Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minut kun lihosin 50 kiloo :(
06.05.2017 |
Yhteistä taivalta takana 17 vuotta. Kaksi ihanaa lasta. Paljon suunnitelmia vielä toteuttamatta ja paljon kokematta yhdessä.
Tällä kaikella ei vaan ollut mitään väliä, kun painoni nousi. Tottakai hävettää ja tekisin toisin jos tietäisin että näin käy.
Mutta silti. Kohtuutonta. Lohduttakaa minua
Kommentit (48)
Tuntuu hyvin pinnalliselta tuo miehesi. Pitkässä liitossa kohtalo tuo eteen kaikenlaista. Sairaus voi runnella ulkonäön.
Lihavuus voisi olla syynä silloin, jos puoliso joutuu sen tähden omaishoitajaksi. Siitä ei nyt ollut ap n kohdalla kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lihominen ole vähän niinku oma vika?
Geenien "vika" se on. Tutkittu juttu.
Sun geenisi jotenkin muuttuu kaloreiksi, vaikka söisit ja liikkuisit normaalisti? Ei mene läpi.
Lihominen johtuu pääosin geeneistä
Ei johdu geeneistä vaan geenit saattavat altistaa helpommin lihomiselle. Ei sellaista geeniä olekaan joka lihottaisi jo syö sopivasti. Opettele lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hyvin pinnalliselta tuo miehesi. Pitkässä liitossa kohtalo tuo eteen kaikenlaista. Sairaus voi runnella ulkonäön.
Lihavuus voisi olla syynä silloin, jos puoliso joutuu sen tähden omaishoitajaksi. Siitä ei nyt ollut ap n kohdalla kyse.
Hei kuule psst. Ei se ole kohtalo vaan liikaa syöminen.
Olisin jättänyt 15 kilon jälkeen. Lihava tai juopunut nainen ei ole naisellinen.
Oliko se oikea syy? Muuttuiko luonteesi painon myötä? Oliko parisuhteenne toimiva vai olitteko yhdessä vain lasten takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei johdu geeneistä vaan geenit saattavat altistaa helpommin lihomiselle. Ei sellaista geeniä olekaan joka lihottaisi jo syö sopivasti. Opettele lukemaan.
Niinhän siinä otsikossa lukee: Lihominen johtuu pääosin geeneistä Lue ihan itse vaan se otsikko uudelleen :D
Ai kohtuutonta.
Minusta jo 5 kiloa on semmoinen massanlisäys, että meidän täytyy istua ja keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai jätti kun se tasan 50 kiloo lisää tuli mittariin?
Eiköhän suhteenne ole ollut alamäkeä jo niin kauan kun olet päättänyt panostaa syömiseen parisuhteesi sijasta.
Paljonko miehesi lihoi niiden vuosien aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä jätti mut, kun sairastuin rintasyöpään. Lapset olivat tuollon 12, 9 ja 6. Olin kuulemma vastenmielinen näky rinnattomana ja kaljuna. Onneksi oli tukiverkostot. Yksi toisensa jälkeen lapset teini-iässä kieltäytyivät enää tapaamasta isäänsä. Nyt nuorinkin on jo aikuinen ja exä kuulemma pahasti alkoholisoitunut ja yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei johdu geeneistä vaan geenit saattavat altistaa helpommin lihomiselle. Ei sellaista geeniä olekaan joka lihottaisi jo syö sopivasti. Opettele lukemaan.
Niinhän siinä otsikossa lukee: Lihominen johtuu pääosin geeneistä Lue ihan itse vaan se otsikko uudelleen :D
Ei vaan tapanani on lukea sisältö otsikon lisäksi. Suosittelen sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No 50 kiloa on ihan helvetin paljon. Ei ihme ettei mies sellaista kasaa jaksa katsella. Kertoo jo paljon sun itsekurista ja välinpitämätttömyydestä.
Mä ymmärtäisin oikein hyvin että mies kyllästyisi jos olisin tuplannut painoni! Ei huh sentään!!
Kun tapasimme painoin 52kg ja bmi oli 19. Nyt 4 lapsen ja yli 20v jälkeen painan muutaman kilon enemmän. Jos miehestäni oli ihanaa kun olin pieni keijumainen nainen miten hän voisi hyväksyä - noh, valaan?? Ei siinä tarvitse ajatella ja selitellä toisen pinnallisuudella, kysehän on jo täysin eri ihmisestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lihominen ole vähän niinku oma vika?
