Lue keskustelun säännöt.
Mikä on vanhemman vastuu lapsen kouluasioita?
21.04.2017 |
Miehen yleisin kommentti on "minä olen kouluni käynyt aikanaan, minä en sitä enää tee vaan hoitakoon lapsi itse asiansa". Lapsi on tokaluokkalainen.
Mies aika monesti muistaa kysyä illalla onko läksyt tehty, mutta siinä se. Ei milloinkaan avaa lapsen reppua. Ei käy kirjoja läpi. Ei tiedä lukudiolomista mitään, ei vaadi lasta lukemaan (lapsella huono keskittymiskyky eikä omatoimisesti lukisi). Ja mies siis sanoo, että opettajan velvollisuus on opettaa asiat ja lapsen itse ottaa vastuu läksyistä. Kouluasiat ei kuulu hänelle.
Miten saada mies käsittämään vanhemmuuden vastuu koulunkäynnin tukena? Etenkin miehiltä toivon neuvoja.
Kommentit (27)
Harmi että miehesi suhtautuu noin. Omat vanhempani olivat samanlaisia, sillä tuloksella että oikeastaan en tehnyt läksyjä koskaan. Lopputulos näkyi tietenkin todistuksessa. Oon kuitenkin pärjännyt elämässä kohtuullisesti, mutta toisinaan olen katkerana miettinyt mitä kaikkea minusta olisi voinut tulla, jos vanhemmat olisivat pakottaneet käymään kouluni kunnolla.
Kysy mieheltäsi, että onko hänen mielestään sitten ok, jos lapsellesi tulee huono todistus, joka rajoittaa hänen tulevaisuuden mahdollisuuksiaan. Että unelmat saattaa jäädä toteutumatta koska vanhemmat eivät viitsineet panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmi että miehesi suhtautuu noin. Omat vanhempani olivat samanlaisia, sillä tuloksella että oikeastaan en tehnyt läksyjä koskaan. Lopputulos näkyi tietenkin todistuksessa. Oon kuitenkin pärjännyt elämässä kohtuullisesti, mutta toisinaan olen katkerana miettinyt mitä kaikkea minusta olisi voinut tulla, jos vanhemmat olisivat pakottaneet käymään kouluni kunnolla.
Kysy mieheltäsi, että onko hänen mielestään sitten ok, jos lapsellesi tulee huono todistus, joka rajoittaa hänen tulevaisuuden mahdollisuuksiaan. Että unelmat saattaa jäädä toteutumatta koska vanhemmat eivät viitsineet panostaa.
Apn lapsihan on vasta tokaluokkalainen! Ei tuossa vaiheessa todistuksilla ole mitään merkitystä, tuon ikäiset vasta "harjoittelevat" koulunkäyntiä pikkuhiljaa. Ensimmäisen kerran numeroilla on merkitystä yhteishaussa 9. luokalla ja siihen on vielä pitkä, pitkä aika.
Yläkoulun alkaessa luulisi olevan pikkuhiljaa jo opiskelutaidot hallinnassa, tai ainakin syytä olisi.
Meillä ekaluokkalainen kertoi että tarkistaa koulussa tehtävät itse ( kirjasta jossa näkyy oikeat vastaukset), opettaja tekee sillä aikaa kuulemma jotain tärkeäää kännykällä.
Yksi päivä osa open tarkistamista tehtävistä oli väärin ja lapseni ei selvästikkään ollut ymmärtänyt koko tehtävää. Korjattiin siis yhdessä ne ja yritin opettaa lapselle tehtävän kulun. Molemmissa tapauksissa kyse matikasta.
Olen tähän asti luottanut että koulu kyllä opettaa, mutta en enään. Tarkistan läksyt sekä koulussa tehdyt tehtävät. Olen tajunnut että lapsen koulumenestys on itsestäni kiinni.
En väitä että opettaja olisi ammattitaidoton vaan luulen että hän on ylityöllistetty, eikä ehdi.
Joo opettajan velvollisuus on opettaa.
Ja lapsen tehtävä on OPETELLA ja sitä kautta hän sitten oppii.
Mun velvollisuus vanhempana on vahtia ja auttaa lasta OPETTELEMAAN.
