Miksi Suomessa ei saa kehua itseään?

Miksi sinä estät itseäsi kehumasta itseäsi? Estääkö joku fyysisesti sinua avaamasta suutasi?

On se ylpeilyä jos jotain hyvää itsestään sanoo. Pitää ottaa luulot pois jokaiselta.

T. suomalainen

Nykyisin ei ole viisasta olla työnhaussa varsinkaan turhan vaatimaton.  Sinun vanhempi kollegasi taitaa olla niitä entisaikojen luterilaisen kasvatuksen saaneita joten jätä mielipiteensä omaan arvoonsa.  Jos kaikki sanomasi pitää paikaansa, niin eihän se ole turhaa eikä liiallista itsekehua.

Sitten ihmetellään, miksi Suomesta ei nouse kansainvälisiä vientituotteita ja osaajia. Onko ihme, kun toitotetaan pitämään suu supussa ja olemaan vaatimattomia? Koska onhan se nyt kauhean suuri vääryys muille, jos joku menestyy jossain.

Mua jaksaa naurattaa kaksinaismoralismi, joka näkyy monessa paikassa. Kehut pitäisi jakaa kollektiivisesti, mutta haukut yksilöidä. Esimerkkinä urheilukisojen otsikot iltapäivälehdissä:

Suomi voitti! vs. Leijonat hävisivät

Kuka viitsisi kuunnella, kun sinä kehut kuinka hyvä olet? Mieti nyt vähän asiaa kuuntelijankin näkökulmasta, niin saat vastauksen kysymykseesi.

Vierailija kirjoitti:

Kuka viitsisi kuunnella, kun sinä kehut kuinka hyvä olet? Mieti nyt vähän asiaa kuuntelijankin näkökulmasta, niin saat vastauksen kysymykseesi.

Sen sijaan ilmeisesti kaikki jaksavat hyvinkin kuunnella kun joku kertoo olevansa tosi huono? Aivan.

Se on outo juttu tämä suomalainen kulttuuri kyllä. Itsestään ei saa pitää mitään melua koska muuten "omakehu haisee" ja on "ylpistynyt". Meidät on jostain syystä kasvatettu olemaan mahdollisimman huonoja ja epäonnistumaan mieluiten kaikessa mitä teemme, niin sitten on hyvä. Paitsi että se on huono, ja jostain tulee joku välittömästi kertomaan senkin.

Ei ihme, että olemme masentunut kansa.

Olen taiteillut lähes koko elämäni ajan ja ehdottomasti vaikeinta on ollut oppia vastaamaan kehuun "kiitos" eikä "no tää nyt vaan on tämmönen ihan sysiruma!"

Minäkään en saisi kertoa kelleen, että olen mieheni mielestä kauniimpi kuin kukaan ihan oikeasti eikä vain tunteiden vuoksi. Olen koulukiusattu ja kumppanit ovat haukkuneet leveä leukaiseksi ym ja samalla kuolanneet toisten perään.

Nyt sitten sain miehen, jonka unelma olen kasvoilta ja muutoinkin. Ja kehuja lentää jatkuvasti.

Olen iloinen tästä, mutta eihän kukaan edes usko, että oma puoliso voi sattumalta olla juuri se kauneusihanteen vastaava kuva. Eikä tämä tarkoita sitä, että olen ulkonäkö keskeinen. Itse en pidä omista kasvoistani.

Ja mielestäni leivon hyvää leipää ja pidän hyviä puheita. Olen hyvä kuuntelija ja empaattinen.

Huonoina puolina minussa varmaankin on hidasälyisyys ja liika perusteellisuus.

Itsensä saa tuntea.

Minä osaan kuulemma opettaa hyvin. Ja omasta mielestä olen erittäin huomioiva ja ystävällinen opettaessani sekä yleensäkin. Tämä ei Suomessa ole kuitenkaan tavallista.

Minä jo omille lapsillenikin puhun kotona luonnostaan tyyliin:" Ole hyvä ja istu tähän tuolille. Kiitos. Äiti antaa nyt ruokaa. "

" Sua harmittaa nyt. Olen pahoillani myös."

Ole hyvä. Tässä on sun haalari. Tarvitko apua?"

Antaisitko äitille tuon.....kiitos paljon. Olet todella auttavainen.

En ole kuullut tällaista normaali kanssakäymistä kovin monessa paikkaa.

Kehu itseäsi siellä missä se on olennaista. Työhaastattelut ja muut todelliset tilanteet joissa on tärkeää tehdä vaikutus. 

Mutta jos olet kaverini tai ystäväni ja joka ikinen kerta tulee sitä mihinkään liittymätöntä itsesi ylistystä kun ollaan tekemisissä niin minua alkaa vituttaa. Minä arvostan jo nyt sinua seurasi vuoksi, sen vuoksi, että meillä on yhteisiä asioita, yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ja siksi että sinä olet sinä. Kun alat kehuskella, niin hämmennyn, mitä haet sillä? Pitääkö minun onnitella sinua siitä, että olet niin mahtava? Yritätkö tehdä minuun vaikutuksen ja miksi? Sinä olet tehnyt minuun vaikutuksen jo aikoja sitten. 