Geenien "vika" se on. Tutkittu juttu.
Häh? Etkö tajua, että kenestä tahansa saa lähes millaisen tahansa omilla elämäntavoilla. Pituus on ainoa, jolle ei mitään mahda.
Tiedän etten ole enään sama(nlainen) ihminen kuin se kehen mieheni silloin joskus rakastui. Mutta mikä tuntuu pahalta on se ettei miehelle ole näiden yhteisten vuosien varrella tullut mitään joka olisi pitänyt hänet tässä liitossa :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän etten ole enään sama(nlainen) ihminen kuin se kehen mieheni silloin joskus rakastui. Mutta mikä tuntuu pahalta on se ettei miehelle ole näiden yhteisten vuosien varrella tullut mitään joka olisi pitänyt hänet tässä liitossa :(
Ap
Minkä takia "vain söit"? Puritko ruokaan stressiä tai pahaa oloa?
Se jos ulkonäkö muuttuu sairauden vuoksi, on aivan eri asia kuin se, jos se muuttuu omien valintojen vuoksi.
Syöpä ei ole oma valinta, se on vakava sairaus ja miehesi oli törkimys, kun sinut sen vuoksi jätti.
Ap:n miehen tilanne eri, koska vuosikausien aikana tehtyjen omien valintojensa vuoksi ap on päästänyt itsensä lihomaan 50 kg.
Huom. laihdutukseen tarvitsee joskus ulkopuolisen (pt, lääkäri, psykologi jne.) apua. On vastuutonta läheisiä kohtaan olla sitä apua hakematta, jos huomaa että yksin ei omasta hyvinvoinnistaan kykene huolehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Exä jätti mut, kun sairastuin rintasyöpään. Lapset olivat tuollon 12, 9 ja 6. Olin kuulemma vastenmielinen näky rinnattomana ja kaljuna. Onneksi oli tukiverkostot. Yksi toisensa jälkeen lapset teini-iässä kieltäytyivät enää tapaamasta isäänsä. Nyt nuorinkin on jo aikuinen ja exä kuulemma pahasti alkoholisoitunut ja yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Se jos ulkonäkö muuttuu sairauden vuoksi, on aivan eri asia kuin se, jos se muuttuu omien valintojen vuoksi.
Syöpä ei ole oma valinta, se on vakava sairaus ja miehesi oli törkimys, kun sinut sen vuoksi jätti.
Ap:n miehen tilanne eri, koska vuosikausien aikana tehtyjen omien valintojensa vuoksi ap on päästänyt itsensä lihomaan 50 kg.
Huom. laihdutukseen tarvitsee joskus ulkopuolisen (pt, lääkäri, psykologi jne.) apua. On vastuutonta läheisiä kohtaan olla sitä apua hakematta, jos huomaa että yksin ei omasta hyvinvoinnistaan kykene huolehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Exä jätti mut, kun sairastuin rintasyöpään. Lapset olivat tuollon 12, 9 ja 6. Olin kuulemma vastenmielinen näky rinnattomana ja kaljuna. Onneksi oli tukiverkostot. Yksi toisensa jälkeen lapset teini-iässä kieltäytyivät enää tapaamasta isäänsä. Nyt nuorinkin on jo aikuinen ja exä kuulemma pahasti alkoholisoitunut ja yksinäinen.
Näinpä. Toki ylipainonkin takana voi olla esim masennus mutta hoitoon on mentävä. Ei voi odottaa että kukaan uhraa elämäänsä puolisolle joka vuodesta toiseen makaa ja syö.
En ainakaan itse jaksaisi. Jos sitten olen pinnallinen, niin ok. Kyse ei kuitenkaan ole ulkonäöstä vaan yhteiselämästä joka ei voisi olla tyydyttävää, niin että yksi vetää ihan omalla linjallaan elintavoissa.
Jos sairastuu syöpään terveellisistä elintavoista huolimatta, niin tukisin tietysti puolisoani viimeiseen hetkeen saakka.
Mies sanoo, että koko meidän elämä pyöri viime vuodet mun lihavuuden ympärillä. Että ei ollut normaalia enää.
Mä en tunnista tätä olenkaan. Ehkä mies itse vaan aatteli mun läskejä koko ajan.
Ap
Alue: Aihe vapaa
No tokkopa ennen laihtumista ainakaan odottaa. Hiljasta voi olla 50 kiloo ylipainoisella yh:lla.