Lue keskustelun säännöt.
voiko toinen välittää/rakastaa, ellei ikinä ole näyttänyt sitä millään lailla?
30.04.2017 |
Yhdessä ollaan olut kohta 20v ja lapsia kolme. Seurustelun ensimmäisen puolen vuoden aikana mies näytti tunteensa, halaili, pussaili ja piti kädestä. Sen jälkeen läheisyys ja tunteiden näyttäminen loppui.
Kerran, ennen lasten syntymistä sanonut rakastavansa, mutta silloinkin oli humalassa.
Haluaa kuitenkin, että minä paijailen ja rapsuttelen nukkumaan mennessä häntä, itse ei minuun koske.
Myöskään lapsille ei ikinä ole tunteitaan näyttänyt, vauvana ja pikkulapsi aikana ei heitä koskaan oma-aloitteisesti ole syliin ottanut, ei halaillut eikä pusutellut.
Voiko näin tunnekylmä ihminen kuitenkin välittää, vaikka ei sitä mitenkään osoita?
Kommentit (23)
Ehkä sinun kannattaa kysyä suoraan millä tasolla miehen tunteet ja ajatukset menevät. Ilmeisesti on kuitenkin ankeuttaja tai ei ainakaan elämästä nautiskelija, mutta osaa itse kyllä ottaa vastaan toisten palvelukset ja tuottaman ilon.
Kysy häneltä, miten hän kokisi sen, jos sinä ja lapset poistuisitte hänen elämästään että tuntuisiko menetys missään. Toisaalta voi olla parempi olla kysymättä, koska vastaus voi olla pettymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotenkin pelottaa kysyä asiaa mieheltä.
Hän ei myöskään ikinä ole millään lailla reagoinut esim itkuuni. En todellakaan itkeskele turhasta, mutta kun esim vuosi sitten äitini kuoli, ei hän kertaakaan yrittänyt millään lailla lohduttaa minua. Ei myöskään lapsia lohduta, jos he itkevät.
Raskausaikana kuopusta odottaessani rv12 aloin vuotaa erittäin runsaasti verta, mies lähti kuskaamaan minua sairaalaan. Oli aivan paniikissa pelätessäni keskenmenoa, mutta mies jäi istumaan autoon minun ollessani sairaalassa ja odottaessani pääsyä ultraan. Tuossa vaiheessa olisin todellakin halunnut hänen olevan paikalla.
Ihmiset kokee rakkauden eri lailla. Jos teidän rakkauden kokemus on noin erilainen, ette kyllä ikinä tule tuon onnellisemmiksi.
Sinä tarvitset rakkauteen hellyyttä ja kauniita sanoja. Ymmärrän kun olen samanlainen.
Ilmeisesti on ihmisiä jotka kokee rakkaudeksi sen, että viettää aikaa kotona, laittaa pihaa ja vaihtaa autonrenkaita vaimon autoon. Miten he ymmärtävät tämän rakkaudeksi, en tajua, mutta näin väittävät.
Tosin jos miehesi haluaa että rapsutellaan, tämähän antaisi ymmärtää että se on hänelle tärkeää. Kysymys on miksi hän ei anna samaa sinulle...
Rapsuttelet? :) Kuulostaa hassulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko asperger? Ilmeisesti siihen kuuluu ettei ymmärrä tunteita eikä tunne empatiaa.
Viittaisi tuo ettei reagoi itkuun.
Kuullostaa tunneongelmaiselta ihmiseltä.
Voisin kuvitella, että tällainen ihminen on tottunut patoamaan kaikki tunteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on aivan samanlainen. Hän kyllä vaihtaa auton renkaat ja siivoa pihaa, mutta asioistani hän ei oikeastaan ole yhtään kiinnostunut.
Uskoisin, että tämä johtuu kotikasvatuksesta ja miehen mallista. Miehen kotona on aina painotettu vastuuntuntoa, työntekoa ja ahkeruutta. Spartalainen malli. Mutta tunteet ja elämästä nauttiminen ovat sivuseikkoja.
Itse kaipaisin aika ajoin hellyyttä, kauniita sanoja ja yhteistä aikaa. Kun olin esim. kerran matkoilla muutaman päivän (tämä tapahtuu hyvin harvoin että olen poissa kotoa) niin mieheni ei kertaakaan viestittänyt eikä kysynyt miten menee. Matkoilta palattuani sama juttu. Hyvä, että tervehti ja ei yhtään kysymystä, että mitä tein matkoilla ja että oliko mukavaa. Jääkaappi ammotti kotona tyhjyyttään. Olisi kiva, että edes pienillä eleillä osoittaisi jonkinlaista välittämistä. Mutta ilmeisesti hän ei oikeastaan ole kiinnostunut. Mieheni ei itsekään tykkää kun kyselen hänen asioistaan. Joten olen vuosien aikana oppinut olemaan paikka paikoin hiljaa.
Tämä tunnekylmyys saa kyllä minut aika ajoin raivon partaalle ja olen neuvoton. En kuvittele ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolen ja avioero ei houkuttele. Toisaalta koen tämän käytöksen loukkaavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että jos kysyt mieheltäsi, rakastaako, hän hämmästyneenä vastaa että rakastaa. Sinun ongelmahan on, että hän ei ilmaise sitä millään sellaisella tavalla jonka kokisit rakkaudeksi.
