Uusi kumppanini ei pidä lapsista, itsellä kolme lasta

Joo, huono yhdistelmä.

Olen itse tuo lapsi. Ja kärsimme kyllä . Onneni on, että en ole kauhean "herkkanahkainen", enkä jää asioita murehtimaan. En edes tuolloin teininä. Pikkusiskolleni siitä jäi traumoja. Meillä isän tyttöystävän käytös johti siihen, että hän alkoi oikeasti vihata meitä ja akoi olla sairaalloisen mustasukkinen ajasta, jonka isä vietti kanssamme. 

Niin ja piti vielä sanoa, ett lapsi vaistoaa kyllä jos hänestä ei pidetä.

Kyllä pitäis järjen sanoa mitä tehdä.

Olisi entinen kumppanini. Mieti millaiset jäljet naisen käytös voi jättää lapsiisi.

Sinun pitää nyt tehdä valinta kumppanin ja lasten välillä.

Kaikki eivät ole "tarhantätityyppiä". Ei se silti välttämättä tarkoita, että ei pitäisi lapsista, niille ei vain "osaa" puhua. Kannattaa kyllä keskustella asia selväksi ennen kuin suhteessa yhtään etenette. Jos toinen oikeasti inhoaa lapsia niin jossain vaiheessa voi tulla isoja ongelmia. Toisaalta ei pidä kuvitella että kaikki rakastaisivat seurustelukumppaninsa lapsia kuin omiaan. Eikä naisystäväsi voi edes vielä parin kuukauden jälkeen edes kunnolla tuntea lapsiasi. Oma kantani on kyllä se, että parin kuukauden suhde on vielä vähän liian tuore, että toinen kannattaisi edes esitellä lapsille. Mutta kukin tavallaan.

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitti ettei huomioi tytärtäsi - huomioiko hän sitten muita lapsiasi?

Vähän sama tilanne, mutta itse nainen. Uusi mies siis ei ole kauheasti nähnyt vaivaa tutustua lapsiini tai oma-aloitteisesti keskustellut heidän kanssaan. Lapset ovat kiinnostuneita miehestä ja juttelevat ja kyselevät asioita. Mies ikäänkuin jäätyy heidän seurassa. Pitänee ottaa härkää sarvista ja kysyä asiasta mieheltä. Itse oleb ottanut hänen kummilapset lämpimästi vastaan ja leikkinyt ja jutellut heidän kanssaan. Harmittava tilanne. Voi olla ero edessä.

Joskus toki kyse voi olla vain alkukankeudesta ja tottumattomuudesta, mutta eipä tuo käytös kyllä annan olettaa, että on edes haluja tottua. Osaamattomuus yhdistettynä haluun tutustua ja tulla toimeen oireilee yleensä enemmän yliyrittämisenä ja sitä kautta joskus teennäisyytenä kuin piittaamattomuutena ja huomioimattomuutena. Ei uuden puolison toki tarvitse olla koko ajan lapselle lepertelemässä tai alkamassa varaäidiksi, mutta toki lapsi antaitsee tulla sosiaalisessa tilanteessa huomioiduksi ja arvostetuksi siinä, missä kuka vaan ihminen.

Ja kyllä, on omakohtaista kokemusta, siitä lapsen asemasta. Äitipuoli nyt ehkä yleisesti lapsista jopa pitikin, mutta ei "toisen naisen lapsista" oman kattonsa alla, ja se kyllä näkyi ja tuntui ja rikkoi lopulta meidän lasten ja isän välit niin, ettei nyt meidän lasten ollessa jo 30 - 35 vuotiaita oikeastaan olla missään tekemisissä sen enempää isän kuin äitipuolen kanssa.

Itsekään en erityisemmin lapsista piittaa, en siis mitenkään inhoa, mutta eivät kiinnosta enkä niitä elämääni halua. Itse onneksi silti välitän ihan vieraistakin lapsista silti sen verran, etten heille äitipuoleksi ala.

