Te, jotka "ette pidä" jostakusta, miten se näkyy/kuuluu teistä mahdollisesti ulospäin?
Vai ilmeneekö mitenkään? Entä oletteko huomanneet sen ilmenevän ulospäin ilman, että olette tarkoittaneet?
Huom! Kysymys ei kata tilanteita, jossa toinen (siis se josta "ei pidä") on tehnyt jotain väärää, joka aiheuttaa sen "ettei pidä" hänestä. Se on kokonaan toinen keskustelu.
Kommentit (25)
Olen hidas vastaamaan tai mulkoilen vastaukseni anettua jos joku puhuu minulle. Harmaan selvä asia jo triplamiseen.
Sanon että olet hyvån makuinen lasagne enkä söisi omaa huonon makuista lasagnea.
Vierailija kirjoitti:
Välttelen kyseistä ihmistä. Ei kai sen kummemmin. Jos joudun hänelle juttelemaan, olen mielestäni ihan ystävällinen, haluan vain lopettaa keskustelun lyhyeen.
Juuriin näin tulisi ainakin työelämässä toimia.Ei tarvitse olla muuten tekemisissä, mutta työasiat pitää saada hoidettua.
Mä kanssa välttelen kyseistä ihmistä ja olen hänen kanssaan vähäsanainen ja varautunut. Riippuu kyllä tosi paljon, joidenkin kanssa henkilökemiat vain eivät toimi, mutta usein pystyn kuitenkin esittämään ystävällistä, tosin pyrin olemaan niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Jotkut näistä, joiden kanssa kemiat eivät kohtaa, ovat myös käytökseltään sellaisia, että se ärsyttää minua. Eivät varsinaisesti välttämättä tee mitään väärää, mutta ovat vaikkapa liian suorapuheisia, tai valittavat liikaa, tai kailottavat avokonttorissa omia asioitaan naapurikarsinaan kaiket päivät, tms. Silloin mun on vaikeampi peitellä sitä, että en pidä heistä.
Olen ystävällinen ja juttelen tälle (lyhyesti) jos satumme samaan paikkaan kahdestaan. Isommassa ryhmässä en välttämättä ota kontaktia ollenkaan. Pyrin myös välttämään samaan tilanteeseen joutumista. Toivon ettei ulospäin näy, että ystävällisyys on tavallaan päälle liimattua ja teennäistä.
Välttelen,en halua olla tekemisissä henkilön kaa!
Mä kans välttelen mutta asiat hoidan totta kai. Jos on jotenkin puolipakolla vapaa-ajan tuttava, niin sama, koitan vältellä. Aiemmin lauoin kaikenlaista paskaa inhoamieni ihmisten naamalle, mutta paremmin toimii tuo välttely.
Olisin tekemisissä tietenkin vain töissä ja vain sen verran kuin on pakko ja silloinkin viileän asiallisesti.
Minulle se, "ettei pidä" jostakusta, on aina ollut mysteeri. En ymmärrä ollenkaan, mistä siinä on kyse. Aihe kiinnostaa minua valtavasti. On tyypillistä, että ne, jotka "eivät pidä" joistain yksilöistä, ovat nihkeitä kuvaamaan syvällisemmin tätä suhtautumista. Jos havaintoni on oikea, mistä nihkeys johtuu?
Onko se, "ettei pidä" jostakusta, positiivinen, negatiivinen vai neutraali suhtautuminen? Entä kohdistuuko se, "ettei pidä", ominaisuuksiin (esim. äänenkorkeus, kehon pituus, nenän muoto), käyttäytymiseen ja valintoihin (esim. tulee seisomaan lähelle, nauraa paljon, on hiljainen, pukeutuu arvioijan silmissä tyylittömästi) vai jollain vaikeammin eriteltävällä tavalla henkilön minuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Mä kans välttelen mutta asiat hoidan totta kai. Jos on jotenkin puolipakolla vapaa-ajan tuttava, niin sama, koitan vältellä. Aiemmin lauoin kaikenlaista paskaa inhoamieni ihmisten naamalle, mutta paremmin toimii tuo välttely.
Ainakin sinulla siis se, "ettet pidä", on negatiivinen (eikä neutraali) suhtautuminen.
Välttelyä, ylikorostunutta asiallisuutta, yritän hymähtää oikeissa kohdissa... Joskus en voi hallita asiaa ja menen sellaiseen tilaan, jossa en ole vapaasti oma itseni. Annan tosi oudon tai hidasälyisen vaikutelman. Se on tosi ärsyttävää, mutta ehkä se on joku suojamekanismi välttyä konflikteilta. Vaikutan harmittomalta höppänältä. No, riidoilta säästyy, mutta valitettavasti siinä menee loputkin katu-uskottavuudesta. Haluaisin pystyä ylläpitämään sellaista reilun tyypin naamaa, kuten veljeni.
