Miehen äiti toi ruokakassin
Joka viikon perjantai yleensä tuo. Tänään toi vesimelonia,kurkkuja,vaaleaa leipää, 7 lajia valmisruokaa,juotavaa jogurttia,vanukkaita ja maitojauhetta. Mitä mieltä olette asiasta?
Kommentit (19)
Ihmettelen miksi? Ja valmisruokia..
Ihan jees syökää pois ja kivahan se on ilmasiks saada "ruokaa" :D
No ehkä nuo valmisruoat ei ole ihan jees, mutta muuten ihan suloinen ajatus. Mun äiti ja anoppi tuo edelleen käydessään kauppakassin ruokaa vaikka olemme olleet naimisissa 18vuotta, pärjäämme enemmän kuin hyvin omillamme mutta tiedän miten tärkeää heille ruoan tuominen on. Ei ole auttanut vaikka on kerrottu useasti ettei tarvitsisi vähiä rahojaan laittaa meidän perheen ruokiin, mutta silti halutaan tuoda.
On varmaan pojaltaa kuullut että sä et osaa tehdä yhtä hyvää ruokaa kuin saarioisten äiti ja leipäkin on ruista eikö pullamössöä.
Sanoisin kiitos ja lappaisin napaan.
Ilmeisesti olette molemmat uusavuttomia loisia. Tuo on häpeällistä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olette molemmat uusavuttomia loisia. Tuo on häpeällistä.
Jos anoppi pyytämättä tyrkyttää ruokakassia, eihän ap silloin ole loinen.
En valittaisi. Ajatus on tärkein. Valmisruuista saisin evästä töihin. Eli söisin viikon töissä ilmaiseksi. Ja muutenkin joskus ei vain jaksa alkaa vääntää ruokaa.
Meillä menis noi kaikki. Maitojauheet voi käyttää kaakaoon, leivontaan, varalla jos jääkaapista loppuu maito.
Eihän tuosta voi olla mitään mieltä. Jos olette opiskelijoita tai muuten köyhiä ja anoppi tietää mistä ruuasta pidätte, se on loistavaa. Jos taas teillä ei ole taloudellisia ongelmia ja anoppi tykkää sotkeentua asioihinne liikaa vaikka olette monta kertaa kieltäneet, olisi tuo hyvin tungettelevaa.
Jos ei kelpaa nii voitte sanoo et tuo mulle tästä lähtie. Mun luona äippä sais kahvia pullaa aina kiitokseks
Mun ja miesystävän tämänhetkisessä tilanteessa olisi ihanaa, jos noin kävisi.:D Mies on työkokeilussa ja minä työttömänä. Lämmintä ruokaa pitää tehdä joka päivä ja paljon, kun pitää olla miehelle eväs töihin ja vielä lämmin ruoka kotona. Välillä jos olen laiskiainen, mies ostaa töihin jonkun valmisruuan. Siksipä juuri nuo anopin tuomat valmisruuat olisi tässä taloudessa "pieni pelastus" minulle, kun vaikka kuinka ruuanlaitosta tykkään niin välillä tympii, että ei väliä kuinka ison satsin tekisi esim. kanapastaa, pitää seuraavana päivänä taas kokata jotain.:D (Tähän vielä erimielisyydet raaka-aineista yms. Mies on melko nirso kasvisten suhteen ja söisi mielellään enimmäkseen jauhelihaa ja perunaa, kun taas minä en niitä todellakaan päntiöinään jaksa.)
Välillä saadaan apuja kummankin äideiltä. Mulla on välillä tapana lähteä äitini kanssa kantoavuksi ruokakauppaan ja siinä sivussa saadaan yleensä jotain juustoa, hedelmää, leipää tms. "kiitokseksi". En koe sitä loisimisena. Ikinä ei mennä kummankaan vanhempien luo asenteella "nyt lähdetään kauppaan sun laskuun". Joskus on jouduttu ihan suoraan pyytämään jotain kymmenen euron avustusta, tai sitten on käyty ruokajonossa.
Oma äitini on koko mun aikuisiän jaksanut muistuttaa, että rahaksi hän ei osaa muuttua, mutta aina saa käydä syömässä ja välillä voidaan tosiaan käydä yhdessä siellä ruokakaupassa.:)
Sori, vähän ohis ja romaani.
Isoäidilläni on sama tapa. Hänen kohdallaan uskon olevan kyse siitä, että silloin kun hän oli perheen äiti ruuasta oli tosi tiukkaa, kuten kaikesta muustankin. Se on hänen tapansa auttaa.
Mun mummo leipoo leipiä, karjalanpiirakoita ja pullia. Tuo aina meille ne ja kelpaa :)
Vierailija kirjoitti:
Isoäidilläni on sama tapa. Hänen kohdallaan uskon olevan kyse siitä, että silloin kun hän oli perheen äiti ruuasta oli tosi tiukkaa, kuten kaikesta muustankin. Se on hänen tapansa auttaa.
Nyt ruoka on niin itsestään selvä asia, että sen tuomista ei osata arvostaa vaan se koetaan lähes henkilökohtaisena loukkauksena.
Ja ennen tuotiin myös maalta itse tehtyjä tulisiasia kaupungissa asuville lapsille. Kyseessä lienee juurtunut tapa, mutta se on vaan muuttanut muotoaan nyt, kun kaiken saa valmiina.
En ymmärrä, mistä kaikesta ihmiset pahoittavat mielensä, eikä mikään kelpaa, ei ruokakassit, tavaralahjat, ei kukat, ei mikään.
Kyllähän jo alkeellisimpiin käytöstapoihin kuuluu viedä jokin tuliainen tai lahja, kiitokseksi vieraanvaraisuudesta, kun mennään vierailulle tai jonkun kotiin.
Ainakin meillä vieraat eivät koskaan tule tyhjin käsin, vaikka en odota sitä heiltä, mutta kaikki otan ilolla ja kiitollisuudella vastaan, eikä ole vielä tullut lahjaa, joka sotkisi perhe-elämän tai pahoittaisi mielen, vaikka kaikenlaista on tullut saatua.
Meillä jopa naapurit tuovat "eväskasseja" kun ovat innokkaita kalastajia ja ovat hirviporukoissa ja syksyllä marjoja ja omenia.
Mulla on iki-ihana appiukko joka tuo vuoden ympäri kalaa, lähes kerran viikossa, milloin kuhaa, ahventa, haukea ja joka vuosi seuraavan vuoden sienet-suppilovahveroita, kanttarellit jne. kun on kova sienestä. Ja anoppini leipoo hyvät karjalanpiirakat.
Ja olen tästä hyvin otettu ja kiitollinen, kun vielä vanhoilla päivillään auttavat aikuisia lapsiaan.
Helvettiäkös se meille kuuluu? Syökää pois.