Olen todella katkeroitunut miehelle.

Viime elokuussa muutin toiselle paikkakunnalle, kun sain opiskelupaikan AMK:sta. Mies jäi kotipaikkakunnalle. Suhteesta tuli siis kaukosuhde ja näimme noin kerran kuussa. Lokakuussa tulinkin raskaaksi ja päätimme pitää vauvan. Aloimme miettiä, että mitä teemme. Mies ilmoitti heti, että minun opiskelupaikkakunnalle ei sitten ainakaan muuta. Jos en suostu muuttamaan takaisin kotipaikkakunnalle, niin saan jäädä yksin vauvan kanssa opiskelupaikkakunnalle. Hän kävisi vain kerran kuussa muutaman päivän ajan meitä katsomassa.

Mieshän on siis työtön tällä hetkellä ja hänellä olisi ollut parempi tilanne muuttaa tänne minun luokse kuin, että minä lähtisin taas muuttamaan ja tekemään koulunsiirtoa. Noh, tilanne ratkesi niin, että pakon sanelemana päätin muuttaa takaisin kotipaikkakunnalle ja tehdä sen koulunsiirron.

Olen alkanut miettimään, että onko mies oikeasti sitoutunut yhteiseen tulevaan lapseen ja minuun, jos ei suostunut muuttamaan tänne meidän luokse vaan päätti tehdä meille asiat vaikeammiksi ja itselleen vielä helpommaksi. Oon jotenkin niin katkeroitunut siitä, että mies mies pakotti mut tekemään tän päätöksen, koska se tietää että haluan koko perheen olevan yhdessä.

Olisin opiskeluiden jälkeen suostunut muuttamaan takaisin kotipaikkakunnalle. Mitä tää kertoo teistä miehestä? Ja miten ihmeessä pääsen tästä katkeruudesta irti?