Typerä logiikka miehelläsi. Ei hänen kuulu tehdä niitä läksyjä, vaan lapsen. Mun mielestä läksyjen teko on helppo tapa viettää lapsen kanssa yhdessä aikaa samalla oppien ja opettaen lasta. Miehesi negatiivinen asenne koulunkäyntiin valitettavasti tulee heijastumaan lapsenkin asenteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman velvollisuus on huolehtia, että läksyt on tehty. Ei siinä paljon muuta voi, kun se opetus tosiaan tapahtuu siellä koulussa ja on siitä lapsesta kiinni, että oppiiko vai ei. Toki täytyy yrittää neuvoa ja auttaa läksyissä, mutta jos lapsi itse on lähtökohtaisesti haluton, on sekin vähän vaikeaa.
Lapsen isän asenne kyllä tuottaa lapselle viestiä, että koulu ei ole tärkeä. Isä ei välitä käynkö koulua ja miten se menee. Vaikka ei auttaisikaan, ehkä olisi kivaa lapsen kannalta kuitenkin edes kannustava ote?
Voihan läksyavun laittaa ns. kotityökönttään, ja kumpikin vanhemmista tekee puolet oman kiinnostuksensa mukaan köntästä? Eikö se menen siten parhaiten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lain mukaan velvollisuus lapsen kouluttamiseen on vanhemmalla. Hän voi järjestää tämän haluamallaan tavalla. Eli koti on vastuussa. Lapsi on vain lain mukaan vastuussa tehtävien tekemisestä. Ne tulee tehdä tunnollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ekaluokkalainen kertoi että tarkistaa koulussa tehtävät itse ( kirjasta jossa näkyy oikeat vastaukset), opettaja tekee sillä aikaa kuulemma jotain tärkeäää kännykällä.
Yksi päivä osa open tarkistamista tehtävistä oli väärin ja lapseni ei selvästikkään ollut ymmärtänyt koko tehtävää. Korjattiin siis yhdessä ne ja yritin opettaa lapselle tehtävän kulun. Molemmissa tapauksissa kyse matikasta.
Olen tähän asti luottanut että koulu kyllä opettaa, mutta en enään. Tarkistan läksyt sekä koulussa tehdyt tehtävät. Olen tajunnut että lapsen koulumenestys on itsestäni kiinni.
En väitä että opettaja olisi ammattitaidoton vaan luulen että hän on ylityöllistetty, eikä ehdi.
Jos lapsesi koulumenestys on sinusta kiinni niin kannattaisi opetella nämä perusseikat:
Enää -- ei enään
Selvästikään -- ei selvästikkään jne.
Sellainen lapsi, jolla on hyvät eväät varhaislapsuudessa, ei totisesti infantiilien alakoulutehtävien kanssa tarvitse vanhempien taustatukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies antaa lapsellenne mallin, jossa lapsen asiat eivät ole tärkeitä tai kiinnostavia.
Isäni vm. 41 auttoi tarvittaessa matematiikassa ja fysiikassa, muut hoidin itse.
Meillä lapsella on koulusta läksyjä, joita vanhemmat kuittaavat luetuksi. Molemmat vanhemmat osallistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman velvollisuus on huolehtia, että läksyt on tehty. Ei siinä paljon muuta voi, kun se opetus tosiaan tapahtuu siellä koulussa ja on siitä lapsesta kiinni, että oppiiko vai ei. Toki täytyy yrittää neuvoa ja auttaa läksyissä, mutta jos lapsi itse on lähtökohtaisesti haluton, on sekin vähän vaikeaa.
Lapsen motivaatioon voi itse vaikuttaa. Meillä lapsi ei tykännyt matikasta kunnes olemme alkaneet yhdessä viettämään laatuaikaa tehtävien parissa, tehdään vapaavalintaisia tehtäviä yhdessä. Nyt ei malta lopettaa.
Omalla positiivisella asenteella lapsen opiskeluun on hyvin paljon merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmilla oli samanlainen kasvatusajatus koulunkäynnin kannalta kuin sun miehellä, ap. Läksyjen teosta yms ei kyselty, vaan he ajattelivat että jokainen hoitaa itse oman tonttinsa. Apua sai aina jos tarvitsi.
