Miks kaikki sanoo et lapset pahenee kun ne kasvaa
Mun logiikan mukaan se ei kyllä voi mennä niin. Kasvaessaan heistä tulee ensinäkin omatoimisempia. Ja joo ehkä ne alkaa teini angstailee mut seki nyt ihan riippuu teidän kasvatuksesta. Ite ainakin aijon mennä mun tytön kaa kun hän on iso niin tekemään kaikkea kivaa. Vaikka sitten mukaan juomaan jos haluaa tai leffaan jne.. niin tuskinpa se teini sillon sua vihaa ja sulle raivoo koko ajan, jos vaan teette asioita hänen kanssa. Ja sit tohon angstaamiseen niin mä luulen et jos heittää jotain vitsii tai sarkasmii niin tuskin haluaa enää angstata. Jos taas raivoaa aina pääpunasena kaikkeen. Niin ihan varmana se teini jatkaa. Eli käyttäkää maalaisjärkee niissä kasvatusmetodioissa.
Kommentit (16)
Niin painaa sydäntä jos teini huitelee jossain etkä tiedä missä. Mutta jos se on sellanen et haluaa viettää aikaa omien vanhempien kanssa kunnioittaa ja rakastaa näitä. Sillon tuskin painaa sydäntä.
Nauti kuplastasi, kyllä se vielä puhkeaa.
Se kuuluu aikuistumisprosessiin että teini-iässä halutaan eroon omista vanhemmistaan.
Ehkä se on se huoli, mikä vanhemmalla on aina. Tuo sananlasku on vuosien takaa, ja silloin kaikilla oli monta lasta. Joku painoi enempi sitä sydäntä, toisen tie oli helpompi hänelle itselleen ja vanhemmille.
Mutta kyllähän lapsi voi mennä huonoille teille yllättäenkin. Vaikka on rakastettu, ja on rakastanut vanhempiaan. Mutta sitä ei kukaan varmaan toivo.
Yksi asia, mikä tuli mieleen, että emme hallitse mielenterveyttämme. Voi sairastua. Mutta silloinkin on mahdollista säilyttää kohtuullisen hyvä suhde vanhempiin.
Henkilökohtaisesti kasvattaisin mieluummin kasvainta perseessä kuin teiniä.
Meillä erittäin kilttejä lapsia, jotka valvottaneet paljon pikkulapsina/vauvoina..ja meillä tehty paljon perheenä yhdessä asioita mutta NÄISTÄ SEIKOISTA huolimatta on ihan eri luokan murheet kuin lastennollessa pieniä.
Lapsen kehitysvaiheeseen kuuluukin irtiotto vanhemmista ja asioista joita vanhempi edustaa...
Nauti vielä kun voit : )
Käyttäjä226 kirjoitti:
"Kun lapset on pieniä, ne painaa syliä, mutta kun ne ovat suurempia, painavat sydäntä".
Tässä on varmaan totuuden siemen ainakin.
Ainakin omalla kohdalla voin sanoa, että pitää paikkansa. Olen kahden nuoren aikuisen äiti. Lasten ollessa pieniä ongelmat olivat yleensä sellaisia, joihin pystyin itse vaikuttamaan. Teinin sydänsurut sattuivat omaan sydämeenkin. Sivusta olen seurannut, millaista surua vanhemmillakin on, kun lasta kiusataan koulussa, lapsi sairastuu vakavasti, lapsi kärsii yksinäisyydestä tai masentuu. Omat sanat saa asetella tarkkaan, kun lohduttaa kolmannen kerran pääsykokeissa hylyn saanutta lasta.
Omilla lapsilla ei ole ollut isoja ongelmia, mutta toivotan Roinatanille onnea tuleviin vuosiin. Jos tyttärelläsi ei ole muita ystäviä kuin sellaisia, joiden elämänhallinta alkaa mennä sivuluisua, niin ihmeitä saat tehdä, että pystyt tytärtäsi suojelemaan. Yksinäisyyskin on raastavaa eikä ystäviä valita kuin maitopurkkia kaupasta. Isän tehtävä on olla vanhempi eikä kaveri.
