Milloin olet ollut elämäsi pahimmassa pulassa? Miten selvisit siitä?

upp

Kun ex-mies päätti ottaa minusta eron ja oli tyhjentänyt kämpästä kaiken, vienyt lapset äidilleni, jättänyt lemmikit oman onnensa nojaan kun olin viikon työmatkalla. Ensin kieltäytyi tapaamasta lapsiaan koska juominen oli tärkeämpää, sen jälkeen itki sossuille etten anna tavata. Tämän jälkeen toinen lapsi sairastui vakavasti, menetin työpaikkani poissaolojen vuoksi (laiton irtisanominen, muttei ollut voimia taistella) äitini sairastui samoihin aikoihin syöpään ja kuoli nopealla aikataululla. Uudessa työpaikassa jouduin kiusatuksi, niin että sairastuin masennukseen ja kaikki tämä ja vähän muutakin vain puolessatoista vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ex-mies päätti ottaa minusta eron ja oli tyhjentänyt kämpästä kaiken, vienyt lapset äidilleni, jättänyt lemmikit oman onnensa nojaan kun olin viikon työmatkalla. Ensin kieltäytyi tapaamasta lapsiaan koska juominen oli tärkeämpää, sen jälkeen itki sossuille etten anna tavata. Tämän jälkeen toinen lapsi sairastui vakavasti, menetin työpaikkani poissaolojen vuoksi (laiton irtisanominen, muttei ollut voimia taistella) äitini sairastui samoihin aikoihin syöpään ja kuoli nopealla aikataululla. Uudessa työpaikassa jouduin kiusatuksi, niin että sairastuin masennukseen ja kaikki tämä ja vähän muutakin vain puolessatoista vuodessa.

Kuulostaa kyllä rankalta, toivottavasti asiat ovat jo paremmin.          

No nyt taidan olla. Menkat myöhässä ja lisää lapsia en halua. Pää ei kestä aborttia, mutta ei myöskään raskautta saatika uutta vauvaakaan. En tiedä, miten selviän 😔

Noo, ei tämä mielestäni älyttömän paha pula ollut, mutta olen ollut tilanteessa, missä minulla ei ollut varaa edes vuokraan. Jouduin myymään omaisuuttani ja lisäksi vielä anomaan apua seurakunnalta (en edes kuulu kirkkoon, joten vaati pikkuisen nöyrtymistä). Vanhemmiltani en edes yrittänyt pyytää apua, kun epäilin että vittuilevat vain.  Mutta siitäkin selvisin, naapuri avusti ruoka-avulla (autoimme tuolloin toinen toistamme vuorotellen :)). Loppuenlopuksi tuokin oli mielestäni positiivinen hetki, siinä vaadittiin neuvokkuutta ja sinnikkyyttä ja asioista luopumista, mutta tuli myös yhteisöllisyys ja toisista välittäminen esiin (naapurin toimesta).

Vierailija kirjoitti:

Kun ex-mies päätti ottaa minusta eron ja oli tyhjentänyt kämpästä kaiken, vienyt lapset äidilleni, jättänyt lemmikit oman onnensa nojaan kun olin viikon työmatkalla. Ensin kieltäytyi tapaamasta lapsiaan koska juominen oli tärkeämpää, sen jälkeen itki sossuille etten anna tavata. Tämän jälkeen toinen lapsi sairastui vakavasti, menetin työpaikkani poissaolojen vuoksi (laiton irtisanominen, muttei ollut voimia taistella) äitini sairastui samoihin aikoihin syöpään ja kuoli nopealla aikataululla. Uudessa työpaikassa jouduin kiusatuksi, niin että sairastuin masennukseen ja kaikki tämä ja vähän muutakin vain puolessatoista vuodessa.

Mulla ollu kans exän kans ihan hirveitä ongelmia ja on järjestänyt mut monin tavoin pulaan lasteni kanssa sekä pilannut koko elämäni muutenkin. Mulla myös samaan syssyyn kuoli läheinen, menetin työni ja talous meni kuralle. Nyt odottelen parempia aikoja. Toivottavasti vihdoin alkais aurinko paistamaan. Sinulle sitä samaa ja voimahalit❤️💛💚💙💜

Vierailija kirjoitti:

No nyt taidan olla. Menkat myöhässä ja lisää lapsia en halua. Pää ei kestä aborttia, mutta ei myöskään raskautta saatika uutta vauvaakaan. En tiedä, miten selviän 😔

Selibaatista tai ehkäisystä olisi ollut apua, mutta kumpaakaan ei kai sitten voinut tehdä.

Teininä päihtynyt isäpuoli kävi kiinni, jolloin jouduin käyttämään kovempia otteita.

Vierailija kirjoitti:

Teininä päihtynyt isäpuoli kävi kiinni, jolloin jouduin käyttämään kovempia otteita.

Kuinkahan vanha sinä olit, kun isäpuolesikin oli vain teini?