Mies jätti minut kun lihosin 50 kiloo :(
Yhteistä taivalta takana 17 vuotta. Kaksi ihanaa lasta. Paljon suunnitelmia vielä toteuttamatta ja paljon kokematta yhdessä.
Tällä kaikella ei vaan ollut mitään väliä, kun painoni nousi. Tottakai hävettää ja tekisin toisin jos tietäisin että näin käy.
Mutta silti. Kohtuutonta. Lohduttakaa minua
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Totta kai lihominen on ainakin osittain mun omaa syytä. Mutta salakavalasti alkoi painoa tulla lisää 3-4 kg vuodessa. kun mentiin naimisiin painoin 68 kiloo Ja nyt siis 120.
Ei mies puhunut mitään koko asiasta ennenko painoa oli sata
Ja nyt siis jätti mut. Ap
Miksi jatkoit ahmimista ekan vuoden jälkeen sen sijaan, että olisit laihduttanut ne neljä kiloa pois?
No sullon kyllä paino noussut aika paljon. Se on ikävän vaivihkaista, tapahtuu vuosien varrella pikku hiljaa, mutta vain sinä itse voit tehdä sille stopin. En tiedä mikä neuvoksi sen tarkemmin, kun itse kamppailen koko ajan saman asian kanssa, vaikka painon nousua ei noin paljon olekaan. Yli kymmenen kiloa kuitenkin tullut vaivihkaa vuosien varrella. Liikun kyllä ja yritän syödä terveellisesti, mutta sokeri on paheeni ja olen ihan selvästi sokeriaddikti. Olen miettinyt terapiaa yms. Joka tapauksessa, vaikka sanotaan että naisen pitäisi aina ylpeä vartalostaan jne jne, niin onhan se vaikeaa, kun fakta kuitenkin on, että tosi monille miehille lihava nainen on kauhistus. Om mieheni ainakin niin ajattelevan miesjoukkoon. Toki on muunkinlaisia miehiä; ystävälläni on mies, joka erityisesti toivoo, että ystäväni ei missään nimessä laihdu vaan saisi lihoa entisestään, mutta veikkaanpa tuollaisten miesten olevan harvinaisempia kuitenkin.
Kuten huomaat miehet on pinnallisia.
Mulla mies, ylipainoinen, alkoi huomautella painosta kun painoin 90kg, tottakai loukkaantui, koska tiesin kuinka vaikea asia hänelle oli oma ylipaino. Totesin, että tuo on epäreilua ja loukkaavaa, hänen mielestään hänen ylipainossa oli eri asia koska hän oli ollut ylipainoinen lapsesta asti.
Kun sitten aloin laihduttaa tajusin että liittomme on ohi, mies ei koskaan ollut rakastanut minua vaan ajatusta hyvä kroppaisesta hoikasta vaimosta, josta kaverit olivat kateellisia.
Kyllästyi katselemaan yli suurta perunasäkkiä jonka paikka on kellarissa.
Vaikka onkin provo, niin ymmärrän sen pointin jos joku sanoo, että älyttömän lihomisen jälkeen ihminen ei ole enää sama ihminen jonka alunperin tapasi ja rakastui. Koska ei se olekaan ja vaikka kuinka haluaisi uskotella kuinka ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä on se vain itselleen ja muille valehtelua, koska ulkonäkö on myös yksi osa ihmistä ja miltä näyttää.
Älä välitä näistä haukuista ja vittuilusta. Tärkeämpää olisi nyt miettiä, mitkä (kenties henkiset) syyt ovat saaneet sinut lihomaan? Miksi elintapasi ovat muuttuneet niin huomattavasti? Jos kyse on enemmän konkreettisista syistä, kuten siitä että ennen sinulla oli tapana pyöräillä/kävellä työmatkat mutta nyt käytät kaikkeen autoa ja teet tottumuksesta epäterveellisempää ruokaa kuin ennen, tai että ennen ostit itse ruokasi mutta nykyään mies hoitaa kauppareissut tms, on ratkaisu tottakai yksinkertaisempi. Mutta jos syy on psyykkinen, täytyy myös ratkaisua etsiessä keskittyä ensin mieleen. Oletko tyytyväinen elämääsi? Pakenetko jotain? Syötkö tunteisiin? Joillakin auttaa pelkkä oma päätös ja elintapamuutos, joillakin terapia ja sitä kautta noussut itsetunto ja itsekuri. Voisit päättää laihduttaa vaikka 40 kiloa 4 vuodessa, eli jaat ison urakan pieniin osiin! Aloita siitä, että laihdutat pysyvästi 10 kiloa vielä tämän vuoden aikana. Nopeamminkin tottakai onnistuu jos on tarpeeksi intoa, mutta yleensä nopeat tulokset eivät ole yhtä kestäviä. Et tarvitse laihdutuskuureja vaan elämäntapamuutoksen. Tsemppiä ja hyvää kevättä :)
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lihominen ole vähän niinku oma vika?
Geenien "vika" se on. Tutkittu juttu.
Meilläkin 17 vuotta takana (tai 18, joista 17 naimisissa) ja lähtöpaino minullakin oli siinä 68kg, nyt 105kg. Miehen lähtöpaino taisi olla 112kg. Enimmäkseen olen painanut vähän päälle 100kg, huiput taitaa olla 111. Miehen huiput 128. Yhdessä on välillä laihdutettukin, parhaimmillaan oltiin 75 ja 91, oi niitä aikoja. Pituuseroa meillä on 25cm joten mies on suhteessa hoikempi vaikka taitaa nytkin painaa minua 15kg enemmän.
