Mikä saa ihmisen uskomaan jumalaan?

Eikös tiedemiehet ole löytäneet aivoista kohdan, jota stimuloimalla ihminen alkaa uskoa Jumalaan voimakkaasti?

Uskon että monien uskomiseen vaikuttaa voimakkaasti halu uskoa. Jos haluaa uskoa johonkin tosi paljon, niin rupeaa aika herkästi myös uskomaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tiedemiehet ole löytäneet aivoista kohdan, jota stimuloimalla ihminen alkaa uskoa Jumalaan voimakkaasti?

Uskon että monien uskomiseen vaikuttaa voimakkaasti halu uskoa. Jos haluaa uskoa johonkin tosi paljon, niin rupeaa aika herkästi myös uskomaan.

Joo, mutta siltikään se ei kerro sitä syytä, että MIKSI he uskovat jumalaan. Sen vain haluan tietää.

Kylläpä uskovaiset on hiljaa, kun pitääkin asiallisesti keskustella ja kertoa syy, että miksi uskoo jumalaan ilman mitään tekstejä lainattuna raamatusta jne.

Ap

Ei ole kukaan esittänyt pitäviä todisteita, ettei Jumalaa olisi olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kukaan esittänyt pitäviä todisteita, ettei Jumalaa olisi olemassa.

Sehän se idea onkin siinä, jos tietää että jumala on olemassa, niin eihän siihen tarvitse uskoa, koska sen voi konkreettisesti todistaa ja näyttää, enhän minäkään usko, että vauva palstaa on olemassa, vaan minä tiedän sen. En ole kysynytkään mitään todisteita vaan syytä uskoon.

Ap

Veikkaisin että tietoisuus omasta sekä läheisten kuolevaisuudesta. Onhan se suht käsittämätön yhtälö, että oma tietoisuus lakkaa olemasta ja ei ole mitään muuta kuin tämä minkä kokee nyt. Näin ateistinakin ajatus on hämmentävä ja käytännössä oman käsityskyvyn ylittävä.

Minut sai Jumalaan uskomaan Jumala. Hän pelasti minut ja hyötyä on siitä vaikka mitä. Esim nyt tunnen hänet ja tiedän millainen hän on, se on tärkeää minulle tietää minkälainen hän on, koska se tieto saa mut pyytämään kaikkee mitä kulloinkin tarttuen. Se tieto myös auttaa mua tekemään valintoja, koska tiedän mitä siitä seuraa kun teen miten hän neuvoo.

Yks uskovainen kirjoitti:

Minut sai Jumalaan uskomaan Jumala. Hän pelasti minut ja hyötyä on siitä vaikka mitä. Esim nyt tunnen hänet ja tiedän millainen hän on, se on tärkeää minulle tietää minkälainen hän on, koska se tieto saa mut pyytämään kaikkee mitä kulloinkin tarttuen. Se tieto myös auttaa mua tekemään valintoja, koska tiedän mitä siitä seuraa kun teen miten hän neuvoo.

En tosiaan tullut tänne vittuilemaan tai argumentoimaan, vaan ihan ystävällisesti uteliaisuuttani kysymään tätä, muistakaa se ihmiset!

Mutta joo tosiaan, millä tavalla hänet tunnet ja tiedät? Miten aistit hänen läsnäolon? Kiinnostaa tietää oikeasti uskovaisten ihmisten tuntemukset ja ajatukset jumalaa kohtaan! Avaappas vähän, jos vain jaksat. :)

Ap

Häiriö aivoissa.

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/uskonnollinen_kokemus_tu…

k

Uskoa ei voi selittää järjellä. Omalla kohdalla myönteisyys uskoa kohtaan tulee paljon lapsuudesta/nuoruudesta. Seurakunta oli turvallinen ja lämmin yhteisö. Lapsuudessa uskominen oli helppoa ja luontevaa. Jossain vaiheessa aikuistumista kyseenalaistin kaiken, erosin kirkosta ja en halunnut missään tekemissä vuosiin uskon kanssa. Omaksuin tieteellisen maailmankatsomuksen. Olen akateemisesti koulutettu.

Vaikeuksien keskellä aloin rukoilemaan vuosien tauon jälkeen uudelleen ja saamaan myös vastauksia. Usko on silti hataralla pohjalla. Enemmän kyse on halusta uskoa ja toivosta. Koen levollisuutta ja rauhallisuutta kirkossa käydessäni. Usko auttaa minua paremmin hyväksymään niitä asioita elämässäni, jotka ovat tulleet pakollisiksi. Uskon myös edelleen siihen kristilliseen arvopohjaan, johon olen kasvanut. 

Olin 5-vuotiaana äitini kanssa väkijoukossa kun yhtäkkiä meitä kohti ammuttiin ohiajavasta autosta. Ihmisiä kaatui maahan ja kuoli ympärillämme, mutta meihin ei osunut. Muistan kuinka minua pelotti maata maassa kun vieressä kulkeneen vanhan miehen veret valuivat päälleni. En tiennyt kuinka äitini oli käynyt. Pian tunsin kuinka käsi kosketti minua. Tunsin sen lämmön ja rauhan ja tiesin, että se oli enkeli. Hän nosti minut ylös ja kantoi äidin luokse. Sen jälkeen hän poistui sanomatta sanaakaan. Silti hän oli puhunut minulle. Hänen takiaan olen täällä tänään ja teen sitä työtä mitä teen. Teen parhaani, että olisin hyvä ihminen. M29 ja latino

Uskon siksi Jumalaan, koska joka häneen uskoo ei joudu kadotukseen. Eli minulle sen on täyttä todellisuutta että pääsen Hänen luokseen "taivaaseen" jos uskon. Myös raamattuun tutustumalla usko vahvistuu, koska siellä on ihan  suoranaisia ennustuksia tähän maailmaan ja miten asiat menevät.  Voisin esittää vastakysymyksen että miten ateisti voi olla uskomatta? Eikö tämä maailma ole ihan  käsittämätön jo luojaa ei ole. Miksi me ihmiset olisimme olemassa? Ei meitä voi vaan verrata eläimiin ja muihin eliöihin. Mistä tulisi ihmisten viisaus ja tunteet? Usko tuo mielettömän rauhan sisälleni tämän pahan maailman keskellä.