Yläasteella sain parhaan keskiarvon stipendin (ka 9,5) ja veljeni sai lukiossa parhaan ylioppilastodistuksen stipendin. Toisesta veljestäni tuli rakennusinsinööri ja toisesta on tulossa kasvatustieteen tohtori. Mä valmistun ens vuonna kasvatustieteen maisteriksi.
Että riippuu paljon lapsesta paljonko patistamista tarvitaan. Itse olen edelleenkin vähän semmonen tyyppi että ei kukko käskemällä laula. En olisi tehnyt läksyjä varmaan ikinä jos siihen olisi komennettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ekaluokkalainen kertoi että tarkistaa koulussa tehtävät itse ( kirjasta jossa näkyy oikeat vastaukset), opettaja tekee sillä aikaa kuulemma jotain tärkeäää kännykällä.
Yksi päivä osa open tarkistamista tehtävistä oli väärin ja lapseni ei selvästikkään ollut ymmärtänyt koko tehtävää. Korjattiin siis yhdessä ne ja yritin opettaa lapselle tehtävän kulun. Molemmissa tapauksissa kyse matikasta.
Olen tähän asti luottanut että koulu kyllä opettaa, mutta en enään. Tarkistan läksyt sekä koulussa tehdyt tehtävät. Olen tajunnut että lapsen koulumenestys on itsestäni kiinni.
En väitä että opettaja olisi ammattitaidoton vaan luulen että hän on ylityöllistetty, eikä ehdi.
Jos lapsesi koulumenestys on sinusta kiinni niin kannattaisi opetella nämä perusseikat:
Enää -- ei enään
Selvästikään -- ei selvästikkään jne.
Sellainen lapsi, jolla on hyvät eväät varhaislapsuudessa, ei totisesti infantiilien alakoulutehtävien kanssa tarvitse vanhempien taustatukea.
Kiitos hyvin opetuksellisesta vatauksestasi.
Minun vanhempani halveksuivat kouluja ja kasvattivat minusta anarkistin joka ei koulutuksesta piittaa. Johtuisiko siitä kielioppivirheni vai olisiko murreasia.
Alakoulun tehtävät ovat haastavia ja tärkeitä perustaitoja sekä pohja tuleville ylä-asteen tehtäville. Uskomatonta että joku ajattelee kuin sinä. Oletko ikinä vilkaissut lapsesi kirjoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehdään läksyjä neljän lapsen kanssa ja apuna, tietysti. Haluamme olla niin paljon apuna kuin mahdollista ja olla perillä niin heikkouksista kuin vahvuuksista. Haluamme auttaa lapsia menestymään.
En voi muuta sanoa kuin että ikävää, jos ette lasta auta.
Mulla oli paska koti ja paskat vanhemmat, haluan tehdä ( tietenkin) kaiken toisin.
Lapseni (poika) hoiti itsenäisesti koululäksyt ja loistavasti meni myös lukio.
Vanhempien tehtävä on selittää lapselle, että on hänen velvollisuutensa hoitaa läksyt. Vanhemmat ovat koulunsa käyneet, ei heidän pidä sotkeutua lapsen läksyihin. Eli olen samoilla linjoilla kuin ap:n mieskin. Ennen oli koululaisen oma häpeä, jos läksyt olivat tekemättä. Muutamat luokkatoverit joutuivat tekemään läksynsä koulun jälkeen luokassa, koska kotona niitä ei tullut tehdyksi tai sitten kirjat ja vihkot olivat jo muutaman viikon kuluttua aivan sotkuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ekaluokkalainen kertoi että tarkistaa koulussa tehtävät itse ( kirjasta jossa näkyy oikeat vastaukset), opettaja tekee sillä aikaa kuulemma jotain tärkeäää kännykällä.
Yksi päivä osa open tarkistamista tehtävistä oli väärin ja lapseni ei selvästikkään ollut ymmärtänyt koko tehtävää. Korjattiin siis yhdessä ne ja yritin opettaa lapselle tehtävän kulun. Molemmissa tapauksissa kyse matikasta.
