Toipuuko lemmikin kuolemasta koskaan?? Ahdistaa koko ajan!
Päättyykö tämä ikävä koskaan? Tekisi mieli lähteä tästä maailmasta itsekin...
Kommentit (13)
Odota muutama kuukausi, niin helpottaa. Muistot eivät häviä koskaan. Minulla meni vuosi ennenkuin pystyin katsomaan edes kuvia kuolleesta lemmikistäni. Suru on niin valtava, että se on kuin ihmistä surisi. Mutta toiset, joilla on ollut lemmikkejä ymmärtävät sinua.
Aika auttaa, korjaavat kokemukset (uusi lemmikki, uusi harrastus) voivat myös auttaa.
Itse näin lähes vuosikymmenen ajan unia ensimmäisestä lemmikistäni jonka lopetuspäätöksen jouduin itse 11-vuotiaana tekemään.
Aivan kuten ensimmäinen kommentoija sanoi, aika auttaa. Hitaasti, mutta varmasti. Kovasti voimia sinulle ap <3
En tiedä. Itse vieläkin joskus itken koiraani, joka kuoli 35 vuotta sitten. Se jäi auton alle silmieni edessä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuten ensimmäinen kommentoija sanoi, aika auttaa. Hitaasti, mutta varmasti. Kovasti voimia sinulle ap <3
Kiitos :) ap
11 vuotta kissan kuolemasta ja edelleen surettaa joskus.
Milloin ap lemmikkisi on menehtynyt? Voimia sinne, aina tuntuu raskaalta menettää itselle rakas :(
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itse vieläkin joskus itken koiraani, joka kuoli 35 vuotta sitten. Se jäi auton alle silmieni edessä.
Mulle tapahtui tämä sama ja siitä on nyt puoli vuotta. Ajattelin, että ajan myötä en sure enää, mutta varmaan suren sitä rakasta koiraani loppuelämän, kuoli vielä niin tapaturmaisesti ja nuorena :( nytkin itku silmässä kun kirjoitan tätä...
Oma koirani ei ole vielä edes kuollut mutta silti itken jo välillä etukäteen sitä surua joka tulee sitten joskus koittamaan. Koira on ollut minulla teini-ikäisestä lähtien ja kulkenut rinnallani todella rankkojen vuosien läpi, nyt sillä on oletettavasti vielä parisen vuotta elinaikaa jäljellä. Miten siitä menetyksestä tulee ikinä selviämään. Nytkin itkettää kun katson tuon maailman kultaisimman otuksen tapittaviin nappisilmiin ja silittelen ja kiittelen mielessäni tuota rakasta kaikista näistä vuosista. 😢 Voimia ap! ❤️ Koira todellakin jättää tassunjälkensä sydämeen ikuisiksi ajoiksi.
Mun kuukauden ikäinen kissa kuoli vuonna 1995. En ole vieläkään toipunut.
Jotkut kai toipuvat. Itse en kuulu heihin.
Minäkin itken välillä lapsuuteni perheen koiraa, joka kuoli 15-vuotiaana vuonna 1984.
Oma, koirani (vanhempi kahdesta) kuoli viime elokuussa ja tuntuu vaan niin murskaavalta. Vaikka kuinka yritän ajatella kuolemaa luonnollisena. Olen pitänyt kuolemaa jopa ystävänä, mutta enpä enää tiedä. Kamalaa on ja pohjattoman surullista. Ihan lohdutonta.
Kissani kuoli yllättäen ilmenneeseen sairauteen viime kesänä. En tiedä toivunko täysin koskaan.
Kriisi kuin kriisi. Kyllä aika tekee tehtävänsä...ja sinun kannattaa käsitellä se asia.
Kuolema on kuitenkin luonnollinen asia tässä elämönkulussa, vaikka se on tosi surullista.