Pitääkö hyvin käyttäytyvän lapsen osata totella?

Vai onko tottelematon ja omapäinen lapsi huonon kasvatuksen tulosta?

Silloinhan lapsen oma tahto ja mielipteet on käytännössä jyrätty.

että lapsen ja aikuisen suhde on toimiva ja selkeä. Aikuisella on auktoriteetti ja lapsi luottaa siihen, että aikuinen toimii hänen parhaakseen. Silloin on myös helppoa ja luontevaa totella. Lapsella on turvallinen olo.

Kun lähdetään kotiin, niin sitten lähdetään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita konemaista käytöstä, vaan lapsi saa muuten toimia suht vapaasti.

Jotka temppuilevat siirtymätilanteissa ja saattaavat saada "maahan heittäytymisraivarit" kaupassa (normaalia uhmaikäselle). Sanoovat kiitos, olehyvä, hyvää päivää, näkemiin ja istuuvat kauniisti ravintolassa yms. Pieni lapsi temppuaa ja se on ihan normaalia ja karsiutuu iänmyötä pois. On eri asia olla "alistunut" ja ei uskaltaa pihahtaakaan, kuin omata hyvät käytöstavat ja osata käyttää niitä oikeaissa tilanteissa

Ei tietenkään tottele kuin kone vaan osaa sanoa jos haluaisi tehdä jonkun asian toisin mutta tietää että vanhemman sana on viimeinen sana. Ei koulussakaan riitä että sanoo huomenta opettajalle vaan opettajaa totellaan.

Tuskin jollekin 7-8V:lle enää mitään jäähypenkkejä pidetä tai lapsi vedä herneitä nenuun kun pitää laittaa vaatteet pääle ja ulos..

Mutta toisaalta olen sitä mieltä, ettei kenenkään lapsen tarvitse niin hyvin käyttäytyä. Tasapainoinen lapsi ei minun mielestäni toimi kuin kone, hänen kanssaan joutuu myös neuvottelemaan ja hermot kiristyvät joskus aikuiselta pakostakin. Lapsihan on vasta "raakile", tasapainoinenkin sellainen.

Hyvinkasvatettukin lapsi saa ajatella, eli jos äiti käskee sisälle, vaikka leikki on kesken, eikä sisälle ole kiire -niin lapsi voi neuvotella tulevansa perässä kun leikki on loppu.

Mutta kiukuttelu ja tottelemattomuus ilman "fiksua" ajatusta taustalla on huonoa käytöstä. (tyyliin ei suostu lähtemään sisälle, vaikkei ulkona ole mitään tekemistä)

Eli mikä missäkin tilanteessa on järkevää, mikä ei. Hyvä kasvattaja voi joissain tilanteissa antaa lapsen esim. jättää lapaset kotiin tms, jolloin lapsi konkreettisesti huomaa tekojensa seuraukset. Näin oppi menee usein tehokkaammin perille kuin aikuisen huuto pää punaisena.

Eihän ne sulje pois toisiaan. Meidänkin lapset osaavat käyttäytyä esim. vieraisilla kuin herran enkelit, mutta esim. kaupassa saa toistaa 50 kertaa että älkää roikkuko niissä ostoskärryissä tai mennään kaikki nurin...

Eikä siis tottele ja lopputuloksena lasta pitää ottaa väkisin kiinni ja pistää toimimaan (esim. kantaa sisälle). Puhun nyt 3-4-vuotiaasta. Miten lapsen saa tottelemaan? Kertokaa vinkkejä.

Tottelemaan olen omat lapseni saanut kovaotteisin keinoin: jos lapsi ei suostu tulemaan esim. pihalta sisälle, otan hänet kainalooni ja kannan väkisin. Sama mikäli alkaa kiukutella karkkitiskillä tai muualla julkisella paikalla: jos ei tottele, kannan kylmän rauhallisesti kirkuvan lapsukaiseni muualle. Tai sitten olen käyttänyt ns. käänteistä logiikkaa, eli kun lapsi sanoo että ei tahdo syödä hernekeittoa, olen sanonut että ei sulle sitä annettaiskaan, se on sellaista herkkua jota sä et saa. Johan on mieli muuttunut. Tai kun lapsi on kieltäytynyt menemästä nukkumaan ja tullut pois sängystään miljoona kertaa, olen istuttanut lapsosen keittiön tuolille ja sanonut, että et saakaan mennä nukkumaan, vaan sun on valvottava siinä tuolissa koko yö. Jo on tullut kiire takaisin omaan sänkyyn...

Jotkut asiat on sitten sellaisia, että niitä voi katsoa läpi sormien eikä ihan aina tarvitse jokaiseen kiukutteluun tarttua, sillä lapsi voi olla myös nälkäinen tai väsynyt.