Olen tähän asti luottanut että koulu kyllä opettaa, mutta en enään. Tarkistan läksyt sekä koulussa tehdyt tehtävät. Olen tajunnut että lapsen koulumenestys on itsestäni kiinni.
En väitä että opettaja olisi ammattitaidoton vaan luulen että hän on ylityöllistetty, eikä ehdi.
Jos lapsesi koulumenestys on sinusta kiinni niin kannattaisi opetella nämä perusseikat:
Enää -- ei enään
Selvästikään -- ei selvästikkään jne.
Sellainen lapsi, jolla on hyvät eväät varhaislapsuudessa, ei totisesti infantiilien alakoulutehtävien kanssa tarvitse vanhempien taustatukea.
Kai sä ymmärrät, ettei ne tehtävät ole välttämättä lapselle infantiileja? Jos ne olisi, niin eihän niitä tarvitsisi harjoitella ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmilla oli samanlainen kasvatusajatus koulunkäynnin kannalta kuin sun miehellä, ap. Läksyjen teosta yms ei kyselty, vaan he ajattelivat että jokainen hoitaa itse oman tonttinsa. Apua sai aina jos tarvitsi.
Yläasteella sain parhaan keskiarvon stipendin (ka 9,5) ja veljeni sai lukiossa parhaan ylioppilastodistuksen stipendin. Toisesta veljestäni tuli rakennusinsinööri ja toisesta on tulossa kasvatustieteen tohtori. Mä valmistun ens vuonna kasvatustieteen maisteriksi.
Että riippuu paljon lapsesta paljonko patistamista tarvitaan. Itse olen edelleenkin vähän semmonen tyyppi että ei kukko käskemällä laula. En olisi tehnyt läksyjä varmaan ikinä jos siihen olisi komennettu.
Minkä ikäinen nyt olet? Aiotko koulussa kysellä lapsilta läksyjen teosta? Kuulostat jotenkin keskenkasvuiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ekaluokkalainen kertoi että tarkistaa koulussa tehtävät itse ( kirjasta jossa näkyy oikeat vastaukset), opettaja tekee sillä aikaa kuulemma jotain tärkeäää kännykällä.
Yksi päivä osa open tarkistamista tehtävistä oli väärin ja lapseni ei selvästikkään ollut ymmärtänyt koko tehtävää. Korjattiin siis yhdessä ne ja yritin opettaa lapselle tehtävän kulun. Molemmissa tapauksissa kyse matikasta.
Olen tähän asti luottanut että koulu kyllä opettaa, mutta en enään. Tarkistan läksyt sekä koulussa tehdyt tehtävät. Olen tajunnut että lapsen koulumenestys on itsestäni kiinni.
En väitä että opettaja olisi ammattitaidoton vaan luulen että hän on ylityöllistetty, eikä ehdi.
Jos lapsesi koulumenestys on sinusta kiinni niin kannattaisi opetella nämä perusseikat:
Enää -- ei enään
Selvästikään -- ei selvästikkään jne.
Sellainen lapsi, jolla on hyvät eväät varhaislapsuudessa, ei totisesti infantiilien alakoulutehtävien kanssa tarvitse vanhempien taustatukea.
Kai sä ymmärrät, ettei ne tehtävät ole välttämättä lapselle infantiileja? Jos ne olisi, niin eihän niitä tarvitsisi harjoitella ollenkaan.
Jos lapsi tarvitsee ekalla luokalla ohjausta tehtäviin, niin kannattaa panostaa omaan sivistykseen.
Voi tietysti olla myöhäistä. Jos kirjoittaa "enään", niin on kyllä mennyt kaikki oppi ja sivistys ohi.
Ei ole mitään yksiselitteistä vastuuta.
Ihan tuntuman mukaan. Minulla kolme ensimmäisen asioihin ei tarvinnut puuttua mitenkään, mutta nuorimmainen tarvitsi jonkin verran tukea.
Että lähtisin siitä mitä lapsi tarvitsee, en mistään ulkoapäin sanellusta velvollisuudesta.
Olen valitettavasti nainen, vaikka miehiä toivottiin. Mutta tiedän, että mieheni on samaa mieltä.