Alakerrassa möykkäävä lapsiperhe. Arggg.

Kannattanee ajoittaa ne lepoajat siihen kun ne lapsosetkin lepää, eli klo 21-7 välille. Eiköhän siinä ole lepotunteja aikuiselle ihan tarpeeksi?

Ollaankohan me?

Vierailija kirjoitti:

Ollaankohan me?

Mulla kans aina epäilyttää, että tietenkin meistä puhutaan. Mutta meidän lapset herää jo kuudelta. Ja meteli alkaa.

Joo, suosittelen että perehdyt lapsiperheen päiväunirytmiin ja ryhdyt kävelemään korkkareilla lastenhuoneen kohdalla aina päikkäriaikaan. Oo siitä onnellinen että asut kuitenkin häiriköiden yläkerrassa, mä taas asun lapsiperheen alakerrassa. Ikinä en tule tämän kokemuksen jälkeen asumaan kuin ylimmässä kerroksessa.

Nuo lapset menevät nukkumaan klo 21. Onhan se hienoa, kun saa omassa kodissaan olla rauhassa puolitoista tuntia illassa. Niitä lapsia ei voi opettaa ottamaan muita ihmisiä huomioon? Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo, suosittelen että perehdyt lapsiperheen päiväunirytmiin ja ryhdyt kävelemään korkkareilla lastenhuoneen kohdalla aina päikkäriaikaan. Oo siitä onnellinen että asut kuitenkin häiriköiden yläkerrassa, mä taas asun lapsiperheen alakerrassa. Ikinä en tule tämän kokemuksen jälkeen asumaan kuin ylimmässä kerroksessa.

Niin ja iltaisinhan voit treenata catwalk-kävelyä tai hyppiä hyppynarulla lastenhuoneen kohdalla n. 21-23. Hyppynarujumppa kuluttaakin paljon, kannattaa ottaa päivittäiseksi tavaksi.

Mölyapinat asuvat Hämeenlinnan Kaurialassa. Terkkuja. Olisi hienoa joskus olla kotona rauhassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nuo lapset menevät nukkumaan klo 21. Onhan se hienoa, kun saa omassa kodissaan olla rauhassa puolitoista tuntia illassa. Niitä lapsia ei voi opettaa ottamaan muita ihmisiä huomioon? Ap

Käytkö yötöissä? Meillä lapsi menee aina klo 21 nukkumaan että jaksaa aamulla herätä kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Mölyapinat asuvat Hämeenlinnan Kaurialassa. Terkkuja. Olisi hienoa joskus olla kotona rauhassa. Ap

Ei sitten oltu me. T. Nro2

Ihan päivätyössä. Lähdetään samoihin aikoihin aamulla ja palataan iltapäivällä. Siistiä syödä omien lasten kanssa päivällistä, kun alakerrasta kuuluu karjuntaa. Viikonloput ovat kauheampia. Ap

Laita semmonen kiva heippalappu joskus oven alta.

Tuskin auttaa mitään, mutta tulee parempi mieli.

Muista laittaa joka viikko.

Siis häiritseekö sua se, että möykkä kuuluu vai onko se möykkä häiritsevää?

Ymmärrän, että monet harrastaa kaikenmaailman meditointia joka vaatii keskittymistä. Itse vaan aina keskityn omiin puuhiini niin hyvin, että havahdun vain hetkeksi huomaamaan mahdollisen metakan ja sitten se jo unohtuu. Mutta edellinen kämppikseni oli sellainen, että jos vain pienenkin rasahduksen kuuli, niin sammutti telkkarinkin ja keskittyi oikein kuuntelemaan. Sitten ärsyyntyi suunnattomasti siitä, vaikka ei siis ollut ollenkaan häiritsevää.

Muuta oktaloon metsän keskelle. Ihan normaaleja elämisen ääniä. Tai osta korvatulpat lepohetkeäsi varten. Sä oot ap just tollanen kerrostalon valittaja-akka kun oikeen kostoreissulle pitää lähteä. Ja tiedoksesi että olen vela, elän enkä mäkätä turhasta.

Meillä asuu alakerrassa joku suurperhe. 2 jatkuvasti huutavaa vauvaa/taaperoa ja isompia lapsia ja perheen isä möykkää iltasin partsilla joka päivä! Mulla on itelläni lapsi kanssa, mut hitsi et ottaa aivoon noi mölyapinat. Kamala huuto joka alkaa kuudelta aamulla ja jatkuu johonkin kolmeen asti yöllä kun ne vuoden ikäset ulvoo kokoajan ja joku paukuttaa patteria sit sen takia :-D ei voi mitään, oma valintahan se on asua kerrostalossa ja kaipa noi alakerran muksut sit joskus hiljenee.. Toivottavasti :-D

Terveisiä vaan turkulaiselle mölyapina perheelle ;-)

13) en ole valittaja akka. Kyllä ne lapset voi opettaa ottamaan muut ihmiset huomioon. Ja vanhemmat voisivat viedä lapsensa ulos juoksemaan ja huutamaan. Että sisällä oltaisiin vähän rauhallisemmin.

