Lue keskustelun säännöt.
Olen maailman surkein kuski
02.05.2017 |
Sain kortin jo kolme viikkoa sitten, joten luulisi minun olevan jo hieman kehittynyt, mutta ei. Aina perässä joku tööttäilemässä ja vaikka ajaisin rajoitusten mukaan eli en liian hiljaakaan, niin tuntuu että olen muille vain häiriöksi. Olenko tuomittu olemaan ikuisesti surkea vai päästäänkö tästä ikinä? En tiedä millä tuurilla pääsin inssinkin ekalla läpi, mokaan jatkuvasti. Kauanko menee tullakseen hyväksi? Tuntuu että lapsenikin oli luonnonlahjakkuus heti, ei hän ole kertonut mokistaan..
Kommentit (9)
Et ole tuomittu! Kyllä se ihan oikeesti siitä lähtee menemään paremmin kun rauhotut ja harjottelet ahkerasti.
Nim kokemusta on... (itse tosin vaihdoin automaattivaihteeseen autoon kun kytkimen kanssa oli vaan ongelmia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kolme viikkoa ole pitkä aika. Itselleni oli tuskaisaa tuo alku epävarmuuden takia. Ja vieläkin joka kerta ajaminen on jonkinlainen koetinkivi. Ei auta muu kuin sietää vasta-alkajana olemista. Ja kyllä ne kiireisimmät ohi pääsee yritä keskittyä omaan suoritukseesi.
Kyllä se siitä kun vaan ajat mahdollisimman paljon. Muista vilkun käyttö, ennakointi ja aja muun liikennevirran mukana. Keskity omaan ajoon äläkä mieti mitä muut ajattelee.
Et ole. Minulla sen sijaan on ollut ajokortti jo 12 vuotta, enkä vieläkään osaa ajaa kunnolla autoa. Kaupunkiajoon en suostu lähtemään yksin ollenkaan, ja kaverinkin kanssa hermostuttaa niin, että voin pahoin. Rauhallisilla pikkuteillä ja syrjäkylillä ajo sujuu jotenkuten. Sanomattakin selvää, että ajan nykyään vain muutamia kertoja vuodessa äärimmäisen pakon edessä. Kortin saatuani kyllä ajelin säännöllisesti, päivittäin, mutta en tullut yhtään varmemmaksi kuskiksi. Nyt autolla ajaminen on jäänyt melkein kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Minulla sen sijaan on ollut ajokortti jo 12 vuotta, enkä vieläkään osaa ajaa kunnolla autoa. Kaupunkiajoon en suostu lähtemään yksin ollenkaan, ja kaverinkin kanssa hermostuttaa niin, että voin pahoin. Rauhallisilla pikkuteillä ja syrjäkylillä ajo sujuu jotenkuten. Sanomattakin selvää, että ajan nykyään vain muutamia kertoja vuodessa äärimmäisen pakon edessä. Kortin saatuani kyllä ajelin säännöllisesti, päivittäin, mutta en tullut yhtään varmemmaksi kuskiksi. Nyt autolla ajaminen on jäänyt melkein kokonaan.
Kokemus, kokemus, kokemus. Säännöllisesti samojen reittien (esim. työmatka) ajaminen ei myöskään välttämättä kartuta sitä kokemusta. Ajopelkoon saa myös ammattilaisen apua esim. asiaan erikoistuneista autokouluista.
T: M27 / Taksikuski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista ja tsempeistä. Tuntuu vain pahalta kun moni muu tuntuu liikenteessä olevan kuin kotonaan, itsetunto laskee.
ei auta kun jatkaa ajamista.
Ap
Jos ainoana noudatat nopeusrajoitudta, olet muita parempi kuski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ajanut vähän kortin saatuani. Ei ollut omaa autoakaan. 30-vuotiaana muutin mieheni kanssa omakotitaloon ja työmatkaa oli 24 km suuntaansa. Fillari vaihtui usein autoon.
Myös moottoritieajoa ja onneksi oli, opinpahan :)
Alkuun tuntui moottoritielle liittyessä, että mahtuukohan sinne ollenkaan. Joka kerta mahtui. Pikkuhiljaa rutiinia tuli lisää.
Harjoittelemalla oppii.
Muista maltti, riittävä turvaväli, vilkun käyttö ja ennakointi.
Ole huomaavainen ja kohtelias. Liikenteessäkin kohtelias kuski erottuu.
Tsemppiä ja turvallisia kilometrejä :)
Jatkat vaan ajamista ja ajat liikenteen mukana. Unohda se nopeusmittarin kyttääminen vaikka propaganda kuinka yrittääkin väittää että nopeus on kaiken pahan alku ja juuri ja että pienikin ylinopeus tappaa kaikki pikkulapset lähistöltä saman tien.
Lähde reippaasti liikkeelle, käytä vilkkua oikein kiertoliittymissä ja tee tilaa jos joku haluaa vaihtaa kaistaa.