Mitä tälle ololle voi?

Ahdistaa aikalailla ja lisäksi on ihan totaalinen toivottomuuden tunne päällä. En usko enää mihinkään hyvään, en usko minkään "paskan asian" elämässäni koskaan muuttuvan ja jossakin määrin tunnen etten edes ansaitse parempaa.
Työ mättää, mättänyt oikeastaan koko työurani ajan, ensin vuosikausia pätkätyösuhteita, sitten vakinainen joka oli ihan pelleilyä ja helvettiä ulkomaisen firman pyörittäjän/omistajan vuoksi ja paikka menikin lopulta konkurssiin. Nyt taas vakituinen työ ollut n.2v.mutta ei tämä suju, työnkuvani ei toteudu niinkuin sen pitäisi ja lisäksi muitakin ongelmia, minusta riippumattomia.
Lisäksi avioliitto on ihan karilla ja kuralla, en näe mitään toivoa siinäkään, mutta lasten ja tietynlaisen taloudellisen turvan vuoksi en saa repäistyä itseäni tästäkään irti, kasvanut mieheen kiinni kaikkien näiden vuosikymmenten aikana.
Tuntuu vain että elämä on ohi ja loppu ja eläkeikäänkin on vielä ikuisuus, liki 30v.

Loppu, olen vain ihan loppu, toivoton, onneton ja surkea. Rämpimistä eteenpäin päivästä, viikosta ja näköjään kuukaudestakin toiseen.
En jaksaisi enää. Mutta pakko kai se on, pakkopakkopakko ja pakko. Äitinä, puolisona ja yhteiskunnan hyödyllisenä jäsenenä.