Se on hauska, että sen joka osaa ottaa muut huomioon pitäisi muuttaa pois? Tai käyttää omassa kodissaan korvatulppia? Sen sijaan, että ne lapset kasvatettaisiin.

Mitä tulee korkokenkäkävelyyn, niin se oli lähinnä vitsi. Voisinhan minä vaikka imuroida klo 23 asti joka ilta. Sen sijaan nautin edes siitä pienestä rauhallisesta hetkestä ennen kun menen nukkumaan. Ap

Joo, meidän alakerran naapureilla on tapa kasvattaa lapsia nakkaamalla ne rappukäytävään jäähylle. Kauhea kiljunta, ovi auki, huutava lapsi käytävään, lapsi itkee ja huutaa rappukäytävässä, hakkaa ja potkii ovea. Sitten menee 5-15 minuuttia niin sitten taas huutava lapsi sisälle, joskus kasvatus jatkuu siinä ovella pienellä läppäsyllä lapsen päähän (lapsen äiti, huomasin kun kävelin portaita alas mutta ovi meni kiinni aika nopeesti kun huomasivat minut).

Isännöitsijälle on ilmoitettu, useampi naapuri, joku on käynyt ovella antamassa palautetta, sosiaaliin on ilmoitettu, meno jatkuu. Muuten talo on hiljainen, tämä perhe on poikkeus.

Rupea paiskomaan ovia, tiputtamaan "vahingossa" jotain painavaa lattialle ja ala kävellä korkokengillä. Alakerrassani on mölyäjä (mölyää myös öisin) ja äänet kuuluu sairaan hyvin tänne. Joskus kuulen jopa valokatkaisijan äänen kun on ihan hiljaista.

Täytyy kyllä ihmetellä tätä nykymenoa. Täällä on suhteellisen hyvä äänieristys, mutta silti yhden lapsen perhe onnistui aiheuttamaan käsittämätöntä möykkää niin kauan että saivat häädön. Lapsi kirkui, huusi, lauloi sillä tavalla karjuen eikä tavallisesti, tavaroita heiteltiin, musiikkia huudatettiin, lattialla rullailtiin jollain ehkä toimistotuolilla tai sellaisella muovisella potkupyörällä, vanhemmat huusivat toisilleen ja lapsi vanhemmilleen. Rappukäytävässä lapsi veti itkupotkuraivareita ja kerran heitteli lelujaan portaita alas.

Koska olen ainoa lapsi, vertasin heti omaa lapsuuttani tähän tapaukseen. Asuimme kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ja siitä huolimatta oli kiellettyä rullailla toimistotuolilla yhtään. Se piti nostaa, aivan kuten muutkin tuolit. Keittiön pöydän ääreen ei istuttu hilaamalla tuoleja, vaan aina nostettiin. (Kolausta ei kuulunut koska meillä oli kokolattiamatot kuten useimmissa kodeissa.) Telkkaria katsottiin klo 20 jälkeen ainoastaan kuulokkeilla. Musiikkia piti aina kuunnella kuulokkeilla. Sisällä ei saanut hyppiä tai riehua, se tehtiin leikkipuistossa. Kiukuttelua ei vaan sallittu, muistan kerran kun kiukuttelin, itkin ja huusin jolloin äiti nappasi hiuksista kiinni, raahasi huoneeseeni ja sähisi että miten kehtaat huutaa kun naapuri on nukkumassa, nyt se heräsi ja tulee kohta antamaan sinulle opetuksen. Olin sen jälkeen hyvin hiljaa. Meistä ei varmasti häiriötä kyllä ollut, sen verran nätisti oli pakko elää.

Jotenkin herää kysymys, onko todella niin vaikeaa löytää keskiväliä näiden ääripäiden välistä? Toisessa lapsella ei ole mitään rajoja ja mekastaa saa niin paljon kuin haluaa, toisessa taas lapsi on peloteltu hiljaiseksi. Onko niin vaikeaa kieltää asiallisesti jos lapsi mekastaa hiljaisuuden sisällä ja jos melu on käsittämätöntä? Miksi sisällä pitää hyppiä ja riehua ja huutaa, eikö sitä voi tehdä vaikka metsässä jolloin kotona jaksaisi olla rauhallisemmin?

Itse taas huokaisin helpotuksesta kun yläkertaan muutti äänekäs lapsiperhe, ei tarvii itsekään enää niin hävetä tuon oman villi-ihmisen uhmaraivoja ja hepuleita kun nuo yläkerran mukulat pitää vielä pahempaa melskettä :)