Lue keskustelun säännöt.
Onks tää Stella nyt ihan tosissaan siinä, että puoliso on tärkeämpi kun omat lapset???
04.08.2007 |
Stellan tekstiä: Mutta jos pitäisi tavallaan valita kumpi on tärkeempää puoliso vai lapset, niin molempien mielestä puoliso. Meidän tilanteessa, meidän rakkaudessa. Toki puolisoon ja lapseen suhde ja rakkaus on erilainen.
Puolisolta saa sen kaiken tuen, turvan, hyvän fiiliksen ja kannustuksen siihen, että on lapsille hyvä äiti ja isä. Yhdessä me miehen kanssa pyöritämme meidän perhettä. Kun vanhempien suhde voi loistavasti ja parisuhdetta pidetään hyvänä, niin lasten kanssa eläminen sujuu kuin leikki ja elämä on mukavaa. Toki vanhemmuus on iso haaste ja vastuullinenkin tehtävä, mutta meillä ainakin hyvässä parisuhteessa lapset voivat hyvin.
.... puoliso on se tärkeä ja jos lapsi kuolee ja meissä hedelmällisyyttä on, niin lapsia voidaan saada lisää tai adoptoida. Eihän kukaan uus lapsi korvaa entistä lasta, mutta lapsi on kuitenkin vasta lapsi, jolla elämä edessä. Puoliso on tavallaan tärkeämpi.
Mun mielipide: Juu, hyvässä parisuhteessa lapsetkin voivat tietenkin paremmin kun huonossa sellaisessa mutta kyllä mä olen sitä mieltä, että lapsi on tärkeämpi mulle kun mieheni ja mieheni on myös samaa mieltä, että hänellekin lapsemme on tärkein! Miehiäkö ei voi saada lisää???????????? Ja mies on kuitenkin ihan erillinen ihminen jolla on oma menneisyys ja omat perintöoikkunsa mutta lapsi on omaa lihaa ja verta. Ajatteleekohan monikin tuolla tavalla, että puoliso on tärkeämpi kun lapset?
Kommentit (11)
Mä rakastin miestäni täydestä sydämmestäni ja uskoin elinikäseen onneen.
Mutta tuopa käytti tytärtämme hyväkseen..
Olis ollu mahdollisuus valita jatkanko miehen kanssa rakkauttani vai valitsenko lapseni. Ja hetkeäkään en epäröinyt!
En muista numeroani, mutta se joka rakastaa enemmän lapsiaan kuin miestään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain aikuisen kanssa voi olla tasavertaisessa rakastavassa vuorovaikutuksessa. Lapsen kanssa aikuinen ei koskaan voi eikä saa jakaa sisintään täysin, se olisi lapsen kehittymättömälle tunne-elämälle suorastaan tuhoisaa. Siksi mies on aina tärkeämpi. Ja vain miestään rakastava nainen voi olla todella hyvä äiti, tarjota sen, mikä lapselle on tärkeintä: rikkumattoman perusturvallisuuden.
puolison rakastamiselle on ehtoja (ei syrjähyppyjä jne) mutta lastaan rakastaa ehdoitta. Silti miestään voi rakastaa enemmän tai lastaa, mutta mun mielestä ne rakkaudet on niin erilaisia ettei niitä voi verrata. Lapsesta pitää pitää huolta, mies pärjää omillaan. miehen kaa elää loppuelämän, lapsi löytää oman rakkauden joskus.
En usko että mikään muuttaisi rakkautta lapsiini, mutta se ei tarkoita, että heidän tekojaan tarvitsee hyväksyä.
ja miks näitä Stella-sitä-ja-Stella-tätä-juttuja ilmestyy vähän väliä. Vai kirjoitteleeko joku Stella näitä tänne huvikseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kuin te jaksatte jauhaa jostain stellasta? vanhoja juttuja jo
S80 - 12.09. 14:16 vastaa tähän viestiin (22/31)
.