Lapsi on pahimmillaan 2-11 vuoden iässä.
Terv. Kahden teinin (17 ja 15) äiti
Jaa-a. Kai se riippuu lapsen luonteestakin. Toistaiseksi mennyt ilman suurempia ongelmia (nyt 11v), mutta saa nähdä mitä tuleman pitää... Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä monimutkaisempia ovat mahdolliset ongelmatkin.
Ei kaikki teinit ole vaikeita eikä kaikilla mene huonosti.
Kauhean rumasti jotkut puhuu omista teineistään, olen huomannut. Niinkuin se teini olisi kauhea riippakivi. Tottakai lapsistaan on aina huolissaan, ihan samalla tavalla se riipii sydäntä jos lapsella ei ole kavereita, oli se lapsi sitten 5v tai 15v. Mutta jos kaikki yöt valvoo ja miettii potentiaalisia kauhuskenaarioita niin ehkä nuppitohtori voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on pahimmillaan 2-11 vuoden iässä.
Terv. Kahden teinin (17 ja 15) äiti
No jaa. henkilökohtaisesti tykkäsin itse 0-2v. 5v asti meni vielä suht kivuttomasti, mutta eskari-alakaoululainen on näsäviisauksisaan ja ällittelyissään lähinnä rasittava raivostattavuuteen asti ja vielä sen ylikin.
Ja omatoiminen...pah! Jatkuvasti kyselmässä ja hakemassa huomiota... voiko käyttää tätä veistä, voiko leikata näin päin, pitääkö se veitsi huuhtoa ja laittaa kuivumaan....illasta toiseen jo kolmatta vuotta. Sitten se kuitenkin tekee jotain muuta kuin mitä olen vastannut noihin miljoona kertaa läpi käytyihin juttuihin.
Aamulla kun raahaudut vessaan, on seinään läästitty hammastahnaa, sadannen kerran... ongelma jonka kuvittelit koskevan taaperoita.
Eb ole tollasta sanontaa kuullu, mut veikkaisin sen tarkottavan sitä, et jos kasvatus lähtee menemään "vääriä raiteita", niin se menee vaan pahempaan suuntaan ja korjausliike vaikeentuu.
Jos ei ikinä järkyty mistään tai kaikki teinin touhut käy, se keksii aina pahemman jutun millä järkyttää vanhempiaan. Lapset kaipaa kuria ja turvallisuuden tunnetta ja rajoja, ei ryyppykaveria!:D
Sun ajattelumalli on kyllä ihan perseestä, tulet sen kyllä itsekin huomaamaan.
[/quote]
Ja omatoiminen...pah! Jatkuvasti kyselmässä ja hakemassa huomiota... voiko käyttää tätä veistä, voiko leikata näin päin, pitääkö se veitsi huuhtoa ja laittaa kuivumaan....illasta toiseen jo kolmatta vuotta. Sitten se kuitenkin tekee jotain muuta kuin mitä olen vastannut noihin miljoona kertaa läpi käytyihin juttuihin.
Aamulla kun raahaudut vessaan, on seinään läästitty hammastahnaa, sadannen kerran... ongelma jonka kuvittelit koskevan taaperoita.[/quote]
Tähän huomionhakemiseen voit kasvattajana vaikuttaa itse. Huomiotahan lapsi tarvii mutta teillä hän on oppinut sitä vaatimaan epäsopivin keinoin.
Ja mitä jos pistäisit lapsen pesemään itse hammastahnat vessan seinästä.
"Kun lapset on pieniä, ne painaa syliä, mutta kun ne ovat suurempia, painavat sydäntä".
Tässä on varmaan totuuden siemen ainakin.