Kiitos asiallisesta kysymyksestä!

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä uskovaiset on hiljaa, kun pitääkin asiallisesti keskustella ja kertoa syy, että miksi uskoo jumalaan ilman mitään tekstejä lainattuna raamatusta jne.

Ap

No siihen päättyi ketjun pitäminen asiallisena sun osalta, Huoh. Ei yllättänyt.

Johtuisko siitä, ettet täällä satu just nyt olemaan uskovaisia paljon paikalla?

Tarve uskoa johonkin korkeampaan. Elämä tuntuu niin mukavemmalta ja turvallisemmalta. Joissakin asioissa ei tarvitse tuntea olevansa vastuussa. Läheisriippuvuus selittää myös. Näin järkeilisin uskoani.

Sossun elättämän "sosialistin" hyvä huudella suojastaan. Näitä hemmoteltuja,paapottuja nössöjä!

Olen paljon samoilla kantimilla kuin nro 7. Jumala on antanut sen uskon mulle, en minä siihen itse pystyisi. Ihminen itse ei luonnostaan pysty uskomaan tai lähesty Jumalaa, vaan se tapahtuu aina Jumalan kutsusta. On ihmisen oma valinta, vastaako siihen kutsuun vai ei.

Ei Jumalan olemassaolo ole kiinni siitä, uskooko Häneen joku ihminen vai ei. Ei Luoja lakkaa olemasta sen takia, että luotu ei usko Häneen.

Eli uskon Jumalaan, koska Jumala on sen uskon minulle antanut. Haluatko vielä tarkemman vastauksen?

Jos itse pohdit asiaa ja sitä, onko Jumalaa tai ei, asiaa kannattaa kysyä suoraan Jumalalta itseltään. Joten kysy asiaa vilpittömästi, jos uskallat. Olen aika varma, että Jumala vastaa sinulle ja voit päättää, mitä sillä vastauksella teet.

Epätoivo ja ajatus siitä, että olet turvassa, tapahtuu mitä tahansa.

Uskonnollinen kokemus tai kasvatus. 80% ihmisistä omaksuu tutkimusten mukaan vanhempiensa elämänkatsomuksen.

Vierailija kirjoitti:

Olin 5-vuotiaana äitini kanssa väkijoukossa kun yhtäkkiä meitä kohti ammuttiin ohiajavasta autosta. Ihmisiä kaatui maahan ja kuoli ympärillämme, mutta meihin ei osunut. Muistan kuinka minua pelotti maata maassa kun vieressä kulkeneen vanhan miehen veret valuivat päälleni. En tiennyt kuinka äitini oli käynyt. Pian tunsin kuinka käsi kosketti minua. Tunsin sen lämmön ja rauhan ja tiesin, että se oli enkeli. Hän nosti minut ylös ja kantoi äidin luokse. Sen jälkeen hän poistui sanomatta sanaakaan. Silti hän oli puhunut minulle. Hänen takiaan olen täällä tänään ja teen sitä työtä mitä teen. Teen parhaani, että olisin hyvä ihminen. M29 ja latino

Kuulostaa mielenkiintoiselta! Sori, mutta en silti voi olla ajattelematta: enkeli - vai kenties hallusinaatio?

religiousman81 kirjoitti:

Uskon siksi Jumalaan, koska joka häneen uskoo ei joudu kadotukseen. Eli minulle sen on täyttä todellisuutta että pääsen Hänen luokseen "taivaaseen" jos uskon. Myös raamattuun tutustumalla usko vahvistuu, koska siellä on ihan  suoranaisia ennustuksia tähän maailmaan ja miten asiat menevät.  Voisin esittää vastakysymyksen että miten ateisti voi olla uskomatta? Eikö tämä maailma ole ihan  käsittämätön jo luojaa ei ole. Miksi me ihmiset olisimme olemassa? Ei meitä voi vaan verrata eläimiin ja muihin eliöihin. Mistä tulisi ihmisten viisaus ja tunteet? Usko tuo mielettömän rauhan sisälleni tämän pahan maailman keskellä.

Kiitos asiallisesta kysymyksestä!

Niin, kysymys johon kukaan täällä ei tiedä vastausta. On teorioita, järkevän kuuloisia, ja vähemmän järkevän kuuloisia, mutta siltikin semmoisia jotka kuulostaa luonnollisimmilta, kuin joku henkilö pilvien reunalla. Kukaan ei tiedä mistä tietoisuus tulee, mutta en vain usko, että joku parrakas henkilö olisi meidät luonut. 

Tosiaan kun vastakysymystä mulle laitoit, kysytään itsekkin tämmöisiä perus kysymyksiä.

Mistä jumala syntyi? Mistä syntyi se mahdollisesti jumalan luonut asia ja niin edelleen? Jos maailma on kerran muutaman tuhat vuotta vanha, niin miten vastaatte esim. miljoonia vuosia vanhoihin fossiileihin, joita on voitu nykytegnologialla todistaa? Mitä sanottavaa teillä on ihmisen evoluutioon? Miten vastaatte siihen, jos universumin ulkopuolelta löytyy elämää?. Ja vielä yksi kysymys, miksi juuri teidän jumala olisi olemassa, käsittääkseni jumaliahan on todella paljon.

Ap