Tapailla toki voi lapsivapaalla ajalla ketä vaan, mutta minusta on aika selvää, ettei tuosta kannata sen isompaa suhdetta rakentaa eikä tuoda naista lasten elämään enää. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole "tarhantätityyppiä". Ei se silti välttämättä tarkoita, että ei pitäisi lapsista, niille ei vain "osaa" puhua. Kannattaa kyllä keskustella asia selväksi ennen kuin suhteessa yhtään etenette. Jos toinen oikeasti inhoaa lapsia niin jossain vaiheessa voi tulla isoja ongelmia. Toisaalta ei pidä kuvitella että kaikki rakastaisivat seurustelukumppaninsa lapsia kuin omiaan. Eikä naisystäväsi voi edes vielä parin kuukauden jälkeen edes kunnolla tuntea lapsiasi. Oma kantani on kyllä se, että parin kuukauden suhde on vielä vähän liian tuore, että toinen kannattaisi edes esitellä lapsille. Mutta kukin tavallaan.

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitti ettei huomioi tytärtäsi - huomioiko hän sitten muita lapsiasi?

Ei huomioi tytärtäni - kävimme siis vain yhdellä kyläilyreissulla, jossa tämä lapsista pitävä nainen huomioi tytärtäni koko ajan pelkällä olemuksellaan, katsoi tyttöä lämpimästi, kyseli otatko juomaa, haluatko syödä. Sillä aikaa kumppanini tuijotti pitkin seiniä, ja ilmoitti vain, että lähdetään jo, hänellä oli kiire omille menoille. Ei huomioi, ei siis osoita lämpimiä eleitä, ole kiinnostunut lapsen asioista, tai ei edes ymmärrä niitä kysellä. Omasta mielestä sillä on merkitystä myös ja tarvitseehan lapsi rakkauden osoituksia, ei siellä kotona voida olla vain että isä ja kumppani tai isä ja lapset, me kaikki yhdessä. Täytyypä ottaa puheeksi koko homma tämän naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama tilanne, mutta itse nainen. Uusi mies siis ei ole kauheasti nähnyt vaivaa tutustua lapsiini tai oma-aloitteisesti keskustellut heidän kanssaan. Lapset ovat kiinnostuneita miehestä ja juttelevat ja kyselevät asioita. Mies ikäänkuin jäätyy heidän seurassa. Pitänee ottaa härkää sarvista ja kysyä asiasta mieheltä. Itse oleb ottanut hänen kummilapset lämpimästi vastaan ja leikkinyt ja jutellut heidän kanssaan. Harmittava tilanne. Voi olla ero edessä.

Tuli mieleen, että eihän sen kumppanin tarvi olla ihmeellinen superäiti, ja että kyllä ne lapset huomaavat onko joku kylmä vai ujo. Piittaamaton käytös kyllä kielii enemmän välinpitämättömyydestä lapsia kohtaan, ja heidän riesana pitämistä. On sekin jo rankkaa jos lapsi joutuu miettimään, onko hän riesa edes, jos yksi perheenjäsen (uusi kumppani) ei ymmärrä osoittaa huomiota. Eikä ketään voi pakottaakkaan, mutta kumppanin voi aina valita oikein.

Jos kaksi ihmistä seisoo vastakkain katsoen toisiaan silmiin, jos kyseessä aikuinen ja lapsi. Jos aikuinen tuijottaa vain lapsen ohi, eikä edes katso lasta silmiin, tai kohtele persoonana, ole huomioonottava, niin eihän semmoinen voi pitkällä ajalla toimia! Tuo siis vaan esimerkkinä! Lapsilla on paljon eri tarpeita eri ikävaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi entinen kumppanini. Mieti millaiset jäljet naisen käytös voi jättää lapsiisi.

Jep, ei ehkä paras roolimalli.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole "tarhantätityyppiä". Ei se silti välttämättä tarkoita, että ei pitäisi lapsista, niille ei vain "osaa" puhua. Kannattaa kyllä keskustella asia selväksi ennen kuin suhteessa yhtään etenette. Jos toinen oikeasti inhoaa lapsia niin jossain vaiheessa voi tulla isoja ongelmia. Toisaalta ei pidä kuvitella että kaikki rakastaisivat seurustelukumppaninsa lapsia kuin omiaan. Eikä naisystäväsi voi edes vielä parin kuukauden jälkeen edes kunnolla tuntea lapsiasi. Oma kantani on kyllä se, että parin kuukauden suhde on vielä vähän liian tuore, että toinen kannattaisi edes esitellä lapsille. Mutta kukin tavallaan.

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitti ettei huomioi tytärtäsi - huomioiko hän sitten muita lapsiasi?