Olin 16v kun tapasin mieheni (21v). Se oli rakkautta ensisilmäyksestä. Aloimme seurustella, muutimme 1kk seurustelun jälkeen yhteen ja nykyään jo naimisissakin. Kauneinta ja suloisin rakkautta mitä vain voi olla. Olemme miehen kanssa molemmat hyvin romanttisia, herkkiä ja meidän yhteenkuuluvuuden tunne on valtavaa molemmilla. Olemme molemmat horoskoopiltamme kalat ja jossain horoskoopissa sanottan " kaksi Kalaa saa yhdessä aikaan universumin täydellisintä rakkautta" . Se on ihan uskomaton fiilis mitä toista kohtaan voi tuntea. Olemme olleet 10v 3kk yhdessä. Emme ole riidelleet (väitellään kyllä toisinaan kummalle puolelle näkkäriä laitetaan margariinia, viimeksi suutuin miehelleni vappuna kun antoi esikoiselle kahvia koska mun mielestä lapset ei tarvi kahvia), kumpikaan ei ole pettänyt toista, meillä on oma yhteinen ihana maailmamme. Olemme toistemmme parhaat ystävät, rakastavaiset, harrastuskaverit jne.
Halusimme pienokaisia meidän maailmaamme. Olemme miehen kanssa tasavertaisia vanhempia, senpä vuoksi meidän lapsille on annettu jo synnytyslaitoksella tuttipullosta korviketta, jotta mies voi olla myös pienten lasten elämässä mukana. Mies voi tehdä kaikki samat jutut lasten kanssa kuin minäkin paitsi imettää. Meillä mies todellakin osaa olla isä lapsille ja huolehtii lapsista yhtä hyvin kuin minä. Jos kuolisin, niin tiedän 110% että mies pärjää loistavasti lasten kanssa.
Toki meillä lapset ovat haluttuja, rakkaita ja joista välitetään hurjasti. Oma lapsi on aina erityisempi kuin esim kaverin lapsi. Omaan lapseen on tietynlainen side ja omaa lasta haluaa suojella jne. Ei meillä lapsia jätetä heitteille - ehei todellakaan. Lapset tietevät, että äidille ja isille lapset ovat kultaakin rikkaampaa ja heitä rakastetaan ja hemmotellaan valtavasti.
Mulle ja miehelle tärkeintä maailmassa on meidän oma perhe. Kokonaisuutena, kaikki perheenjäsenet, tasavertaisia.
Mutta jos pitäisi tavallaan valita kumpi on tärkeempää puoliso vai lapset, niin molempien mielestä puoliso. Meidän tilanteessa, meidän rakkaudessa. Toki puolisoon ja lapseen suhde ja rakkaus on erilainen.
Puolisolta saa sen kaiken tuen, turvan, hyvän fiiliksen ja kannustuksen siihen, että on lapsille hyvä äiti ja isä. Yhdessä me miehen kanssa pyöritämme meidän perhettä. Kun vanhempien suhde voi loistavasti ja parisuhdetta pidetään hyvänä, niin lasten kanssa eläminen sujuu kuin leikki ja elämä on mukavaa. Toki vanhemmuus on iso haaste ja vastuullinenkin tehtävä, mutta meillä ainakin hyvässä parisuhteessa lapset voivat hyvin.
En uskalla edes ajatella miltä tuntuu, jos puoliso kuolee. Mutta lapsen kuoleman pelosta on kokemusta. Toinen syntyi hätäsektiolla ja kamppailua elämän ja kuoleman kanssa oli pitkään. Siinä kävi niin monen kirjavat ajatukset ja keskustelut miehen kanssa läpi. Se lujitti suhdettamme entisestään ja sitä miten tärkeä puolisio on. En tiedä mitä muut ajattelevat vastaavassa tilanteessa tai siinä kun lapsi kuolee. Mutta meidän tunne oli se, että puoliso on se tärkeä ja jos lapsi kuolee ja meissä hedelmällisyyttä on, niin lapsia voidaan saada lisää tai adoptoida. Eihän kukaan uus lapsi korvaa entistä lasta, mutta lapsi on kuitenkin vasta lapsi, jolla elämä edessä. Puoliso on tavallaan tärkeämpi.
Tottakai tuota keskoslastakin osaa arvostaa ja rakastaa hurjasti kun hänet meinasi niin monta kertaa menettää ja saa olla kiitollinen enkeleille, että meillä tuo ihana poika on olemassa. Mutta kaikki se prosessi oli niin suurta, avartavaa ja toi elämänkokemusta jne.. että puolison merkitys korostui.
