mä oon niin rikki...

Anteeks vaan, mutta nyt olet kyllä jotakin direktiiviä loukannut.



Mutta oikeesti, miten se OKT tekee onnelliseksi? Onko se se elämän hienoin juttu? Ehkä arvot hukassa. Mietippä niitä?

Tosin lapsi 3v. ja minun pitäisi aloittaa uusi työ ensi viikolla.





Olen totaalisen rikki ja tuntuu, ettei mikään kannata

joo eihän se omakotitalo sitä onnea tuo..mutta kun sen on omin voimin ja sormin rakentanut kyllä sillä on tunnearvoa..samoin kuin lapselle se on tärkeä paikka....se vaan on raskasta..mutta raskas on tää tunne...se vaan kalvaa ja kun mies olis edes kelvoton jne..mut ku ei ....



Ja miettii, miten lapsi kärsii jne...vaikka kärsiihän se siitä kun äiti ja isä tappelee jne...

Onko se miehen syy että olet onneton?



Vai onko kyse ennemmin siitä, että olet itse omaan elämääsi tyytymätön?



Mulla itselläni oli samanlaisia tuntemuksia kolmenkympin kriisin aikana. Ja tajusin pikkuhiljaa, ettei se mies siitä mihinkään muutu. Ja ei se vaihtamalla parane... ei se yksinhuoltajan elämä herkkua olisi.



Eli piti lähestyä toiselta kantilta. Parantaa ensin OMAA elämäänsä - tehdä asioita joista ITSE tykkää, itse nauttii. Ja antaa miehelle rauha tehdä hänen rakastamiaan asioita.

mutta juteltiin ja todettiin että meillä on niinpaljon pelissä että jotain on tehtävä. Itse menin terapiaan samoin otettiin parisuhdeterapiaa ja ruvettiin " vikittelemään" toisamme.. Ja kappas se a uttoi löydettiin uudestaan se kipinä :) ja nam että tuo ukkoni on ihana siis ollaan nykyisin enemmän rakastuneita kuin silloin alkuaikana.. Ja tässäkuussa tulikin täyteen avioliittoa 14v. joten kanattaa hakea apua se kyllä auttaa.

sanotaanko näin...että olen ehkä vasta nyt tajunnut...millaista seksiä haluan ja voi olla...olen ollut aika kokematon seksin suhteen ja arka...isänä mieheni on ollut mitä ihanin...ja seksi ei ehkä aikaisemmin ole ollut minulle niin tärkeä asia...

mm.. jellypupu on aikas vekkuli kaveri.. samoin kaalimato... hihih..

mun mieheni järkyttyi kun rupesin halujani kertoilemaan.. tosin alkujärkytyksestä toivuttuaan nauttii suunattomasti vapautuneemasta vaimosta..

Oletko elänyt elämääsi ns. ulkoisten paineiden sanelemana? Eli ensin naimisiin, sitten lapsi, sitten omakotitalo, ja sitten eletään onnellisena elämä loppuun asti.



Ja pettynyt sitten kun ei se ihan niin mennytkään?



Eli pysähdy ja mieti, mitä itse haluat.



Mä itse vaihdoin työpaikkaa ja kas kummaa - nyt olen paljon onnellisempi. Mieskin on ihana ja lapsen kanssa jaksaa kummasti. Meni vain jonkin aikaa hahmottaa, mistä se paha olo johtui. Ja tässä tapauksessa työ ei tarjonnut mulle riittävästi itseni toteuttamismahdollisuuksia, vaikka muuten kiva paikka olikin. Tässä työssä mulla enemmin vaikuttamismahdollisuuksia, haasteita. Ja arki sujuukin paremmin, vaikka työ on haasteellisempaa kuin aikaisemmin. Olen siis löytänyt oman paikkani ja sen, mikä tuo mun elämään tyydytystä.

Olen kertonut " haluistani" joista ei aikaisemmin ole meillä puhuttu ja mies ei ole innostunut mistään seksileluista ym....mä haluisin..mutta hän ei tai voi olla jos vaan ostaisin voisi innostuakin....ja olen miettinyt sitä, että terapia itselleni varsinkin voisi olla ratkaisu..koska olen miettinyt myös sitä, olenko osittain masentunut....

Oma tuttavani oli ilmeisesti samassa tilanteessa jokunen vuosi sitten. Keskustelimme monet yöt aiheesta kun hänellä oli paha olla. En tuominnut häntä vaikka mielessäni ajattelinkin mitä ajattelin. En halunnut päättää asiaa hänen puolestaan enkä halunnut painostaa häntä mihinkään suuntaan tekemässään ratkaisussa mutta yritin kyllä puhua hänelle järkeä. Yritin saada häntä ajattelemaan että mitä hän siihen elämäänsä haluaa? Mikä vaakakupissa painaa eniten? Onko hän sitten tyytyväinen kun on mies joka hakkaa perheensä joka viikonloppu kännissä tai istuu kaiket illat baarissa tai vie kaikki rahansa jonnekin harrastukseen johon uppoutuu kaikki vapaa-aikansa. Siinäkö haastetta tylsään elämään? Olkaa tyytyväisiä siihen onneen joka on ja tajutkaa että jos seksi on ainoa asia joka ei oikein luista niin sille on tehtävissä paljon. Ei sen vuoksi kannata luovuttaa vaikkakin toki se on tärkeä osa parisuhdetta. Kannattaako sen vuoksi rikkoa kokonainen perhe. Väkisin ei tietenkään kenenkään kannata kituuttaa mutta tehkää nyt hyvät ihmiset paljon työtä perheenne eteen ennenkuin annatte periksi.

ja se jellypupu laitetaan muuten ukon vehkeeseen :)



Ja sanot että näin sinä haluat nyt joten kokeillaan. meinaan kaiketi hän haluaa että sinäkin tyydytyt?



On kurjaa jos on liian konservatiivinen kumppani.. ne ei uskalla yrittää kuin pakon alla. Mutta tsemppiä!!

kaikille..on se niin...mutta sitä ei ehkä osaa katsoa kuin niihin negatiivisiin asioihin tässä tilanteessa...ja olen tosiaan yrittänyt hakea niitä positiivia puolia miksi mm. aikoinani mieheeni ihastuin....jne....ja eihän mikään parisuhde ole kaiken aikaan ruusuilla tanssimista...