Lisätäämpä vielä tähän, että paremmin tämä kumppanini tuntee lapsiani jo kuin tämä ystävänainen, silti hän huomioi lastani edes tuntematta, jo ensikohtaamisesta paremmin. -Ap

Mieti itsesi pienenä lastesi asemaan. Olisikos kivaa viettää omassa kodissa aikaa jos siellä on joku vieras aikuinen joka on kylmä ja välinpitämätön?

Voithan sinä tapailla (paneskella) tätä naista ilman lapsiasi mutta älä sotke häntä lasten elämään.

Älä ainakaan jätä lapsia naisen kanssa ilman sinua kun et voi tietää kuinka vittumaisesti heitä kohtelee kun sinä et näe tai kuule.

Kokeile seuraavaa; kerro naiselle kahden kesken joku lapseesi liittyvä huoli. Ei ohimennen vaan jotenkin niin, että kutsut häntä pohtimaan asiaa.

Minulle itselleni lapsettomana tilanne, jossa menen uuden kumppanin kanssa naisen luokse, joka lapsen tuntee, saisi todella epävarmaksi. Ja varmasti en alkaisi esittämään mitään superäitipuolta, kun en ole vielä sinunkaan kanssa siihen edennyt. Sanotaan että en haluaisi esittää mitään jota tilanne tavallaan vähän kutsui.. Onkohan tässä järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Kokeile seuraavaa; kerro naiselle kahden kesken joku lapseesi liittyvä huoli. Ei ohimennen vaan jotenkin niin, että kutsut häntä pohtimaan asiaa.

Minulle itselleni lapsettomana tilanne, jossa menen uuden kumppanin kanssa naisen luokse, joka lapsen tuntee, saisi todella epävarmaksi. Ja varmasti en alkaisi esittämään mitään superäitipuolta, kun en ole vielä sinunkaan kanssa siihen edennyt. Sanotaan että en haluaisi esittää mitään jota tilanne tavallaan vähän kutsui.. Onkohan tässä järkeä?

Oli vielä tarkoitus sanoa että lapsettomalle lapset on ihmisiä siinä

missä muutkin. Heihin tutustutaan. Heitä ei palvota ikänsä vuoksi kyseenalaistamatta :) joten jos antaisit heille tilaa tutustua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile seuraavaa; kerro naiselle kahden kesken joku lapseesi liittyvä huoli. Ei ohimennen vaan jotenkin niin, että kutsut häntä pohtimaan asiaa.

Minulle itselleni lapsettomana tilanne, jossa menen uuden kumppanin kanssa naisen luokse, joka lapsen tuntee, saisi todella epävarmaksi. Ja varmasti en alkaisi esittämään mitään superäitipuolta, kun en ole vielä sinunkaan kanssa siihen edennyt. Sanotaan että en haluaisi esittää mitään jota tilanne tavallaan vähän kutsui.. Onkohan tässä järkeä?

Oli vielä tarkoitus sanoa että lapsettomalle lapset on ihmisiä siinä

missä muutkin. Heihin tutustutaan. Heitä ei palvota ikänsä vuoksi kyseenalaistamatta :) joten jos antaisit heille tilaa tutustua?

Sama tulee mulle mieleen, lapsi saattaa pitää uutta naisystävää äitinsä kilpailijana ja hän tekee ehkä viisaasti, kun ei yritä tunkea lapsen ystäväksi, vaan antaa tämän ensin rauhassa tutustua itseensä.

Ei kaikki lapset tykkää sellaisesta päällekäyvästä "huomioimisesta". Mun siskoni on aina koko ajan tunkemassa ja tyrkyttämässä ja sitten vihainen kun lapset tykkää enemmän minusta joka annan lasten vaan olla ja tutustua rauhassa vähitellen.

Miks edes olette yhdessä? Hän ei pidä sun lapsista ja sä et pidä siitä ettei hän pidä sun lapsista. Aika simppeli juttu.

Miksi nainen ylipäätään on tavannut lapset? Olette vasta hetken seurustelleet. Teidän pitäisikin keskittyä silloin vain toisiinne ja lasten aika tutustua naiseen vasta silloin, jos suhde vakiintuu ja muuttuu vakavaksi. Käsittämätöntä, että jokainen heila roudataan lasten näytille.