Voin kuvitella että harmittaa vierestä katsoa jos toinen vain lihoo, mutta toisille laihduttaminen on vaikeampaa ja silloin pitäisi löytyä kannustusta ja tukea puolisoa kohtaan. Ja sen, joka vaan lihoo ja lihoo loputtomasti, pitäisi myös hieman ottaa vastuuta itsestään ja elintavoistaan. Jos painoa on 120kg, niin ei siinä ole enää kyse mistään pienestä kosmeettisesta haitasta, vaan vakavasta terveysongelmasta ja nurkan takana piilevistä pitkäaikaissaurauksista, jos niitä ei jo ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lihominen ole vähän niinku oma vika?
Geenien "vika" se on. Tutkittu juttu.
Sun geenisi jotenkin muuttuu kaloreiksi, vaikka söisit ja liikkuisit normaalisti? Ei mene läpi.
Sulla voi olla vain painavat luut.
Urpot! Eihän näissä asioissa kyse ole mistään ulkonäöstä. Olen minäkin rumentunut ja rupsahtanut vuosien saatossa vaikka hoikka olenkin. Sitä ikä tekee.
Kyse on elämäntavasta. Ei minulla liikunnallisesti ulkoilmaihmisenä voisi olla yhteistä taloutta ihmisen kanssa joka syö eri tavalla kuin muu perhe ja jää sohvalle makaamaan kun muu perhe lähtee liikkumaan - siis vuosikausia.
Siitähän näissä "jättämisissä" on kyse eikä ulkonäöstä. Uskomattoman typerää tehdä sairaalloisesta ylipainosta joku ulkonäkö juttu kun kyse on kuvottavasta elämäntyylistä ja terveysriskistä. En halua elää ihmisen kanssa, joka ei arvosta elämää sen vertaa että tuhoaa terveytensä tupakalla, alkoholilla tai ylensyönnillä.
Onko tiellä oikeasti niitä perunaskkejä? Ostatteko suoraan maanviljelijöiltä ja onko peruna- tai kylmäkellaria, missä niitä voisi säilyttää? Kaikissa kodeissa tai pihoilla ei ole. Kivoja paikkoja ne kyllä ovat.
Ei ole lihominen tai laihtuminen geeneissä. Ympäristö, ystävien puute, murheet, vastoinkäymiset, kiusaaminen, moni asia siihen vaikuttaa ja voi aiheuttaa. Oikeat ystävät, mielekäs tekeminen, elämä, harrastukset, lapset, sukulaiset, vaikkapa mukavan jalkapallo-ottelun katsominen telkasta, voi estää tai auttaa sitä, että elämä menee parempaan ja oikeampaan suuntaan.
Paljon suunnitelmia toteuttamatta ja asioita kokematta yhdessä, sanot. Tunteeko mies sinut todella? Ehkä joskus joku ihminen voi tarvita omaa aikaa enemmän. Ota sitä aikaa itsellesi nyt! Tee asioita, joista sinulle tulee hyvä mieli, jotka sinua elämässäsi eteenpäin auttavat ja vievät. Juuri sinulle. Älä pelkästään auta niitä muita ja unohda itsesi ja hae lohdutusta ruuasta.
Mies ehtii tutustua sinuun paremmin vielä kyllä. Ei ollut sinun vikasi. Hemmottele ja helli ja ajattele itseäsi ja omaa hyvääsi nyt! You are worth it! Very much. :)
Tosi surullista. 😢 Kyllä minä ainakin rakastin ja rakastan ja haluan miestäni yhtälailla tai vielä kovemminkin vaikka sairastumisen jälkeen hän lihoikin runsaasti. Ei miehesi ole sua koskaan rakastanutkaan, ap. Kyllä ansaitset niin paljon parempaa, aito rakkaus odottaa sinua tuolla jossain, niin se on! ☺️
minäkin jättäisin mieheni jos noin paljon paino nousis, eri asia tietysti jos jonkun sairauden seurauksena tms. ehkä olen pinnallinen joo, mutta itse pidän itsestäni huolta ja odotan samaa kumppanilta.
Vierailija kirjoitti:
Tosi surullista. 😢 Kyllä minä ainakin rakastin ja rakastan ja haluan miestäni yhtälailla tai vielä kovemminkin vaikka sairastumisen jälkeen hän lihoikin runsaasti. Ei miehesi ole sua koskaan rakastanutkaan, ap. Kyllä ansaitset niin paljon parempaa, aito rakkaus odottaa sinua tuolla jossain, niin se on! ☺️
Vai ei koskaan rakastanutkaan? Oletko vähän mielisairas tai jotain?
Jos sinä nyt oletkin läheisriippuvainen niin normaali ihminen voi hyvinkin haluta erota esim jos toinen on alkoholisti tai ahmimisriippuvainen. Se kun vaikuttaa vähän muuhunkin kun ulkonäköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lihominen ole vähän niinku oma vika?
Geenien "vika" se on. Tutkittu juttu.
Sun geenisi jotenkin muuttuu kaloreiksi, vaikka söisit ja liikkuisit normaalisti? Ei mene läpi.
Lihominen johtuu pääosin geeneistä
Totta kai lihominen on ainakin osittain mun omaa syytä. Mutta salakavalasti alkoi painoa tulla lisää 3-4 kg vuodessa. kun mentiin naimisiin painoin 68 kiloo Ja nyt siis 120.
Ei mies puhunut mitään koko asiasta ennenko painoa oli sata
Ja nyt siis jätti mut. Ap