oletettavasti ette. Keskustelette siitä haluatteko lopettaa vai korjata suhteen. Pitäkää tunteet kurissa ja koittakaa ouhua vain siitä mitä koette, ei siitä mitä toinen tekee.

Väestöliiton sivuilta löytyy suht hyvää pohjaa paremman suhteen harjoitteluun. Jos ei kulttuuri ala parantua, mutta halua parannukseen on, haette ulkopuolista apua. Ev lut kko järjestää (epäkirkollista) maksutonta apua, josta olen kuullut paljon hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei menneisyyttä voi pyykiä pois sen takia minusta ei voi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä vaan on löydettävä keino muuttaa toimintatapoja ja jatkaa eteenpäin aikaisemmasta huolimatta. Keinoja arvostaa ja kunnioittaa löytyy jos siihen on molemmin puolista tahtoa ja motivaatiota.

Voisitko vinkata muutaman keinon?

Aloittaisin siitä motivaatiosta, haluaako molemmat pelastaa suhteen ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Juttelette ja mietitte oletteko tyytyväisiä nykytilanteeseen. Oletettavasti ette. Keskustelette siitä haluatteko lopettaa vai korjata suhteen. Pitäkää tunteet kurissa ja koittakaa ouhua vain siitä mitä koette, ei siitä mitä toinen tekee.

Väestöliiton sivuilta löytyy suht hyvää pohjaa paremman suhteen harjoitteluun. Jos ei kulttuuri ala parantua, mutta halua parannukseen on, haette ulkopuolista apua. Ev lut kko järjestää (epäkirkollista) maksutonta apua, josta olen kuullut paljon hyvää.

Ollaan puhuttu tästä useasti, ja molemmat ollaan kovin onnettomia ja tyytymättömiä. Tapellaan aivan kaikesta, kokoajan. On ihme, jos selvitään yksi vuorokausi ilman riitelyä. Mielestäni on selvää, että kaikki ilkeily, nälviminen, nimittely, ja lyttääminen kumpuavat arvostuksen ja kunnioituksen puutteesta. Luonnollisesti jatkuva riitely ja halveksunta on myös tappanut paitsi seksihalut myös kaiken läheisyyden suhteestamme. Miehellä ei kiinnosta minun elämä ja asiat pätkääkään, on sen useasti sanonutkin. Minä puolestani kritisoin miestä jatkuvasti, koska en pidä enää hänen luonteestaan.

Ulkopuolinen apu kuulostaisi kyllä hyvältä! Mies ei tietenkään siihen suostu, ollaan asiasta joskus puhuttu. Ehkä voisin kokeilla ehdottaa vielä tuota kirkon apua.

Miten se on semmoiseksi mennyt?

Ap ja muut asiasta kiinnostuneet tässä ketjussa hyvää pohdintaa suhteen tilan arvioimisesta

http://www.vauva.fi/keskustelu/2847127/miten-nainen-osoittaa-miehelleen…

Peruuttakaa lähtökuoppiin.

Jos haluat rakastua, mene itseesi

Jos haluat rakastaa ja olla valittusi kanssa, niin hyvässä kuin huonossa, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä, ylä- ja alamäissä. Sitä on hyvä elämä. Siihen on mahdollista päästä.

Mun mielestäni kunnioitus ja arvostus on viimeisiä linnakkeita. Kun ne menee, menee kaikki.

Hyi yök. En oo ikinä ymmärtänyt noin käyttäytyviä pariskuntia. En eläissänikään voisi puhua rakkaalleen niin, vaikkaolisin kuinka stressaantunut, ärsyyntynyt ym. Ei vaan tule kuuloonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten se on semmoiseksi mennyt?

Kuvioon liittyy monia asioita. Lähinnä vaikeita tapahtumia molempien elämässä ja ristiriita siitä, mitä molemmat toivomme suhteelta ja tulevaisuudeltamme. Toiveet eivät kohtaa, mikä aiheuttaa skismaa. Jompikumpi kokee jatkuvasti joutuvansa joustamaan omissa toiveissaan. Mies on hirveän katkeroitunut, vaikka en minäkään ole saanut juuri yhtäkään "toivetta" läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on semmoiseksi mennyt?

Kuvioon liittyy monia asioita. Lähinnä vaikeita tapahtumia molempien elämässä ja ristiriita siitä, mitä molemmat toivomme suhteelta ja tulevaisuudeltamme. Toiveet eivät kohtaa, mikä aiheuttaa skismaa. Jompikumpi kokee jatkuvasti joutuvansa joustamaan omissa toiveissaan. Mies on hirveän katkeroitunut, vaikka en minäkään ole saanut juuri yhtäkään "toivetta" läpi. 

Miksi sitten haluaisitte jatkaa yhdessä? Mitkä asiat suhteessa on niitä joiden takia sinä haluat jatkaa, mitkä niitä joiden takia puoliso haluaa jatkaa parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Hyi yök. En oo ikinä ymmärtänyt noin käyttäytyviä pariskuntia. En eläissänikään voisi puhua rakkaalleen niin, vaikkaolisin kuinka stressaantunut, ärsyyntynyt ym. Ei vaan tule kuuloonkaan.

Ihmiset on niin erilaisia. Toisia ei kiinnosta muiden kuin itselleen tärkeiden mielipiteet ja heitä kohtelee itsekin aina hyvin. Sitten on niitä, joille julkisivu on tärkeä. Uskaltavat näyttää todelliset tunteensa vain lähimmille ihmiselle ja sitten nämä saavatkin kestää kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlaisen asumuseron ja aikalisän kautta voi löytyä perspektiiviä tilanteeseen. Samassa tilassa/kodissa tilanne ei parane.

Ennen asumuseroa pitäisi löytää yhteinen tavoite asioiden parantamiseksi. Jos on vielä rakkautta ja halua pelastaa suhde voi asumusero auttaa huomaamaan miten paljon toista kaipaa/tarvitsee. Jos erilleen mennään väärässä mielentilassa se helposti johtaa vain siihen, että todetaan miten paljon mukavampaa on kun ei toista tarvitse nähdä.

Minulle arvostus ja kunnioitus ovat suhteen perusta, ja ilman niitä suhde ei vaan voi toimia. Siihen en osaa valitettavasti auttaa miten ne saisi takaisin, ja onko se edes mahdollista. Riippuu aika paljon ihmisestä. Ehkä vuosien työllä, ja harjoituksella. Mutta se vaatii varmasti molemmilta todella kovaa motivaatiota, ja tahtoa ja kykyä muuttaa itseään ja omaa käytöstään.

Minun on vaan vaikea ymmärtää miksi haluat edes yrittää? Jos tilanne on tuo että arvostusta ja kunnioitusta ei ole. Et pidä miehesi luonteesta, ja miehesi ei ole tippaakaan kiinnostunut sinusta ja mielipiteistäsi, teillä ei ole läheisyyttä, ja toiveet suhteesta ja tulevaisuudesta eivät kohtaa. Tuossa on kaikki suhteen kannalta tärkeimmät asiat päinvastoin kuin niiden pitäisi olla.