Lue keskustelun säännöt.
Olenko epäkelpo sosionomiksi?
04.05.2017 |
Olen mies joka on hakenut sosionomialalle. Olen sairastanut ahdistuneisuushäiriö ja lievää masennusta ollessani 17 - 19 vuotias. Sain lykkäystä armeijasta tämän takia. Nyt on kohta uusi terveystarkastus ja voi olla että saan c -paperit vaikka tunnen olevani nykyään ihan terve. Tosin hyvin stressaavat tilanteet saattavat laukaista pakkoneurooseja (nenän niistämistä jne.). Voiko tuo armeijan käymättömyys aiheuttaa sen että en saa opiskelupaikkaa? En ole syönyt lääkkeitä ahdistukseen kahteen vuoteen. Pääsykokeissa tulee olemaan psykologin haastattelu.
Kommentit (6)
Noh, tunnen paljon alan ihmisiä ja kaikilla melkein taitaa joku diagnoosi itselläänkin olla, joten tuskin haittaa. Eikä varmaan armeijan käymättömyydestäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun en tunne sinua, niin en nyt sen tarkemmin kommentoi sitä oletko sopiva vai et. Jätetään se päätös alan ammattilaisten tehtäväksi. Luulisin, ettei armeijan käymisellä ole mitään väliä eikä se välttämättä tule edes pääsykokeissa puheeksi? Lähinnä miettisin asiaa sinun itsesi kannalta, kykenetkö, jaksatko ja selviätkö ensinnäkin 3,5 vuodesta koulussa?
Tehtäviä, ryhmätöitä, deadlineja, ahdistusta ja stressiä on PALJON. Tähän mennessä lähes jokaiseen kurssiin on kuulunut jonkin sortin paneelikeskustelu, esitelmä, ohjaustuokio tai kirjallinen tuotos (yleensä raportti 15-30 sivua).
Tuntuvatko esiintymistilanteet ahdistavilta ja stressaavilta? Ainakin meillä esiintymistä on ollut paljon juurikin noiden ohjausten, paneelikeskustelujen, powerpoint-esitysten yms muodossa. Olemme tehneet asiakascaseja myös draaman kautta, jolloin jokainen on vuorollaan päässyt esittämään asiakasta/työntekijää.
Entäs sitten harjoittelussa ja kentällä toimiessa? Ollaan käyty ohjaamassa esimerkiksi asiakkaille luovia menetelmiä muutamien kurssien puitteissa. Harjoittelut voivat olla henkisesti todella raskaita ja väsyttäviä, kun kokoajan täytyy olla "tuntosarvet höröllä" oppimassa uutta ja oikeassa asiakastyössä mennään joskus todella raskaiden ja vaikeiden asioiden äärelle.
En halua lannistaa ja sanoa ettet olisi sopiva, mutta mieti tarkkaan, pystytkö vielä auttamaan muita. Käsittele tunnelukkosi ja ongelmasi ensin, ennemmin tai myöhemmin joudut tekemään sen kuitenkin.
T. Toisen vuoden sosionomiopiskelija
Toisen vuoden sosionomiopiskelija jatkaa vielä sen verra, etteivät mt-ongelmat tietenkään ole mikään automaattinen este. Meidänkin ryhmässä niitä on muutamilla ja ihan avoimesti he niistä puhuvat. Sitä vain tosiaan tarkoitin, että juuri nämä luokkakaverit ovat joutuneet jäämään koulusta sairaslomalle, kun pää ei ole enää kestänyt koulun aiheuttamaa stressiä ja väsymystä.
Et ole. Valitse myös jokin suuntautuminen alalla, jossa ei niin paljon tappouhkauksia eli esim. LTO.
Vierailija kirjoitti:
Kun en tunne sinua, niin en nyt sen tarkemmin kommentoi sitä oletko sopiva vai et. Jätetään se päätös alan ammattilaisten tehtäväksi. Luulisin, ettei armeijan käymisellä ole mitään väliä eikä se välttämättä tule edes pääsykokeissa puheeksi? Lähinnä miettisin asiaa sinun itsesi kannalta, kykenetkö, jaksatko ja selviätkö ensinnäkin 3,5 vuodesta koulussa?
Tehtäviä, ryhmätöitä, deadlineja, ahdistusta ja stressiä on PALJON. Tähän mennessä lähes jokaiseen kurssiin on kuulunut jonkin sortin paneelikeskustelu, esitelmä, ohjaustuokio tai kirjallinen tuotos (yleensä raportti 15-30 sivua).
Tuntuvatko esiintymistilanteet ahdistavilta ja stressaavilta? Ainakin meillä esiintymistä on ollut paljon juurikin noiden ohjausten, paneelikeskustelujen, powerpoint-esitysten yms muodossa. Olemme tehneet asiakascaseja myös draaman kautta, jolloin jokainen on vuorollaan päässyt esittämään asiakasta/työntekijää.
Entäs sitten harjoittelussa ja kentällä toimiessa? Ollaan käyty ohjaamassa esimerkiksi asiakkaille luovia menetelmiä muutamien kurssien puitteissa. Harjoittelut voivat olla henkisesti todella raskaita ja väsyttäviä, kun kokoajan täytyy olla "tuntosarvet höröllä" oppimassa uutta ja oikeassa asiakastyössä mennään joskus todella raskaiden ja vaikeiden asioiden äärelle.
En halua lannistaa ja sanoa ettet olisi sopiva, mutta mieti tarkkaan, pystytkö vielä auttamaan muita. Käsittele tunnelukkosi ja ongelmasi ensin, ennemmin tai myöhemmin joudut tekemään sen kuitenkin.
T. Toisen vuoden sosionomiopiskelija
Minua ei ahdista esiintyä ihmisten edessä, päinvastoin: nautin siitä! Olen tätä varten opiskellut erikseen omatoimisesti kehonkielen ja nonverbaalisen viestinnän taitoja. Näen itseni paljon enemmän ihmisenä joka pitää kiinni päivän rutiineista ja amkissa on ymmärtääkseni juuri Tällainen menetelmä ja ei ole yhtä paljon pelkkää itsenäistä opiskelua niin kuin yliopistossa. Olen kyllä varma että pärjäisin tällä alalla. Minua on koko vuoden ärsyttänyt Tämä välivuosi jonka olen pitänyt. Haluan päästä kehittelemään itseäni ja opiskelemaan itselleni ammatin, enkä oletakaan että se tulisi olemaan pelkkää ruusuilla tanssimista.
AP
En usko että sillä on vaikutusta kouluun pääsemiseesi, jos vain olet motivoitunut hakija ja pärjäät hyvin pääsykokeissa. Varmasti alalla opiskelee muitakin kenellä todettu jokin mt-häiriö. :)