Jos mulla olisi suhde, jossa ei olis rakkautta, seksiä, mies ei hoitais lapsia, kännäis, ei huolehtisi ulkonäöstä jne... Tottakai lapset olisi silloin ykkösenä.
Lapset ovat vain lainassa. Heidät saadaan alulle, synnytetään, hoivataan ja kasvatetaan. Pian he ovat 16v ja voivaat muuttaa omilleen, kuten minä. Tutustuvat kivaan tyyppiin ja perustavat perheen hänen kanssaan. Sitten me jäädään miehen kanssa kaksistaan, eikä olla ihan vieraita tosilleen, koska lapset eivät ole ykkösiä olleet.
Jos palavasta talosta pitäis pelastaa mies tai lapset, niin menisin shokkiin ja pyörtyisin ja kuolisin itsekin. Toivottavasti koskaan ei tule tilannetta, jolloin pitää valita mies tai lapset, koska sitä minä en osaisi päättää ikinä.
KOROSTAN EDELLEEN, ETTÄ MEILLÄ LAPSET OVAT TODELLA TÄRKEITÄ, RAKKAITA, EIKÄ HEITÄ LAIMINLYÖDÄ SEN VUOKSI, ETTÄ PUOLISO ON TÄRKEÄMPI!
Ps. kun mennään naimisiin, niin siinä kysytään tahtooko, mutta jos saa lapsen, niin missä siinä kysyy tahtooko? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin rakastan lapsiani aivan valtavasti, mutta mies on se ykkönen. Kun vanhemmat rakastavat toisiaan on lapsilla hyvä koti.
Siis kysyä, että tahdotko..
Kyllä mulle ainakin lapset ON tärkeimpiä! Jos joutuisin valitsemaan miehen ja lasten välillä, niin lapset valitsisin ehdottomasti! Ja sen oon tehnytkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Siis kysyä, että tahdotko..
Kyllä mulle ainakin lapset ON tärkeimpiä! Jos joutuisin valitsemaan miehen ja lasten välillä, niin lapset valitsisin ehdottomasti! Ja sen oon tehnytkin..
Jos olisit rakastanut enemmän miestäsi, niin ehkä olisitte yhä yhdessä. Kai tajuat, että rakastamalla miestäsi enemmän, annat lapsellesi kaikkein arvokkaimman lahjan, mitä ihminen voi antaa: rakastavat vanhemmat.
Juuri siksi lapsia kannattaakin tehdä vain sellaiseen lujaan ja luottamukselliseen liittoon, jossa puolisot voivat luottaa rakkauden jatkuvan, vaikka lapset vievätkin suuren osan ajasta ja huomiosta.
Mielestäni ei kylläkään voi verrata rakkautta puolisoiden välillä ja vanhemman ja lapsen välillä. Jos kuitenkin lähdetään vertailemaan, niin minä olen vastuussa lapsistani, mutta en puolisostani, joka on aikuinen ihminen. Päättäessämme tehdä yhteisiä lapsia päätimme myös ottaa heistä täyden vastuun ja yrittää antaa heille mahdollisimman hyvän elämän. Siksi pelastaisin palavasta talosta lapseni ennemmin kuin mieheni, joka on aikuinen ja vastuussa itsestään.
Sitä paitsi vanhemman rakkaus lapseen on ehdotonta. Vanhempi rakastaa lastaan, oli tämä millainen hyvänsä. Sen sijaan puolisolle on yleensä asetettu jos jonkinlaisia vaatimuksia, ennen kuin hänet on hyväksytty vakituiseen parisuhteeseen. Ja vaikka tästä asiasta ei kai ole tehty tilastoja, niin uskoakseni rakkaus puolisoon lopahtaa huomattavasti useammin kuin rakkaus omaan lapseen.
Näillä perusteilla siis pidän rakkautta lapseen suurempana kuin rakkautta puolisoon, vaikka mieheni kanssa rakastammekin toisiamme valtavasti ja yritämme vaalia parisuhdettamme.