Yli 50v. työntekijät ovat kuulemma huonoja työntekijöitä mutta silti käytännössä kaikki yritysjohtajat ovat yli 50v.
Yli 50v. työntekijät ovat kuulemma huonoja työntekijöitä mutta silti käytännössä kaikki yritysjohtajat ovat yli 50v. Eikö tässä ole dilemma?
Kommentit (9)
Yritysjohtajat eivät ole työntekijöitä, eikä työ perustu työsopimukseen ja työlainsäädäntöön.
Yritysjohtajan tehtävä perustuu luottamukselliseen ja yksilöityyn sopimuksen ja on kaiken työlainsäädönnön ulkopuolella. Esim. irtisanomisajasta, eduista jne.
Työntekijä ja yritysjohtaja on aivan kaksi eri asiaa.
Tutkimusten mukaan asia on juuri päinvastoin eli yli 50-vuotiaat ovat todella hyviä ja kokeneita työntekijöitä. Tärkeää yritykselle on pitää heidät motivoituneina ja myönteisinä jakamaan arvokasta tietoaan nuoremmille työntekijöille.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan asia on juuri päinvastoin eli yli 50-vuotiaat ovat todella hyviä ja kokeneita työntekijöitä. Tärkeää yritykselle on pitää heidät motivoituneina ja myönteisinä jakamaan arvokasta tietoaan nuoremmille työntekijöille.
Miten saisi rekrytoijatkin uskomaan tämän?
Vierailija kirjoitti:
Yritysjohtaja ei ole työntekijä.
90% yrityksissä johtaja on myös käytännön työssä mukana
Vierailija kirjoitti:
Yli 50v. työntekijät ovat kuulemma huonoja työntekijöitä mutta silti käytännössä kaikki yritysjohtajat ovat yli 50v. Eikö tässä ole dilemma?
Ilmankos Suomella menee koko ajan vain huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan asia on juuri päinvastoin eli yli 50-vuotiaat ovat todella hyviä ja kokeneita työntekijöitä. Tärkeää yritykselle on pitää heidät motivoituneina ja myönteisinä jakamaan arvokasta tietoaan nuoremmille työntekijöille.
Miten saisi rekrytoijatkin uskomaan tämän?
Ja viiskymppiset perustamaan yrityksiä. Heillähän on jo yleensä asuntolainat maksettuina, eläkettä kertynyt ihan mukavasti ja lapset aikuisia tai lähes aikuisia. Osaamista ja kokemusta vaikka muille jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Yritysjohtaja ei ole työntekijä.
Kyllä palkkajohtaja on.
Onhan tuossa dilemma, mutta asiaa voi katsoa useammasta näkökulmasta. Ajatellaanpa vaikka tilannetta, jossa kahdella nuorella on elämässään samat tavoitteet ja sama koulutus. Toinen heistä etenee urallaan ja toinen tekee samaa rivityöntekijän hommaa viisikymppiseksi asti. Kumpi heistä näkee jäljellä olevat työvuotensa positiivisina ja mahdollisuuksia täynnä olevina ja kumpi heistä alkaa jo pikkuhiljaa odotella eläkepäiviään? Joskus aiemmin, kun työsuhteet olivat pysyviä, oli hyvin tavallista, että "apupoikana" työuransa yrityksessä aloittanut ei päässyt vanhuuseläkkeelle "apupoikana" vaan ainakin oman työyksikkönsä esimiehenä. Elämänkokemusta ja työkokemusta arvostettiin ja vaikka et nyt varsinaisesti mitään uraa edes olisi halunnut luodakaan, niin esimiehesi lähtiessä muualle töihin tai jäädessä eläkkeelle, sinusta vanhimpana ja kokeneimpana tuli esimies hänen tilalleen. Nykyisin paikka tulee auki ja siihen voidaan palkata joku sinua nuorempi joko talon sisältä tai talon ulkopuolelta. Tai jos viisikymppisenä olet työtön ja haet töitä, et ehkä kuitenkaan olisi enää tyytyväinen "apupojan" hommiin. Katsoisit, että kokemustasi ei arvosteta, jos joudut tekemään samaa hommaa kuin sinua 20 vuotta nuorempi vastavalmistunutkin.