Ei itsensä kehumisen ainoa vaihtoehto ole olla matalalla itsetunnolla ja haukkua itseään, kuten tässä ketjussa on esitetty. Ei se ole mikään joko-tai tyyppinen juttu, että joko kehut itseäsi, tai sitten haukut itseäsi. 

Kyllä minä ainakin mittaan ihmisen luotettavuutta ja miellyttävyyttä hänen teoillaan enkä sanoillaan. Olen tavannut liian monta ihmistä, jotka ovat kovia tuomaan esille hyviä puoliaan, kehuvat ja mainostavat itseään, lupaavat paljon, mutta sitten kun tulee tekojen aika  niin hyvin äkkiä ne lupaukset raukeavat. Olen pahoillani, mutta elämä on opettanut minut olemaan luottamatta ihmisiin jotka lupaavat tuhat hyvää ja sata kaunista, koska niillä puheilla ei yleensä ole perustaa kuin nimeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kehu itseäsi siellä missä se on olennaista. Työhaastattelut ja muut todelliset tilanteet joissa on tärkeää tehdä vaikutus. 

Mutta jos olet kaverini tai ystäväni ja joka ikinen kerta tulee sitä mihinkään liittymätöntä itsesi ylistystä kun ollaan tekemisissä niin minua alkaa vituttaa. Minä arvostan jo nyt sinua seurasi vuoksi, sen vuoksi, että meillä on yhteisiä asioita, yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ja siksi että sinä olet sinä. Kun alat kehuskella, niin hämmennyn, mitä haet sillä? Pitääkö minun onnitella sinua siitä, että olet niin mahtava? Yritätkö tehdä minuun vaikutuksen ja miksi? Sinä olet tehnyt minuun vaikutuksen jo aikoja sitten. 

Ei itsensä kehumisen ainoa vaihtoehto ole olla matalalla itsetunnolla ja haukkua itseään, kuten tässä ketjussa on esitetty. Ei se ole mikään joko-tai tyyppinen juttu, että joko kehut itseäsi, tai sitten haukut itseäsi. 

Kyllä minä ainakin mittaan ihmisen luotettavuutta ja miellyttävyyttä hänen teoillaan enkä sanoillaan. Olen tavannut liian monta ihmistä, jotka ovat kovia tuomaan esille hyviä puoliaan, kehuvat ja mainostavat itseään, lupaavat paljon, mutta sitten kun tulee tekojen aika  niin hyvin äkkiä ne lupaukset raukeavat. Olen pahoillani, mutta elämä on opettanut minut olemaan luottamatta ihmisiin jotka lupaavat tuhat hyvää ja sata kaunista, koska niillä puheilla ei yleensä ole perustaa kuin nimeksi. 

"Meidät on jostain syystä kasvatettu olemaan mahdollisimman huonoja ja epäonnistumaan mieluiten kaikessa mitä teemme, niin sitten on hyvä. Paitsi että se on huono, ja jostain tulee joku välittömästi kertomaan senkin"

Pisti vain silmääni, huvittavaa

Jos teillä on tarjota kuulijalle välitöntä ja vakuuttavaa näyttöä siitä että itsekehuun on aihetta, silloin siihen on aihetta. Jos ei ole, niin ei ole syytä metelöidä omasta hyvyydestään tyhjän takia. 

Itse näen asian niin, että vaatimattomuus on hyve, tosin liika itsensäruoskiminen ja huonommuudentunne ei kuulu aitoon hyveelliseen vaatimattomuuteen.

Japanilaisetkin ovat erittäin vaatimattomia ja äärettömän sivistynyt ja kohtelias kansa.

Parempi olla näin kuin jenkkiläisen kovaääninen itsensä esiin tuominen.

Se omakehu on pois järkevästä keskustelusta.

jos tekee hyvää kastiketta, niin ei tekijän tarvitse sitä sanoa. riittää että syöjät kehuvat, että miten hyvää on.

Vierailija kirjoitti:

jos tekee hyvää kastiketta, niin ei tekijän tarvitse sitä sanoa. riittää että syöjät kehuvat, että miten hyvää on.

Tämä. Tietysti kokki voi kertoa, että on hoksannut, että juustokermalla tai jollakin muulla vinkillä kastikkeesta saa todella hyvän, ja että hänen omasta mielestään hänen kastikkeensa ovat nykyään parempia kuin ennen! Asiassa kuin asiassa voi kertoa opetelleensa jotakin uutta ja onnistuvansa paremmin kuin ennen, mutta jos ihmisen puhe on suoraa itsekehua, "laitan parempaa kastiketta kuin Marja" tai "enkö olekin parempi kokki kuin Tiina", niin silloin siinä on jo jotakin mätää. Kuten joku sanoikin, silloin jää kuulija miettimään, että mitä tällä itsekehulla oikein ajetaan takaa: onko minun tehtäväni nyt ylistää, että niin oletkin maailman paras, voi että kun minäkin osaisin! Terve itsetunto on itsearvostusta ilman vertailua ja itsensä korostamista.