Juon, koska olen aina juonut.

Koko aikuisikä juoppona, enkä muuta elämää tunne enkä osaa.
Tänä pääsiäisenä tajusin, että ainoa syy miksi juon on se, etten tiedä mitä muuta niinä hetkinä tekisin tai miten olisin.

Ymmärsin, että alkoholista luopumisella en menetä mitään (vaikka siltä nyt tuntuukin), vaan saan kaiken haluamani.
Ymmärsin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: Tietää, mitä teen huomenna ja ylihuomenna ja ensiviikolla ja joka päivä, eli juoda.
TAI elää jännittävasti tehden joka päivä jotain mitä aina oikeastaan olisin halunnut tehdä, tai vaan ihmetellä, mitäs nyt tekisin.

Ensimmäinen vaihtoehto tuntuu turvallisemmalta, vaikka on se vaarallinen vaihtoehto.
Toinen vaihtoehto pelottaa, vaikka se tuo elämääni kaiken jännän, kauniin ja turvallisen.

Tämä oli elämäni paras pääsiäinen =)

Pitäkää peukkuja=)