Lue keskustelun säännöt.
Miltä meidän pian 5-vuotias kuulostaa? Mikä avuksi kun en jaksa häntä yhtään?
28.04.2017 |
Tuossa huutaa että haluaa vaihtaa vaatteet. Sanoin että vaihda vaan. Ei tietenkään vaihda vaan jatkaa pää punaisena karjumista että haluaa vaihtaa vaatteet. Samalla potkii senkkiä. Sama joka asian kanssa! Huutaa esim. saanko vettä ottaa. Kun rauhallisesti sanon että voit ottaa, ota vaan niin jatkaa sen saman kysymyksen huutamista uudestaan ja uudestaan eikä kuitenkaan hae sitä vettä. Sama ruokailun kanssa, saa ruuan mutta ei haluakkaan sitä. Kun se otetaan pois niin hän huutaa että häntä huudatetaan kun hän ei saa ruokaa ja haluaa nyt ruuan.
Nytkin huutanut jo puoli tuntia. Saanko heittää sen pihalle huutamaan ennen kun hermostun ja nappaan sitä tukasta?
Kommentit (32)
5v lapset pitäisi kieltää lailla:) Mun mielestäni se on ihan kamalin ikä lapsella, sukupuolesta riippumatta! Onneksi vaihetta kestää vain vuoden ja hirviöstä kuoriutuu ihana eskarilainen.
t 4:n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tossa iässä oo 5 vuoden uhma. Meillä ainakin oli :D Meni ajan kanssa ohi. Lapsi tuntu hakemalla hakevan konfliktia (meillä erityisesti äidin kanssa...), ei auta kuin pitää rajoista kiinni, lyömisestä jäähylle tms mikä teillä nyt onkaan se seuraus mikä tapahtuu mistäkin. Oma pää kylmänä. Tuntuu tarvitsevan jotenkin turvaa enemmän, paljon syliä ja yhteisiä juttuja, erityisesti ISÄN huomio ja sen kanssa puuhailu autto tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikää. Laitat rajat selviksi. Huutamista ja kiukuttelua ei katsella määräänsä enempää. Laitat vaikka ulos seisomaan minuutiksi ja kysyt että joko riittää, vai vieläkö haluat ulvoa siellä ulkona.
Ulos laittaminen kuulostaa jotenkin hurjalta. Lapsi hakee kuitenkin niitä omia rajojaan ja mikäli siitä seuraakin määrittelemättömän pitkäksi ajaksi (lapsen mielestä) hylkääminen ja ulos sulkeminen, niin jotenkin tuntuisi, että tulee turvattomampi olo lisää sille. Parasta taitaa olla vaan oman mielenmalttinsa säilyttäminen ja pysyminen itse omissa päätöksissään sekä olemalla turvallisesti kaikesta huolimatta läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikää. Laitat rajat selviksi. Huutamista ja kiukuttelua ei katsella määräänsä enempää. Laitat vaikka ulos seisomaan minuutiksi ja kysyt että joko riittää, vai vieläkö haluat ulvoa siellä ulkona.
Ulos laittaminen kuulostaa jotenkin hurjalta. Lapsi hakee kuitenkin niitä omia rajojaan ja mikäli siitä seuraakin määrittelemättömän pitkäksi ajaksi (lapsen mielestä) hylkääminen ja ulos sulkeminen, niin jotenkin tuntuisi, että tulee turvattomampi olo lisää sille. Parasta taitaa olla vaan oman mielenmalttinsa säilyttäminen ja pysyminen itse omissa päätöksissään sekä olemalla turvallisesti kaikesta huolimatta läsnä.
Turvallisuutta on myös asettaa rajat, ja kertoa selkeästi että jos et nyt lopeta/usko, niin sitten menet ulos. Huonoa käytöstä ei määräänsä enempää katsella ja kuunnella, ja se tulee tehdä selväksi lapselle.
Laittaa lapsi ulos? Sehän voi karata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laittaa lapsi ulos? Sehän voi karata...
Niin voikin. Onhan noita useampia uutisia ollut joissa pikkulapsi tai alle kouluikäinen on mennyt epätoivoisessa tunnemyrskyssään johonkin kotinsa lähivesistöön. Ei sen ikäinen tajua että mikäli uhmassaan jotain tekee, niin se saattaa olla hengenvaarallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaa lapsi ulos? Sehän voi karata...
Niin voikin. Onhan noita useampia uutisia ollut joissa pikkulapsi tai alle kouluikäinen on mennyt epätoivoisessa tunnemyrskyssään johonkin kotinsa lähivesistöön. Ei sen ikäinen tajua että mikäli uhmassaan jotain tekee, niin se saattaa olla hengenvaarallista.
Se on vaan luonnon tapa korjata heikoimmat pois. Niin se toimii, vaikka se kuinka ikävältä ja julmalta tuntuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulos, kerrostalossa? Jos lapsen laittaa käytävään uhmakohtauksessa, ei tasan lähde ulos asti. Sen seurauksena koko talo raikaa (on pakko ajatella naapureitakin). Hylkäämiskokemukset (ulos, jäähyt) vain pidentää sitä uhmavaihetta.