Meillä on töissä tyyppi, joka ei pidä minusta, ja se kyllä näkyy. Ei tervehdi, ei puhu sanaakaan paitsi jos on ihan pakko ja silloinkin tosi ivalliseen sävyyn, tekee minut naurunalaiseksi muiden edessä lähes päivittäin, pilkkaa minulle tärkeitä asioita kuulteni päivittäin jne. En edes tunne kyseistä ihmistä, en ymmärrä mikä minussa ärsyttää?
Sana kirjoitti:
Minulle se, "ettei pidä" jostakusta, on aina ollut mysteeri. En ymmärrä ollenkaan, mistä siinä on kyse. Aihe kiinnostaa minua valtavasti. On tyypillistä, että ne, jotka "eivät pidä" joistain yksilöistä, ovat nihkeitä kuvaamaan syvällisemmin tätä suhtautumista. Jos havaintoni on oikea, mistä nihkeys johtuu?
Onko se, "ettei pidä" jostakusta, positiivinen, negatiivinen vai neutraali suhtautuminen? Entä kohdistuuko se, "ettei pidä", ominaisuuksiin (esim. äänenkorkeus, kehon pituus, nenän muoto), käyttäytymiseen ja valintoihin (esim. tulee seisomaan lähelle, nauraa paljon, on hiljainen, pukeutuu arvioijan silmissä tyylittömästi) vai jollain vaikeammin eriteltävällä tavalla henkilön minuuteen?
Minulle se tarkoittaa näitä: ei ole riittävästi yhteisiä puheenaiheita, huumorintajut eivät kohtaa tai jos toinen on taipuvainen ilkeilyyn, piikittelyyn tai kiukutteluun.
Surullinen keskustelu. Kaikkien kaveri ei tarvitse olla, kaikkea ei tarvitse rakastaa, ainoastaan sietää. Dislike ei saa näkyä, ihmisen velvollisuus on sietää myös epämukavuduun tunnetta sisällään ja Keskittyä muihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Surullinen keskustelu. Kaikkien kaveri ei tarvitse olla, kaikkea ei tarvitse rakastaa, ainoastaan sietää. Dislike ei saa näkyä, ihmisen velvollisuus on sietää myös epämukavuduun tunnetta sisällään ja Keskittyä muihin asioihin.
Miten niin surullinen? Montako "mä haukun sitä ja lyön turpaan" -vastausta luit?
Kovastihan tässä yritetään sinnitellä, mutta turha valehdella itselleen omista tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Minulle se, "ettei pidä" jostakusta, on aina ollut mysteeri. En ymmärrä ollenkaan, mistä siinä on kyse. Aihe kiinnostaa minua valtavasti. On tyypillistä, että ne, jotka "eivät pidä" joistain yksilöistä, ovat nihkeitä kuvaamaan syvällisemmin tätä suhtautumista. Jos havaintoni on oikea, mistä nihkeys johtuu?
Onko se, "ettei pidä" jostakusta, positiivinen, negatiivinen vai neutraali suhtautuminen? Entä kohdistuuko se, "ettei pidä", ominaisuuksiin (esim. äänenkorkeus, kehon pituus, nenän muoto), käyttäytymiseen ja valintoihin (esim. tulee seisomaan lähelle, nauraa paljon, on hiljainen, pukeutuu arvioijan silmissä tyylittömästi) vai jollain vaikeammin eriteltävällä tavalla henkilön minuuteen?
Minulle se tarkoittaa näitä: ei ole riittävästi yhteisiä puheenaiheita, huumorintajut eivät kohtaa tai jos toinen on taipuvainen ilkeilyyn, piikittelyyn tai kiukutteluun.
No tämä valaisi jo asiaa huomattavasti. Hienoa! Kyse on siis (ainakin tällä tavoin määriteltynä: boldattu kohta; lauseen loppuosa ei kuulu aiheeseen) ilmiöstä, jonka kyllä tunnistan itsessäni – en vain ikinä ole ymmärtänyt, että se on monen kielenkäytössä sitä, "ettei pidä" toisesta. Itse asiassa huomattava osa ihmisistä on sellaisia, joiden kanssa minulla ei liene juuri yhteisiä puheenaiheita. En silti sanoisi heistä kaikista "etten pidä" heistä. Jokin tökkii tuossa ilmauksessa; en tunne sitä mielekkääksi ollenkaan.
