Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan niin paljon kaikkia kotitöitä eivätkä hermoni kestä jatkuvaa lasten läsnäoloa, ettei minun olisi ikinä pitänyt perustaa perhettä!
14.04.2017 |
Onko kellään sama tilanne? Vihaan elämääni nyt koko ajan!
Kommentit (194)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten se, että Koskaan ei saa nukkua niin pitkään kuin haluaa.
Ei täällä voi kirjoittaa vanhemmuuteen kuuluvista tunteista. Negatiiviset tunteet herättävät ihmisissä pelkoa. Ihmisillä joilla ei itsellään ole lapsia taikka eivät oikeasti ole niitä hoitaneet, ei ole samaistumispintaa vanhemmuuden vaikeisiin hetkiin.
Minä ymmärrän hyvin.
Minun elämäni pelasti avioero ja vuoroviikkoasuminen, kun lapset alivat ala-asteella. Silloin minusta tuli maailman paras äiti: jaksoin olla lasten kanssa ja jaksoin vaikka mitä sen joka toisen viikon.
Sittemmin toinen lapsi muutti luokseni kokonaan, mutta tämä menee hyvin, kun teinillä on jo omat jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä voi kirjoittaa vanhemmuuteen kuuluvista tunteista. Negatiiviset tunteet herättävät ihmisissä pelkoa. Ihmisillä joilla ei itsellään ole lapsia taikka eivät oikeasti ole niitä hoitaneet, ei ole samaistumispintaa vanhemmuuden vaikeisiin hetkiin.
Minulla on samaistumispintaa liikaakin ja siksi en omia lapsia haluakaan. T: Lapseton
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se, että Koskaan ei saa nukkua niin pitkään kuin haluaa.
Tämä ei sitten ole pelkästään vain lapsiperheellisten ongelma. Aamuvirkku puoliso voi olla yhtä iso painajainen. "Miksi pitää nukkua aina keskipäivään saakka??? Laiskuutta tuo on eikä muuta".
Vaikka tuollainen aamu sattuisi kohdalle harvemminkin, että ei oo mihinkään menoa ja sais nukkua niin pitkään kuin haluaa, niin ukko mäkättää siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä voi kirjoittaa vanhemmuuteen kuuluvista tunteista. Negatiiviset tunteet herättävät ihmisissä pelkoa. Ihmisillä joilla ei itsellään ole lapsia taikka eivät oikeasti ole niitä hoitaneet, ei ole samaistumispintaa vanhemmuuden vaikeisiin hetkiin.
Todellakin on samaistumispintaa, busseissa ja kaupassa saa kuunnella kiukuttelevia lapsia. Kotona voin nukkua pitkään eikä tarvitse laittaa ruokaa tai tehdä kotitöitä säännöllisesti jos en halua. Välillä mietin että pitäisi tehdä lapsia jos sellaisia haluan koska ikä tulee vastaan ja välillä oli vaivakuumettakin mutta jotenkin oli helpotus myös kun en ollut raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheessä on omat huonot puolensa, mutta niin on myös perheettömyydessä. Oli miten oli, niin perhe sinulla kuitenkin nyt on ja sinun täytyy kantaa vastuusi. Onneksesi ajan myötä tilanne helpottuu ja jossain vaiheessa lapset ovat apu, eivätkä riesa.
Kuinka monta lasta sinulla on ja minkä ikäisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies jättää ihan kaikki kotityöt mulle jo nyt (molemmat vaativissa kv-duuneissa, paljon matkustelua) koska ei koe et olis töiden lisäksi hänen tehtävä. Haaveilee kolmesta lapsesta, mutta itse olen miettinyt sterilisaatiota mieheltäni salaa. En pysty pyörittämään yksin tätä arkea!
Kaikki naiset haluavat olla sisimmässään äitejä. Kyllä tuo menee ohi. Odotahan vain! Lapset täydentävät naisen.
Älä huoli. Kymmenen vuoden kuluttua näet niitä lapsia pari kertaa päivässä, kun ne käy pikaisesti syömässä voileivän. Keskustelu rajoittuu lauseisiin "Mä lähen nyt, moi!" tai "Onks ruokaa?"
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä voi kirjoittaa vanhemmuuteen kuuluvista tunteista. Negatiiviset tunteet herättävät ihmisissä pelkoa. Ihmisillä joilla ei itsellään ole lapsia taikka eivät oikeasti ole niitä hoitaneet, ei ole samaistumispintaa vanhemmuuden vaikeisiin hetkiin.
Ei ne pelkoa herätä. Ne vain varmistavat sen, mitä jo itse sisimmässään tietää. Äitiys ei ole kaikkia varten.
On se elämä epäreilua. Ainoa haaveeni oli löytää mies ja saada oma perhe, en löytänyt, lapsia en siis myöskään saanut.
Rakastan kodinhoitoa, saatan yksinäni puunata pintoja ja lattioita kaikki vapaapäivät. Otin koiran että on edes joku sotkua tuottamassa ja jonka jälkiä saan siivota. Olisin halunnut ääniä taloon, perheen josta huolehtia ja jonka jälkiä siivota. Yksin jäin.
Koittakaa arvostaa sitä mitä olette saaneet.
No kuinka suurta älykkyysosamäärää vaaditaan, että tajuaa jo ENNEN lasten hankintaa, että lapsien myötä kotitaloustyöt vaan lisääntyy ja pitkään nukutut aamut on historiaa? Luulisi jokaisen myös tuntevan itsensä sen verran, että tietäisi mitkä asiat käy hermoon. Ihmetyttää, miten tällaiset asiat ovat sitten yllätyksiä?
Alue: Aihe vapaa
Äitihullulla on samoja ongelmia. Ehkä voitte perustaa vertaistukiryhmän. Tai ehkä olet äitihullu.