Kauhea ikävä exää, vaikka itse lähdin

Oletko hullu?

Kyllä se ohi menee.

Teit oikean ratkaisun, lapsesi kannalta myös!

Oli varmasti kiva olla nyrkkeilysäkki miehelle

Luonnollisesti ikävöit sitä puolta eksässäsi jota rakastit. Eihän kukaan ole totaalisen paha. Mutta väkivalta on muuri välillänne, sitä ei pidä hyväksyä. Ei sinulla ole muuta järkevää vaihtoehtoa kuin erota. Valitettavasti. Ikävään auttaa niiden huonojen hetkien läpikäyminen.

Tein itse saman enkä kadu. Hän otti kaveripiiristään aika pian säälittävän laastarin,jota ei ole esitelty frendeille eikä suvulle, salattu joka paikassa. Miehen näköinen häntä isompi toope. Exä kiukuttelee mulle kun sanoin, että onpa säälittävä veto ja kauhean näköinen moraaliton ämmä ja äijä.

Väkivaltainen juoppo ei siitä muuksi muutu kuin kovalla työllä, johon itse sitoutuu. Mies sai tuomion väkivallasta ja raivostui siitä, uhkailee milloin milläkin ja esittää uhria kaupungilla. Uusi muija ei tiedä, että vietti öitä täällä ja itki perään, eikä tiedä tuomiostakaan. Minulle riitti se, valehdelkoon kaupungilla itsensä kipeäksi. Kaduttaa se, että lapselleni annoin noin tyhmän ja heikon isän, että vauva-aikana veti turpaan (koska itkin kun univelkaisena pudotin desinfoimani tuttipullon yöllä lattialle ja koska kuulemma käyttäydyin huonosti synnytyksessä ja oletin hänen olevan siellä tukena)ja uhkaili kaikella. Luojan kiitos väliin tuli poliisit, lastensuojelu yms. Tukea saa, sen varassa selvisimme lapseni kanssa uuteen elämään. En ikinä olisi uskonut, millaisen helvetin ihminen voi tehdä vauva-ajasta naiselle, jota rakasti. Hän muuttui synnytyslaitoksella, jokin naksahti päässä. Varmaan kauhea krapula, kun joi viikkoja putkeen. Itkin viimeisilläni, että tähän ei ole rahaa ja kotia pitää laittaa valmiiksi. Olin kuulemma vaikea ja hullu. Onnea vaan uudelle naikkoselle, jolle tietysti on valehdeltu, ettei meillä ollut mitään rakkautta ja että minä olen estänyt näkemästä lasta (kun herra kieltäytynyt viranomaisia myöten, mutta uikuttanut vanhemmilleen ja frendeilleen, että häntä on estetty).

On ollut rankkaa, mutta ikävä sitä epäihmistä ei ole. Tajuan kyllä, mitä tarkoitat. Muut eivät tunnu tajuavan. Kun onnellisessa suhteessa tulee yhtääkiä nyrkkiä, se on shokki. Mieli ei pysty sitä käsittämään. Mieli laittaa asiat eri laariin. Rakkaus vammautuu, mytta mieli esittelee sulle tilannetta kahtena erilaisena totuutena: sellaisena, jossa kauheudet taoahtuivat ja sellaisena, jossa niitä ei muista. Minäkin vouhkasin kokemattomana, että heti lähden, jos lyö. Mutta annapa olla, kun kaikki on hyvin, on yhteinen koti, yhteinen lapsi, yhteinen talous, kaikki unelmat siinä ja yhtäkkiä toinen sekoaa ja sekunnissa se on poispyyhitty. Lasten kanssa ei heti lähdetä siitä noin vain (turvakotiin oli kahden viikon jono, kun soitan vauvan kanssa sydänkurkussa, että nyt voisin juosta rappukäytävään, voinko tulla, en unohda sitä hätää koskaan.)