Mielestäni ilmaus "en pidä tästä ihmisestä" on harhaanjohtava, koska se suuntautuu henkilöön ja tuottaa voimakkaan negatiivisen suhtautumisen mielleyhtymän. Ehkä sen sijaan voisi vain sanoa "meillä on tosi erilaiset huumorintajut"?
Sana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Minulle se, "ettei pidä" jostakusta, on aina ollut mysteeri. En ymmärrä ollenkaan, mistä siinä on kyse. Aihe kiinnostaa minua valtavasti. On tyypillistä, että ne, jotka "eivät pidä" joistain yksilöistä, ovat nihkeitä kuvaamaan syvällisemmin tätä suhtautumista. Jos havaintoni on oikea, mistä nihkeys johtuu?
Onko se, "ettei pidä" jostakusta, positiivinen, negatiivinen vai neutraali suhtautuminen? Entä kohdistuuko se, "ettei pidä", ominaisuuksiin (esim. äänenkorkeus, kehon pituus, nenän muoto), käyttäytymiseen ja valintoihin (esim. tulee seisomaan lähelle, nauraa paljon, on hiljainen, pukeutuu arvioijan silmissä tyylittömästi) vai jollain vaikeammin eriteltävällä tavalla henkilön minuuteen?
Minulle se tarkoittaa näitä: ei ole riittävästi yhteisiä puheenaiheita, huumorintajut eivät kohtaa tai jos toinen on taipuvainen ilkeilyyn, piikittelyyn tai kiukutteluun.
No tämä valaisi jo asiaa huomattavasti. Hienoa! Kyse on siis (ainakin tällä tavoin määriteltynä: boldattu kohta; lauseen loppuosa ei kuulu aiheeseen) ilmiöstä, jonka kyllä tunnistan itsessäni – en vain ikinä ole ymmärtänyt, että se on monen kielenkäytössä sitä, "ettei pidä" toisesta. Itse asiassa huomattava osa ihmisistä on sellaisia, joiden kanssa minulla ei liene juuri yhteisiä puheenaiheita. En silti sanoisi heistä kaikista "etten pidä" heistä. Jokin tökkii tuossa ilmauksessa; en tunne sitä mielekkääksi ollenkaan.
Mielestäni ilmaus "en pidä tästä ihmisestä" on harhaanjohtava, koska se suuntautuu henkilöön ja tuottaa voimakkaan negatiivisen suhtautumisen mielleyhtymän. Ehkä sen sijaan voisi vain sanoa "meillä on tosi erilaiset huumorintajut"?
On ihmisiä, joilla on erilainen huumorintaju ja kiinnostukset, ja silti tullaan hyvin toimeen. En minäkään silloin käyttäisi sanaa "en pidä". Olen hyvin ymmärtäväinen ihminen ja usein pärjään sillä, saan monenlaisista ihmisistä jotakin hyvää irti. Mutta sitten on heitä, jotka ovat liian eri aaltopituudella. Heidän asenteensa on mielestäni väärä. He eivät halua / pysty ymmärtämään minua. He ovat heittäneet kirveen kaivoon sen suhteen, että tutustuivat minuun ennakkoluulottomasti. Joku sisäinen kelloni hälyttää heidän lähellään (esim moraali, oikeudenmukaisuus, käytöstavat). Joku käyttäisi sanontaa "saan heistä negatiivista energiaa". Oloni ei ole hyvä heidän seurassaan. En pidä heistä. Miten tätä nyt vielä selittäisi... t. Eri
Aiheesta kiinnostuneet, lukekaapa tämä keskustelu:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2831391/mita-tehda-kun-muille-nakymaton?…
Mahtavatko ketjun "näkymättömät" kuvailla kokemusta, joka tulee siitä, että "ei ole pidetty"?
Pakko kyllä vielä sanoa, että osa ihmisistä on todella mustavalkoisia ja suoraviivaisia sen suhteen, kenestä pitävät. He edellyttävät ihmisestä tiettyjä asioita, vaikkapa urheilusta tykkämistä ja kovaa puheääntä, ja kaikissa muissa on jotakin "vikaa". Mutta yleensä nämä asiat on paljon syvällisempiä, "kemiaa", t. 18
Välttelen kyseistä ihmistä. Ei kai sen kummemmin. Jos joudun hänelle juttelemaan, olen mielestäni ihan ystävällinen, haluan vain lopettaa keskustelun lyhyeen.