Lue keskustelun säännöt.
Olen vieläkin katkera äidilleni verukkeesta, kun olin lapsi/nuori.
30.03.2017 |
Aina jos olisin halunntut jotain, niin vastaus oli; " Ei muutkaa saa" . No poikkeuksetta nämä halut oli just siitä, että kun muutkin sai. Kun vastasin, että: " kirsi, Jaana ja Minnakin sai". Niin vastaus oli aina sama; "Meillä ei ollakkaan niin kuin muilla". Ja jotain tyhmiä sanontoja..... Aika ristiriitaiset vastaukset... Olis ollu kiva päästä joskus edes hiustenleikkaukseen ammattilaiselle, ettei olis pitäny itte jyrsiä hiuksia....
N.46v.
Kommentit (3)
Ootko ajatellut, että voisi pikkuhiljaa olla jo aika antaa asioiden olla. Aika pieneltä kuitenkin katkeruuden aiheuttaja nyt kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös tyhmät perustelut, yleensä myös, ettei muillakaan ole. Sitten tuli bootsien aika ja perustelut olivat aluksi,että jalat menevät pilalle. Kun naapurin pojat saivat bootsit, se olikin heidän osaltaan hyväksyttyä, koska toisen naapurin poika oli urheilija ja toisen naapurin pojilla olivat hyvät todistukset. Samankaltaiset perustelut olivat melko monessa asiassa, jos halusin jotakin, jota muilla ei ollut tai jotain, mitä minulla ei ollut. Rahasta tämä ei ollut kiinni. Olipahan vain yksi tapa nöyryyttää ala-ikäistä, vanhemmistaan riippuvaista ihmistä. Ei tuosta pahempia traumoja jäänyt eikä asia ollut iso, mutta tuolloiselle teinille tärkeä.