Vaikeapa tuohon ottaa kantaa. Pitäisi tietää taustoista jonkin verran ensin. Näyttävätkö miehen vanhemmat ja sisarukset tunteitaan, vaan ovatko samanlaisia kuin miehesi. Minusta miehesi nimittäin muistuttaa vähän vanhemman polven suomalaista miestä, joka ainakin kaskujen mukaan kertoi kerran rakastavansa puolisoaan. Kun puoliso joskus myöhemmin kyseli rakkauden perään, totesi mies, että jos tapahtuu muutos, niin kyllä hän sitten ilmoittaa. Eli miehesi on kerran sanonut rakastavansa ja ilmeisesti rakastaa edelleen, jos ei kerran ole muutakaan ilmoittanut. Joidenkin ihmisten on vain kerta kaikkiaan vaikea näyttää tunteitaan, vaikka haluakin olisi. Tunteet ovat kuin lukitun oven takana ja lukkoa ei osata avata. Väkisin ei kannata ruveta peräämään tunteiden osoittamista tai terapiaan menoa, sillä se saattaa lukita sen oven vain lujemmin. Pidä sinä vain miestäsi hyvänä, koska hän siitä pitää. Monelle miehelle rakkauden osoittamista on ihan konkreettinen perheestä huolehtiminen kuten auton huoltaminen, pihan laittaminen, mattojen tamppaaminen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te naitte tällaisia miehiä ja hankitte lapsia heidän kanssaan? Ei voi kuin ihmetellä.
T. emotionaalisesti läsnä oleva mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti raskasta tuollainen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on aivan samanlainen. Hän kyllä vaihtaa auton renkaat ja siivoa pihaa, mutta asioistani hän ei oikeastaan ole yhtään kiinnostunut.
Uskoisin, että tämä johtuu kotikasvatuksesta ja miehen mallista. Miehen kotona on aina painotettu vastuuntuntoa, työntekoa ja ahkeruutta. Spartalainen malli. Mutta tunteet ja elämästä nauttiminen ovat sivuseikkoja.
Itse kaipaisin aika ajoin hellyyttä, kauniita sanoja ja yhteistä aikaa. Kun olin esim. kerran matkoilla muutaman päivän (tämä tapahtuu hyvin harvoin että olen poissa kotoa) niin mieheni ei kertaakaan viestittänyt eikä kysynyt miten menee. Matkoilta palattuani sama juttu. Hyvä, että tervehti ja ei yhtään kysymystä, että mitä tein matkoilla ja että oliko mukavaa. Jääkaappi ammotti kotona tyhjyyttään. Olisi kiva, että edes pienillä eleillä osoittaisi jonkinlaista välittämistä. Mutta ilmeisesti hän ei oikeastaan ole kiinnostunut. Mieheni ei itsekään tykkää kun kyselen hänen asioistaan. Joten olen vuosien aikana oppinut olemaan paikka paikoin hiljaa.
Tämä tunnekylmyys saa kyllä minut aika ajoin raivon partaalle ja olen neuvoton. En kuvittele ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolen ja avioero ei houkuttele. Toisaalta koen tämän käytöksen loukkaavana.
No sinun tapauksessahan se ruohon vihreys ei ole kuvitelma vaan tosiasia. Siis tietysti on toisia miehesi kaltaisia tapauksia, mutta on paljon myös toisenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
jotenkin pelottaa kysyä asiaa mieheltä.
Hän ei myöskään ikinä ole millään lailla reagoinut esim itkuuni. En todellakaan itkeskele turhasta, mutta kun esim vuosi sitten äitini kuoli, ei hän kertaakaan yrittänyt millään lailla lohduttaa minua. Ei myöskään lapsia lohduta, jos he itkevät.
Raskausaikana kuopusta odottaessani rv12 aloin vuotaa erittäin runsaasti verta, mies lähti kuskaamaan minua sairaalaan. Oli aivan paniikissa pelätessäni keskenmenoa, mutta mies jäi istumaan autoon minun ollessani sairaalassa ja odottaessani pääsyä ultraan. Tuossa vaiheessa olisin todellakin halunnut hänen olevan paikalla.
Tunteiden ilmaisussa on ilmeisesti molemmilla puutetta. Sitä kannattaa opetella ja opettaa toiselle. Toinen ei ole ajatustenlukija. Kannattaa sanoa että minua pelottaa haluan että tulet tuekseni tai olen surullinen olo varmasti tuntuisi paremmalta jos lohduttaisit esim. tukemalla viereen.
Yhtälailla puolisoa saattaa pelottaa se onko hänen tapansa hyväksytty ja miten sinä siihen suhtaudut. Puolisolta kannattaa kysyä onko hän surullinen pettynyt jne. Miten hän käsittelee tunteita ja helpottaisiko joku asia tunteiden käsittelyä vai onko hän mieluummin rauhassa.
Mutta veikkaan että miehesi on uskollinen viimeiseen pisteeseen asti. Sellaset tunteelliset lirkuttelijat on niin nähty. Hetken päästä lirkutellaankin seuraavalle, ollaan niin tunteiden vietävissä.
Miten naiset päätyy perustamaan perheen miehen kanssa, joista ei tiedä haluaako se olla kanssasi? Miten päätitte yhteen muuttamisesta? Entä naimisiin menosta? Lapsen teosta? Miten te muuten kommunikoitte, jos ollenkaan?
tuskin...