Kuulostaa siltä, että haluaa sulta huomiota. Voisitteko yhdessä mennä vaihtamaan vaatteet ja yhdessä hakemaan vettä. Ehdota leikittäisiinkö jotain tai pelattaisiinko. Ota lapsi rauhallisesti syliin tai mene alas lapsen tasolle, katso silmiin ja keskustele rauhallisella äänellä. Sano, että huomaat että häntä harmittaa ja että hän on vihainen. Miettikää yhdessä miten voisitte helpottaa hänen oloaan. Tsemppiä ja kylmiä hermoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun sydän kyllä tietää mikä lasta vaivaa ;)
Lapset ovat pieniä narsisteja, erityisesti tuollaiset uhmaikäiset. Haluavat että maailma pyörii heidän ympärillään, haluavat huomiota ja ihailua, ja odottavat että kaikki tekevät niinkuin he haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mitään muuta haluakkaan kun mun huomiota. Tehdään jo kaikki asiat yhdessä. Milloin lapselta voi odottaa että osaa itse hakea sen vetensä ja itse riisua itsensä. Meidän 2-vuotias on sata kertaa omatoimisempi. Voitelee vaikka leivänkin itse. Siihen ei tuo 5-vuotias kykene vaan karjuminen alkaa jo siinä vaiheessa kun voipaketista pitäisi saada kansi auki. Mitään ei edes yritä itse.
Sun pitää jollain konstilla saada se huutaminen aina poikki. Mene kyykkyyn, ota vaikka hänen kasvot sun käsien väliin, katso silmiin ja sano painokkaasti "rauhoitu". Ja sitten katsoa, että se asia mitä lapsi kulloinkin haluaa, tapahtuu. Tosin älä mihinkään älyttömyyksiin lähde. Eli huuto poikki = rauhoittuminen ja sitten keskustelu. 5-vuotias tajuaa jo kuitenkin jotain. Ja sitten vaan toivot, että uhma menee mahd. pian ohi.
Tsemppiä, meillä ollaan hätyyttelemässä eskarilaisten 6-vuoden uhmaa, että kyllähän tämä yhtä helvetin uhmavaiheesta toiseen menemistä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä narsisteja, erityisesti tuollaiset uhmaikäiset. Haluavat että maailma pyörii heidän ympärillään, haluavat huomiota ja ihailua, ja odottavat että kaikki tekevät niinkuin he haluavat.
Paremminkin voisi ajatella että aikuiset narsistit ovat jääneet uhmaikäisen lapsen tasoiseen elämään kiinni ja totetuttavat sitä vielä aikuisenakin. Ympäristön kärsiessä.
Meillä ei saa asioita huutamalla, ei vaatteidenvaihtoa/vettä/ruokaa, ei mitään.
Meidän 5v käyttäytyy koko ajan paremmin kun ikää tulee,milloin 5v uhma alkaa?
Meillä on käytössä kortit,vihreä,keltainen ja punainen.
Punaisesta jäähypenkki kutsuu,se on punainenkortti ja penalti 5min huonosta käytöksestä ja jos ei usko sitten lähtee tabletti ja dvd ohjelmat kanssa jäähylle.
Tietää kyllä että hyvästä käytöksestä seuraa jotain kivaa aina välillä.
Jokaisessa iässä on uhma, meidän 3-vuotiaalla on kai kolmen vuoden uhma. Ja 2-vuotiaalla tulossa joku 2-vuotiaan uhma.
Mikä on kyllä kymmenen kertaa helpompi ku 3-vn uhma.
Alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä että se alle 1 vuotias oli sitteki kaikista helpoin...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että haluaa sulta huomiota. Voisitteko yhdessä mennä vaihtamaan vaatteet ja yhdessä hakemaan vettä. Ehdota leikittäisiinkö jotain tai pelattaisiinko. Ota lapsi rauhallisesti syliin tai mene alas lapsen tasolle, katso silmiin ja keskustele rauhallisella äänellä. Sano, että huomaat että häntä harmittaa ja että hän oi vihainen. Miettikää yhdessä miten voisittehelpottaa hänen oloaan. Tsemppiä ja kylmiä hermoja!
Leikiltäänkö tai pelataanko? En ole ap mutta jos on kyse ulos lähtemisestä niin ei kai sitä pelaamaan ryhdytä.
Mun viisivuotias ei itke, ei karju. Hurjinta mitä tekee, on vihainen mulkoilu kun suuttuu (harvoin). Helpolla pääsen.
Uhmaikää. Laitat rajat selviksi. Huutamista ja kiukuttelua ei katsella määräänsä enempää. Laitat vaikka ulos seisomaan minuutiksi ja kysyt että joko riittää, vai vieläkö haluat ulvoa siellä ulkona.