Miksi ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä sanoa että on onnellinen sinkkuna?

Pariutuneet on vaan kateellisia kun olet vapaa kuin taivaan lintu.

Siis kenen mielestä ei ole hyväksyttävää? Ja ikää oli?

Mietin samaa. Olin vuosia ikisinkku ja vietin mielenkiintoista elämää: ura, opinnot, matkailu ja harrastukset jne.

Myöhemmällä iällä tapasin miehen ja perustin nopealla tahdilla perheen.

Hullua, miten moni ajattelee, että olen vasta tämän myötä aloittanut oikean elämän, tullut aikuiseksi ja onnelliseksi.

Olenkin onnellinen, mutta totuus on, että olihan sinkkuelämä paljon hohdokkaampaa.

Minä olen ollut sinkku jo noin 15 vuotta. Kukaan ei ole parisuhdetta tyrkyttänyt, enkä ole kokenut olevani tilivelvollinen kenellekään. Minkälaisia tuttavia sinulla on, jos parisuhdettakin tyrkytetään? Nitistäisin sanan säilällä maan rakoon tyypin, joka minua uskaltaisi tulla parisuhdeasiassa mestaroimaan.

En ole apta paljon vanhempi. Saman ikäisenä olin sinkku ja huomasin saman. Varmaan jokainen tuttu ehdotti että tässä olisi tämmönen mies, lähde treffeille. Siinä sitten selität että ei kiitos, olen onnellinen näin. Ja sitten sitä ihmetellään ääneen useaan kertaan kun tavataan.