Sopuisa ero, onko niitä?

Avioero edessä ja haluaisin kuulla kokemuksianne ns. sopuisista eroista. Jokainen foorumi on täynnä sitä, miten mikään ei luonnistu ja yhteistyö ihan p****stä.

Meillä on yhteinen päätös erosta, tosin minun aloitteestani. Jos mieheni päättäisi, emme eroasi, mutta tätä huopaamista on jatkunut jo ylu 8 vuotta. Surua koemme molemmat, mutta halu toimia yhdessä, lasten parhaaksi on todella suuri. Jäämme omien halujemme vastaisesti asumaan nykyiselle paikkakunnalle, jotta lapsille ei tule koulun ja ystäväpiirin muutosta.

Ulkopuolisia suhteita ei ole, mutta olemme kasvaneet niin erilleen, että arki yhdesä on raastavaa. Kuulostaa hullulta, ystävyytemme on hyvää, jollei erinomaista. Tosin "The Aviovuodetta"emme ole jakaneet yli 10 vuoteen.

Tapaamisia vaikea jakaa millään kaavalla (esim. viikko-viikko) miehen vuorotyön vuoksi, mutta tuen hänen mahdollisuuksiaan aina vuorojen mukaan olla lasten kanssa.

Itse koen suurta ahdistusta erosta, koen tuhoavani lasten elämän ja mahdollisuuden kestävään parisuhteeseen tällä päätöksellä. Toisaalta, tämä malli avioliitosta ja kireys välillämme (arvojen erilaisuus) näkyy ja tuntuu arjessamme voimakkaasti.

Mitä kysyn teiltä... kokemuksia? Emme eroa hetken mielijohteesta, apua on haettu perheneuvolasta, pariterapiasta jne.