Te, jotka "ette pidä" jostakusta, miten se näkyy/kuuluu teistä mahdollisesti ulospäin?

Kohtelen häntä asiallisesti, en yhtään ystävällisemmin kuin on pakko. Vetäydyn tilanteissa, joissa ollaan tekemisissä. En yritä keskustella tai luoda katsekontaktia häneen, mutta jos hän aloittaa keskustelun kanssani niin tottakai asialinjalla pysyn ja huomioin asiaankuuluvasti.

Olin kerran työharjoittelupaikassa, jossa yksi vanhempi mies ei edes katsonut mua silmiin kun puhui mulle. Ei hymyillyt, sätti, antoi ymmärtää että olen typerä enkä osaa mitään. Pelkäsin koko tyyppiä lopulta. Toivottavasti sen elämä parani siitä olennaisesti, kun sai pelotella käytöksellään nuorta naista.

Ehkä sillä ukolla oli koko ajan pinnalla, että ei tule koskaan kiinnostamaan nuorta naista, vaikka hirveesti haluisi. Tuommosia suomiukkoja monella iäkkäämmällä naisella riittää, ymmrrän hyvin naisten pettymyksen. Varmaan olisivat halunneet kypsän herrasmiehen, joita kyllä toisinaan näkee, mutta lähinnä hyvin iäkkäiden joukossa. Kuus- ja seittemänkymppisetkin ovat inhoja pervokääpiöitä (noin henkisesti). Pääsinpäs taas sanomaan. 😊

Minulle ainakin se, etten pidä ei liity henkilökemioihin. Voin pitää toista ihan ok tyyppinä, vaikkei yhteistä jutunjuurta millään löytyisikään. Se mikä aiheuttaa inhoreaktion on energiavampyyrin tavoin käyttäytyminen. Henkilö ei kykene vuorovaikutteiseen sosiaalisuuteen, vaan odottaa vain muilta jotain, kuten ihailua tai itsensä viihdyttämistä. Esimerkiksi kovaääninen henkilö, joka ei kuuntele muita paitsi silloin kun se sopii vahvistamaan omaa asiaa. Tai utelija, joka kyselee jatkuvasti henkilökohtaisia vaikkei olla läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vai ilmeneekö mitenkään? Entä oletteko huomanneet sen ilmenevän ulospäin ilman, että olette tarkoittaneet?

Huom! Kysymys ei kata tilanteita, jossa toinen (siis se josta "ei pidä") on tehnyt jotain väärää, joka aiheuttaa sen "ettei pidä" hänestä. Se on kokonaan toinen keskustelu.

Voi pahus. Olisin voinut kertoa hauskoja juttuja, miten minulle väärää tehnyt viranomainen juoksi minua pakoon ruokakaupassa ja piilotteli hyllyjen välissä.

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Minulle se, "ettei pidä" jostakusta, on aina ollut mysteeri. En ymmärrä ollenkaan, mistä siinä on kyse. Aihe kiinnostaa minua valtavasti. On tyypillistä, että ne, jotka "eivät pidä" joistain yksilöistä, ovat nihkeitä kuvaamaan syvällisemmin tätä suhtautumista. Jos havaintoni on oikea, mistä nihkeys johtuu?

Onko se, "ettei pidä" jostakusta, positiivinen, negatiivinen vai neutraali suhtautuminen? Entä kohdistuuko se, "ettei pidä", ominaisuuksiin (esim. äänenkorkeus, kehon pituus, nenän muoto), käyttäytymiseen ja valintoihin (esim. tulee seisomaan lähelle, nauraa paljon, on hiljainen, pukeutuu arvioijan silmissä tyylittömästi) vai jollain vaikeammin eriteltävällä tavalla henkilön minuuteen?

Minulle se tarkoittaa näitä: ei ole riittävästi yhteisiä puheenaiheita, huumorintajut eivät kohtaa tai jos toinen on taipuvainen ilkeilyyn, piikittelyyn tai kiukutteluun.

No tämä valaisi jo asiaa huomattavasti. Hienoa! Kyse on siis (ainakin tällä tavoin määriteltynä: boldattu kohta; lauseen loppuosa ei kuulu aiheeseen) ilmiöstä, jonka kyllä tunnistan itsessäni – en vain ikinä ole ymmärtänyt, että se on monen kielenkäytössä sitä, "ettei pidä" toisesta. Itse asiassa huomattava osa ihmisistä on sellaisia, joiden kanssa minulla ei liene juuri yhteisiä puheenaiheita. En silti sanoisi heistä kaikista "etten pidä" heistä. Jokin tökkii tuossa ilmauksessa; en tunne sitä mielekkääksi ollenkaan.

Mielestäni ilmaus "en pidä tästä ihmisestä" on harhaanjohtava, koska se suuntautuu henkilöön ja tuottaa voimakkaan negatiivisen suhtautumisen mielleyhtymän. Ehkä sen sijaan voisi vain sanoa "meillä on tosi erilaiset huumorintajut"?

On ihmisiä, joilla on erilainen huumorintaju ja kiinnostukset, ja silti tullaan hyvin toimeen. En minäkään silloin käyttäisi sanaa "en pidä". Olen hyvin ymmärtäväinen ihminen ja usein pärjään sillä, saan monenlaisista ihmisistä jotakin hyvää irti. Mutta sitten on heitä, jotka ovat liian eri aaltopituudella. Heidän asenteensa on mielestäni väärä. He eivät halua / pysty ymmärtämään minua. He ovat heittäneet kirveen kaivoon sen suhteen, että tutustuivat minuun ennakkoluulottomasti. Joku sisäinen kelloni hälyttää heidän lähellään (esim moraali, oikeudenmukaisuus, käytöstavat). Joku käyttäisi sanontaa "saan heistä negatiivista energiaa". Oloni ei ole hyvä heidän seurassaan. En pidä heistä. Miten tätä nyt vielä selittäisi... t. Eri

Osaatko eritellä, mikä saa "sisäisen kellosi hälyttämään" heidän lähellään ja varoittamaan moraalittomuudesta, epäoikeudenmukaisuudesta ja huonoista käytöstavoista?

Vai tarkoititko, että heidän jo tekemänsä moraalittomat ja epäoikeudenmukaiset teot saavat sisäisen kellosi hälyttämään? Jos tarkoitit, niin silloin ilmiö ei kuulu keskustelun aiheeseen.